Lost on yhdysvaltalainendraamasarja, joka seuraa lentokoneonnettomuudesta selvinneiden elämää salaperäisellä trooppisella saarella, kun SydneystäLos Angelesiin matkalla oleva Oceanic Airlinesin lento 815 tekee pakkolaskun Tyynellämerellä. Sarjan jokainen jakso sisältää tavallisesti keskeisen tarinan saarelta sekä tarinan jonkun hahmon elämästä sen eri vaiheessa. Sarjan avausjakso esitettiin Yhdysvalloissa ABC:llä 22. syyskuuta 2004 ja SuomessaNelosella 26. tammikuuta 2006. Lostia tehtiin kuusi tuotantokautta ja yhteensä 121 jaksoa, ja se saavutti tänä aikana kulttiarvon. Sen viimeinen jakso esitettiin Yhdysvalloissa 23. toukokuuta 2010 ja Suomessa 10. kesäkuuta 2010.
Lostin loivat Jeffrey Lieber, J. J. Abrams ja Damon Lindelof. Lindelof pysyi pääkäsikirjoittajana ja sarjan pyörittäjänä sen loppuun asti ja Abrams sarjan vastaavana tuottajana, kun taas Lieber ei ollut tekemisissä sarjan kanssa pilottijaksoa lukuun ottamatta. Suuren näyttelijäkaartin ja kuvausten kustannusten vuoksi sarja oli television kallein. Sarjaa tuottivat ABC Studios ja Bad Robot Productions, ja sen vastaavina tuottajina toimivat Abramsin ja Lindelofin lisäksi Bryan Burk, Jack Bender ja Carlton Cuse, joka toimi myös sarjan pyörittäjänä. Musiikin sävelsi Michael Giacchino.
Lostia on usein kutsuttu yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista televisiosarjoista. Sarja on palkittu useasti, mukaan lukien yhdellä Golden Globella parhaasta draamasarjasta sekä useilla Primetime Emmy -palkinnoilla. Suosituimmillaan Lost oli ensimmäisellä tuotantokaudella, kun sarjaa seurasi Yhdysvalloissa keskimäärin noin 16 miljoonaa katsojaa. Viimeisellä tuotantokaudellaan sarja keräsi vähän yli 11 miljoonaa katsojaa jaksoittain.
Suuren fanijoukon ansiosta sarjasta on tullut osa populaarikulttuuria; viittauksia sarjan tarinaan ja maailmaan esiintyy muissa televisiosarjoissa sekä esimerkiksi mainoksissa, sarjakuvissa, videopeleissä ja laulunsanoissa. Sarjan kuvitteellista universumia on myös tutkittu sarjaan liittyvissä kirjoissa, lauta- ja videopeleissä sekä useissa reality-peleissä, muun muassa The Lost Experience ja Find 815.
Tuotanto
Idea
Sarjan idean kehitti ABC:n silloinen johtaja Lloyd Braun ollessaan lomalla Havaijilla vuonna 2003. Braun tilasi käsikirjoituksen, joka olisi Kärpästen herran, Cast Away – tuuliajolla, televisiosarja Gilligan’s Islandin ja suositun Selviytyjien risteytys. Gadi Pollack on sanonut, että osaltaan Lostiin vaikutti videopeli Myst. Jeffrey Lieber palkattiin käsikirjoittamaan sarjan pilottijakso. Braun ei ollut tyytyväinen tulokseen ja otti yhteyttä televisiosarja Aliaksen luojaan, J. J. Abramsiin, jolla oli sopimus silloisen Touchstone Televisionin kanssa. Vaikkei Lieber ollut tekemisissä sarjan kanssa sen koko tuotannon ajan, hänet merkittiin yhdeksi sarjan luojista Writers Guild of American pyynnöstä.
