Loie Fuller

Loie Fuller
Loie Fuller noin vuonna 1892
Loie Fuller noin vuonna 1892
Henkilötiedot
Syntynyt15. tammikuuta 1862
Fullersburg, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut1. tammikuuta 1928 (65 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti tanssija
Taiteilija
Salanimi Loïe Fuller
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Loie Fuller myös Loïe Fuller (alk. Marie Louise Fuller; 15. tammikuuta 1862 Fullersburg, Illinois, Yhdysvallat – 1. tammikuuta 1928 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen tanssija, jota pidetään modernin tanssin ja lavavalaistuksen edelläkävijänä.

Uran alku

Loie Fuller syntyi Chicagon maaseutumaisella esikaupunkialueella Fullersburgissa.

Fuller tanssi vuonna 1886 New Yorkissa Miles & Bartonin burleskiryhmässä, ja seuraavana vuonna hän esitti Aladdinia Standard-teatterin Tuhat ja yksi yötä -tuotannossa. Fuller esiintyi vuonna 1889 Lontoossa Gaiety-teatterissa. Hän oppi tuolloin niin sanotun hametanssin sen kuuluisalta esittäjältä Letty Lindiltä.

Serpentiinitanssista suosioon Pariisissa

Fuller yhdessä tunnetussa tanssiasussaan
Henri de Toulouse-Lautrecin luonnos Fullerista

Fuller palasi Yhdysvaltoihin 1891 ja sai paikan Quack M.D. -nimisestä show’sta. Hänen piti siinä esittää tanssi, jossa hänen hahmonsa oli hypnoosissa. Hän loi sitä varten esityksen, jossa oli jo mukana suurin osa hänen myöhemmästä serpentiinitanssistaan.

Fullerilla oli Yhdysvalloissa henkilökohtaisia ongelmia, ja samalla hän halusi päästä esittämään tanssiaan kulturellimmalle yleisölle, joten hän matkasi Eurooppaan. Hänen Saksan-kiertueensa oli katastrofi, mutta hän sai vuoden 1892 lopulla esityksen Pariisin Folies Bergèreen. Fuller tanssi alapuolelta valaistun lasin päällä, ja hänen esityksensä sai erinomaisen vastaanoton. Yhdysvalloissa Fulleria oli aina pidetty lähinnä ”tanssityttönä”, mutta fin de siècle -ajan Ranskan kulttuurikenttä rakasti häntä. Varsinkin symbolistivaikuttajat katsoivat serpentiinitanssin olevan kapinaa modernia vastaan.

Fullerista tuli monien taiteilijoiden kohde, ja hänet ikuistivat muun muassa Henri de Toulouse-Lautrec, Auguste Rodin ja Jules Chéret. Myös kirjailijat omistivat teoksiaan hänelle. Symbolistirunoilija Georges Rodenbach oli sanonit, että Fuller ”on todistanut, että nainen voi halutessaan tulla Universumiksi: hän on kukka, puu tuulessa, muuttuva pilvi, suuri perhonen tai puutarha laskostettu kangas polkuina.”

Fuller jatkoi käytännössä uransa loppuajan Euroopassa, ja hän alkoi kehittää esitystään. Hän teki kokeiluja muun muassa näyttämövalaistuksella ja kehitti sitä huomattavasti eteenpäin. Hän käytti muun muassa fosforoivia materiaaleja ja siluettitekniikoita. Fuller alkoi käyttää myös entistä suurempia kankaita. Kankaat saattoivat olla monimetrisiä, joita hän ohjasi käsissään olleilla pitkillä kehoilla. Suurten kankaiden valon heijastuspinta ja pinta-ala kasvoivat, ja samalla käytännössä kankaan liikkeestä tuli tanssin tärkein väline. Tanssija saattoi välillä kadota jopa kokonaan kankaan poimujen väliin. Fuller kehitti valotekniikkaa, ja esitykseen saatettiin tarvita jopa parikymmentä teknikkoa.

Fulleria alettiin nopeasti myös matkia. Hän haastoi kopioihansa oikeuteen ja yritti myös patentoida tanssinsa. Hän ei kuitenkaan saanut patenttioikeutta, koska tanssi ei ollut kertovaa eikä perustunut henkilöhahmoon.

Fuller julkaisi 1908 omaelämäkertansa Quinze ans de ma vie, joka käännettiin englanniksi 1913. Hän tanssi ensimmäisen maailmansodan jälkeen enää epäsäännöllisesti, mutta hänen koulustaan lähti tanssijoita kiertueelle ympäri Eurooppaa. Fuller esiintyi viimeisen kerran Lontoossa 1927.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 Loie Fuller Encyclopedia Britannica. 11.1.2026. Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Adeline Chevrier-Bosseau: Loïe Fuller, A Subversive Pioneer Dance Reflections. Van Cleef & Arpels. Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 Sommer, s. 55.
  4. 1 2 3 Riikka Laakso: ”Tanssin modernismien kehitysvaiheita 1900-luvulta alkaen”. Teoksessa Näkökulmia tanssitaiteen historiaan ja nykypäivään. (Kirsi Monni, Riikka Laakso, Hanna Järvinen (toim.)) Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2022. ISBN 978-952-353-061-4 Teatterikorkeakoulun julkaisusarjan verkkojulkaisut Viitattu 21.4.2026.
  5. ↑ Sommer, s. 56.
  6. ↑ Sommer, s. 58.
  7. 1 2 Betsy Golden Kellem: The Serpentine Career of Loïe Fuller JSTOR Daily. 27.9.2023. ITHAKA. Viitattu 21.4.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla