| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Pinta-ala |
20 km² |
| Asutuskeskukset |
Pyöli, Maila, Saarenpää. Lohja: Askola, Hermala, Paavola, Pietilä. |
|---|
Lohjansaari (ruots. Lojoön) on Lohjanjärven suurin saari Lohjalla läntisellä Uudellamaalla. Saaren pinta-ala on noin 20 neliökilometriä. Lohjanjärvi ja saari kuuluvat Karjaanjoen vesistöön ja saari on Suomen suurimpia sisävesisaaria. Saaren länsiosa kuului Karjalohjan kuntaan ennen vuoden 2013 kuntaliitosta.
Lohjansaaren esihistoriallista ja keskiaikaista asutushistoriaa on selvitetty yhdistämällä paleoekologista aineistoa eli muun muassa siitepölytutkimusta, arkeologista aineistoa ja paikannimistöä. Tutkimusten mukaan saaren luonnonvaroja hyödynnettiin jo 500-luvulla, rukiista ja ohrasta löytyy varhaisia siitepölyhavaintoja, ja viljelymaisema alkoi kehittyä vuoden 1100 tienoilla.
Kun Lohjansaaren taloja aloja alettiin kirjata Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1540, kylinä mainittiin Lohjansaaren nykyiset kylät eli Osuniemen Lohjansaaren puoleiset osat, Pensaari ja Lehtisaari, Ahtiala, Jalassaari, Paavola, Askola, Pietilä, Hermala, Marttila, Maila, Saarenpää ja Pyöli. Nykyiinen Seppälän kylä on syntynyt myöhemmin.
Lohjansaaresta on 1800-luvulla louhittu sekä kuparia että rautaa.
Lohjansaaressa kalkkia louhittiin 1900-luvun alkupuolella. Lohjansaarelle johtaa maantie Kirkniemestä. Saarella on sekä ympärivuotista että kesäasutusta. Saaressa sijaitsevat muun muassa Ciderbergin viinitila,
Lohjansaaressa sijaitsi 1930-luvulla myös työväentalo, joka kuitenkin tuhoutui tulipalossa vain muutama vuosi valmistumisestaan. Talvisodan aikana koululle tuotiin suojaan äitejä ja lapsia Helsingistä asti. Saarella toimi aiemmin [Lohjansaaren koulu]], jonka opetus lakkautettiin vuonna 2014. Myös motelli toimi saarella aina 1980-luvun loppuun saakka, jolloin se paloi.
Saarella on Paavolan tammikko, Paavolan tammi, jota kutsutaan Suomen kauneimmaksi puuksi, ja Paavolan luotopolku.Saaren ainoa merkittävä vesistö on halkaisijaltaan noin 400-metrinen Innoonlampi.