Abrams suostui käsikirjoittamaan sillä ehdolla, että sarja olisi yliluonnollinen. Hän alkoi työstää sarjaa Damon Lindelofin kanssa kirjoittaen sarjan tyylin ja sen hahmoja. Yhdessä Abrams ja Lindelof tuottivat ja yksityiskohdistivat mytologiaa ja juonenkäänteitä niin, että materiaalia oli viiden kauden verran. Sarjan kehitystä mutkistivat tiukat aikataulut, koska ohjelma tilattiin vuoden 2004 loppupuolelle. Lyhyestä aikataulusta huolimatta luova ryhmä pysyi tarpeeksi joustavana muokatakseen hahmot sopimaan näyttelijöihin, joita he toivoivat sarjaan. Ensimmäinen tuotantokausi valmistui nopeasti: sarjan tuotanto alkoi tammikuussa 2004, ja sen esitys alkoi saman vuoden syyskuussa.
Lostin kaksiosainen pilottijakso oli televisiohistorian kallein 10–14 miljoonalla dollarilla. Tuohon aikaan normaali budjetti oli noin 4 miljoonaa dollaria.
Pilottijakson maailmanensi-ilta oli 24. heinäkuuta 2004 San Diegossa vuosittain pidetyssä Comic-Con-tapahtumassa. Kesän 2004 aikana sarjaa mainostettiin luovilla tavoilla, kuten jättämällä sarjasta kertovaa pullopostia rannoille ihmisten löydettäväksi. Lisäksi sarjan kuvitteelliselle Oceanic Airlinesille tehtiin verkkosivut.
Televisiossa sarjan ensiesitys oli 22. syyskuuta 2004, ja siitä tuli heti vuoden 2004 yksi suurimmista arvostelumenestyksistä. Muiden ABC:n sarjojen, kuten Täydellisten naisten ja Greyn anatomian tapaan, Lost tuotti yhtiölle valtavia summia.
Vaikka Lost oli jo pilottijaksosta alkaen kallis, sarjassa päätettiin välttää tuotesijoittelua.
Näyttelijöiden valinta
Monet ensimmäisen kauden rooleista valittiin tuottajien mieltymyksen perusteella. Huomionarvoista oli, ettei rooleihin palkattuja tunnettuja tähtinäyttelijöitä, poikkeuksena Michael Keaton, jota kaavailtiin Jack Shephardin esittäjäksi. Keatonin rooli olisi toisaalta jäänyt lyhyeksi, sillä alun perin Jackin suunniteltiin kuolevan pilottijaksossa. ABC:n johto halusi kuitenkin jättää Jackin eloon. Ennen kuin Jackin kohtalosta päätettiin, Kate Austenin oli määrä nousta selviytyneiden johtajaksi. Katen hahmon piti alun perin olla keski-ikäinen liikenainen, jonka miehen oletettiin kuolleen maahansyöksyssä. Keski-ikäisen naisen rooli annettiin kuitenkin lopulta Roselle.
Dominic Monaghan koe-esiintyi Sawyerin rooliin, joka oli tuolloin suunniteltu pukua käyttäväksi huijariksi. Tuottajat pitivät Monaghanin esiintymisestä ja muuttivat Charlien hahmoa, jonka piti aluksi olla keski-ikäinen entinen rocktähti, Monaghanille sopivaksi. Jorge Garcia koe-esiintyi myös Sawyerin rooliin, mutta sen sijaan hänelle kirjoitettiin Hurleyn osa. Kun Josh Holloway koekuvattiin Sawyerin rooliin, tuottajat pitivät hänen hahmoon tuomasta säväyksestä (hän potki useasti tuolia unohtaessaan repliikkinsä ja suuttui koe-esiintymisessä) ja hänen eteläisestä aksentistaan niin paljon, että he muuttivat Sawyerin sopimaan Hollowayn näyttelemistyyliin. Yunjin Kim koe-esiintyi Katen rooliin, mutta tuottajat kirjoittivat Sunin hahmon Kimille ja Jinin hahmon, jota esittää Daniel Dae Kim, hänen miehekseen. Sayid, jota esittää Naveen Andrews, ei ollut myöskään alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Locke ja Michael kirjoitettiin myös näyttelijöille. Emilie de Ravin, joka esittää Clairea, palkattiin alun perin vain vierailevaksi näyttelijäksi. Toisella kaudella Michael Emersonin suunniteltiin esittävän Beniä (”Henry Gale”) kolmen jakson ajan. Hänen rooliaan pidennettiin ensin kahdeksaan jaksoon, ja lopulta hänet otettiin pääosanäyttelijäksi sarjan loppuun saakka.
Musiikki
Lostissa on orkestraalinen taustamusiikki, jonka soittaa Hollywood Symphony Orchestra ja jonka on säveltänyt Michael Giacchino. Giacchino sävelsi musiikin myös moniin muihin sarjan tapahtumiin, paikkoihin ja hahmoihin. Giacchino tavoitti osan tunnuksen äänistä epätavallisilla instrumenteilla kuten hankaamalla lentokoneen rungon paloja yhteen. 21. maaliskuuta 2006 levy-yhtiö Varèse Sarabande julkaisi Lostin ensimmäisen tuotantokauden soundtrackin nimellä Lost (Original Television Soundtrack). Se sisältää täysipituiset versiot kauden suosituimmista teemoista ja tunnusmusiikeista. Varése Sarabande julkaisi Lostin toisen tuotantokauden musiikkia sisältävän soundtrackin 3. lokakuuta 2006, kolmannen kauden soundtrackin 6. toukokuuta 2008 ja neljännen kauden soundtrackin 11. toukokuuta 2009.
Sarjassa on myös käytetty tunnettuja pop-kappaleita. Jos pop-kappaleita soitetaan sarjassa, ne tulevat usein tietystä lähteestä, kuten Hurleyn kannettavasta cd-soittimesta, josta kuului paljon musiikkia ensimmäisen kauden aikana; muun muassa Joe Purdyn ”Wash Away”. Toisen kauden ensimmäisessä jaksossa Joutsen-aseman vinyylisoittimesta kuultiin muun muassa Cass Elliotin ”Make Your Own Kind of Music”. Kolmannen kauden puolestaan aloitti Julietin soittama Petula Clarkin ”Downtown”. Kahdessa jaksossa Charlie nähdään laulamassa kadun kulmassa Oasiksen kappaletta Wonderwall. Kolmannen kauden päätösjaksossa Jack kuuntelee Nirvanan ”Scentless Apprenticea”, ja neljännen kauden lopun parakkikohtauksessa hän kuuntelee Pixiesin kappaletta ”Gouge Away”.
Lost kuvattiin lähes kokonaan Oahun saarella, Havaijilla. Pilottijakso kuvattiin Mokule’ia-rannalla lähellä saaren koilliskärkeä, mutta sen jälkeen rantaotokset kuvattiin pohjoisrannikolla. Luolaotokset kuvattiin Xeroxin varastoissa, jotka olivat olleet tyhjillään vuoden 1999 ampumakohtauksen jäljiltä. Joutsen- ja Hydra-asema lavastettiin Hawaii Film -studiolle.
Havaijin pääkaupunkia Honolulua käytettiin esittämään sarjassa useita eri paikkoja, kuten Kaliforniaa, New Yorkia, Iowaa, Miamia, Etelä-Koreaa, Irakia, Nigeriaiaa, Britteinsaaria, Pariisia, Thaimaata, Berliiniä ja Australiaa. Esimerkiksi Sydneyn lentokentälle sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Hawaii Convention Centerissä, ja toisen maailmansodan aikaista bunkkeria käytettiin esittämään Irakin tasavallan armeijan tukikohtaa. Jopa Saksan talveen sijoittuvat kohtaukset kuvattiin tavanomaisessa havaijilaisessa naapurustossa, johon levitettiin jäämurskaa ja pystytettiin saksalaisia liikennemerkkejä. Useat kolmannen tuotantokauden viimeisen jakson otoksista kuvattiin tosin Los Angelesissa, mukaan lukien sairaalakohtaukset, joiden lavasteet lainattiin Greyn anatomian lavasteistalähde?.
324 ihmisestä, jotka olivat Oceanic Airlinesin lennolla 815, 71 on alkuperäistä selviytyjää (ja yksi koira), jotka hajaantuivat kolmeen lentokoneen osaan onnettomuudessa; koneen etuosaan, keskiosaan ja takaosaan. Aloituskausi sisälsi 14 vakituista puheroolia, tehden sarjan näyttelijäryhmästä toiseksi suurimman tällä hetkellä amerikkalaisessa televisiosarjassa Täydellisten naisten jälkeen. Vaikka suuri näyttelijäryhmä teki Lostista kalliimman tuotettavan, sen tarinasta tuli samalla joustavampi. Sarjan tuottajan Bryan Burken mukaan ”Hahmojen välillä voi olla enemmän vuorovaikutusta ja on mahdollista luoda useampia erilaisia hahmoja, useampia taustatarinoita, useampia kolmiodraamoja.”
Ensimmäisten kahden tuotantokauden aikana jotkut hahmot kirjoitettiin pois sarjasta, jotta saataisiin tilaa uusille hahmoille. Boone Carlyle oli ensimmäinen päähenkilö, joka kirjoitettiin pois. Hahmo kuoli ensimmäisen kauden loppupuolella. Waltista tuli ensimmäisen kauden lopun tapahtumien jälkeen vieraileva tähti, joka esiintyy satunnaisesti toisella kaudella. Myös Shannonin kuolema toisen kauden kahdeksannessa jaksossa teki tilaa uusille tulokkaille, Mr. Ekolle, nigerialaiselle katoliselle papille ja entiselle rikolliselle, jota näyttelee Adewale Akinnuoye-Agbaje; Ana Lucia Cortezille, lentokentän turvatarkastajalle ja entiselle poliisille, jota esittää Michelle Rodriguez; ja Libby Smithlle, kliiniselle psykologille, jota näyttelee Cynthia Watros. Ana Lucia ja Libby kirjoitettiin kuitenkin ulos sarjasta jo lähellä toisen kauden loppua.
Toisella kaudella Henry Ian Cusick sai roolin entisenä skotlantilaisena sotilaana Desmond Humena, ja Michael EmersonBen Linuksena (tunnettiin aluksi nimellä Henry Gale), joka on Toisten korkein jäsen. Myös kolme muuta näyttelijää liittyi päänäyttelijäryhmään: Elizabeth Mitchell, lapsettomuuslääkäri ja Toinen nimeltä Juliet Burke ja Kiele Sanchez sekä Rodrigo Santoro, selviytyjäpari Nikki ja Paulo. Eko kirjoitettiin pois kolmannen tuotantokauden alussa sekä Nikki ja Paulo kauden keskellä ensimmäisessä takaumajaksossaan. Ekolle oli suunniteltu pidempi tarinalinja, mutta näyttelijä Adewale Akinnuoye-Agbaje halusi poistua sarjasta. Charlie poistui sarjasta kolmannen kauden finaalissa.
Neljännellä kaudella Harold Perrineau liittyi vakionäyttelijäryhmään nyt taaskin itsetuhoisena Michael Dawsonina, joka yritti matkustaa epätoivoisesti takaisin Saarelle hyvittääkseen aikaisemmat tekonsa. Perrineaun ohella muutama uusi näyttelijä liittyi sarjan näyttelijäkaartiin: Jeremy Davies hermostuneena fyysikkona, joka on kiinnostunut saaresta, Daniel Faradayna; Ken Leungsarkastisena ”haamukuiskaajana” Miles Straumena ja Rebecca Mader kovapäisenä ja määrätietoisena antropologina ja menestyksekkäänä akateemikkona Charlotte Lewisinä. Claire, joka katosi mysteerisesti kuolleen isänsä kanssa lähellä kauden loppua, ei esiintynyt lainkaan viidennellä kaudella mutta palasi lopulta kuudennella ja viimeisellä kaudella. Michael kirjoitettiin ulos sarjasta neljännen kauden finaalissa.
Viidennellä kaudella uusia hahmoja ei liittynyt vanhojen joukkoon, mutta useita hahmoja poistui sarjasta: Charlotte kirjoitettiin ulos sarjan alussa sekä Daniel ja Juliet myöhemmin.
SuomessaNelonen esitti ensimmäisen tuotantokauden kevät-kesällä 2006, toisen syksystä 2006 kevääseen 2007 ja kolmannen elokuusta 2007 tammikuuhun 2008. Sarjan ensimmäinen jakso keräsi Suomessa varsin korkeat katsojaluvut, sillä avausjaksoa seurasi Nelosella 733000 katsojaa. Toisen kauden avaustakin seurasi peräti 504000 katsojaa. Kolmannen kauden avaus keräsi suhteellisen heikot katsojaluvut; 335000 sarjan ollessa viikon kolmanneksi katsotuin Nelosen ohjelma. Neljännen tuotantokauden avaus keräsi 310000 katsojaa.
Yhdysvalloissa toinen tuotantokausi päättyi 24. toukokuuta 2006, kolmas alkoi 4. lokakuuta 2006 ja loppui 23. toukokuuta 2007. Neljäs tuotantokausi käynnistyi Yhdysvalloissa 31. tammikuuta 2008 ja Suomessa 13. maaliskuuta 2008 päättyen Yhdysvalloissa 29. toukokuuta ja Suomessa 5. kesäkuuta 2008. Viidettä kautta alettiin esittää Yhdysvalloissa 21. tammikuuta 2009 ja Suomessa 5. maaliskuuta 2009.
Jaksojen formaatti
Lostin jaksoissa käytetään noin kymmenen sekunnin mittaista alkutunnusta, jossa on sarjan logo mustalla taustalla. Jaksot eivät kuitenkaan ala alkutunnuksella, vaan tunnusta edeltää aina jokin kohtaus. Vasta alkutunnuksen jälkeen kaikkien näyttelijöiden nimet esitetään kohtausten aikana ruudun alakulmassa sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Moni jakso alkaa pysähtyneellä otoksella, jota seuraa usein lähikuva jonkun sarjan hahmon silmästä.
Saarelle sijoittuvien tarinalinjojen lisäksi jokainen jakso sisältää tapahtumia, jotka eivät sijoitu saarelle: ne esitetään takaumina (flashbacks) ja neljänneltä tuotantokaudelta alkaen myös etuumina (flashforwards). Jokaisen jakson takaumat keskittyvät yhteen hahmoon tai esimerkiksi pariskuntiin, ja siksi yksittäisiä jaksoja saatetaan luonnehtia esimerkiksi ”Kate-jaksoiksi” tai ”Locke-jaksoiksi”. Takaumilla on yleensä jokin emotionaalinen yhteys hahmon tarinalinjaan saarella, ja usein takaumat paljastavat tietoja, jotka auttavat katsojaa ymmärtämään hahmon käyttäytymistä paremmin. Saaren ulkopuolella ei kuitenkaan juuri ole kerronnallisesti olennaisia tai toistuvia paikkoja, vaan saari on sarjan keskeisin tapahtumapaikka.
Suurin osa jaksoista loppuu jännittävään juonenkäänteeseen, joka paljastetaan sekunteja ennen kuin Lost-tunnus palaa takaisin ruutuun. Muut jaksot loppuvat loppukohtaukseen, joka yksinkertaisesti haalistuu mustaan. Erityisesti hyvin traagisten tai tunteikkaiden loppukohtausten päätteeksi Lost-tunnukseen tavallisesti liittyvä ääni on vaiennettu.
Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 24 jaksoa, jotka esitettiin Yhdysvalloissa keskiviikkoisin kello 20.00 alkaen 22. syyskuuta 2004 ja Suomessa 26. tammikuuta 2006 alkaen. Oceanic Airlinesin lennon 815 matkustajat joutuvat lentokoneturmassa näennäisesti asumattomalle trooppiselle saarelle, ja ryhmän ventovieraita joutuu työskentelemään yhdessä pysyäkseen hengissä. Selviytymistä uhkaavat kuitenkin pahansuovat alkuperäisasukkaat, jotka tunnetaan nimellä Toiset. Lisäksi saarella liikkuu tuntematon hahmo, johon viitataan hirviönä. ja Selviytyjät kohtaavat saarelle yli 16 vuotta sitten haaksirikkoutuneen ranskalaisnaisen, Danielle Rousseaun, ja lisäksi he löytävät salaperäisen metalliluukun, joka on haudattu maahan. Kun pelastajista ei näy merkkejä, selviytyjät rakentavat lautan, jolla on määrä päästä pois saarelta.
Toinen tuotantokausi sisältää 23 jaksoa, jotka esitettiin Pohjois-Amerikassa 21. syyskuuta 2005 alkaen ja Suomessa 31. elokuuta 2006 alkaen. Suurin osa tarinoista, jotka jatkuvat 45 päivän päästä saarelle joutumisesta, keskittyvät kasvavaan konfliktiin selviytyjien ja Toisten välillä sekä jatkuvaan ristiriitaan uskon ja tieteen välillä. Osa tarinan mysteereistä ratkeaa mutta uusia kysymyksiä nousee esille. Uusia hahmoja tulee mukaan, mukaan lukien Oceanicin lennon 815 takaosan selviytyjät ja muut saaren asukkaat. Hahmot saavat auki salaperäisen luukun, joka paljastuu Dharma-tutkimusryhmän asemaksi. Myös lentokoneturman syy paljastuu.
Kolmas tuotantokausi sisältää 22 jaksoa (yksi kaksiosainen, tuplapitkä jakso), jotka esitettiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa 4. lokakuuta 2006 alkaen ja Suomessa 16. elokuuta 2007 alkaen. Tarinassa on kulunut 67 päivää lentoturmasta. Uusia hahmoja ilmaantuu sarjaan, kun Oceanicin selviytyjät saavat tietää lisää Toisista ja heidän historiastaan saarella. Yksi Toisista liittyy selviytyjien joukkoon. Lopulta sota selviytyjien ja Toisten päättyy, ja selviytyjät saavat yhteyden pelastusryhmään.
Neljännen tuotantokauden suunniteltiin sisältävän 16 jaksoa, jotka piti esittää Yhdysvalloissa ja Kanadassa helmikuusta 2008 alkaen. Kirjoittajien lakon takia kausi sisälsikin vain 14 jaksoa, koostuen kahdeksasta ennen lakkoa kuvatusta jaksosta ja kuudesta lakon jälkeisestä jaksosta. Kausi esitettiin Suomessa 13. maaliskuuta 2008 alkaen. Tämä kausi keskittyy selviytyjiin ja ihmisiin Kahana-nimiseltä laivalta, jotka sanovat tulleensa pelastamaan saarelaiset, sekä Oceanicin kuutoset pakoon (heidän saaren jälkeistä aikaansa näytetään etuumissa).
Viides tuotantokausi alkoi Suomessa 5. maaliskuuta ja se sisältää 17 jaksoa. Oceanin kuutoset yrittävät päästä saarelle, sillä välin kun saarelle jääneet hyppivät ajassa edestakaisin. Kun Oceanin kuutoset päätyvät saarelle, he huomaavat asioiden muuttuneen.
6. tuotantokausi alkoi Nelosella 25. helmikuuta 2010. Kausi seuraa kahta aikajanaa, joista molemmat ovat vetypommin laukaisun tuloksia. Ensimmäisessä aikajanassa, jota ABC kutsuu nimellä "flash sideways" Oceanicin lento 815 ei koskaan haaksirikkoudu. Toisessa aikajanassa selviytyjät palaavat nykyaikaan saarelle, jossa Jacob on juuri kuollut mysteerisen Savuhirviön tapattamana.
Jakaminen Internetissä
Lostin satelliitti- ja kaapeliesitys on ollut uuden televisiolähetystavan edelläkävijä. Se oli yksi ensimmäisistä sarjoista, joita jaettiin iTunes Storen kautta iPodeihin. Vuoden 2005 lokakuusta lähtien uudet jaksot ovat olleet ladattavissa ABC:n esityspäivän jälkeisenä päivänä yhdysvaltalaisille katsojille. Neljännestä tuotantokaudesta lähtien Lostin jaksot ovat olleet saatavilla esityspäivän jälkeen Sky Onella. Lost oli myös yksi ensimmäisistä Saksan iTunes Storessa saatavilla olleista televisiosarjoista.lähde?
Huhtikuussa 2006 Disney julkaisi tiedon, että Lost tulisi olemaan maksuttomasti jaettuna internetissä. Kokeilu, jota esitettiin vuoden 2006 toukokuusta kesäkuuhun, aiheutti hämmennystä verkoston tytäryhtiöissä, jotka pelkäsivät mainostulojen menetystä. Jaksot olivat nähtävissä vain yhdysvaltalaisille katsojille. Toukokuussa 2008 kokonaiset jaksot kausilta 1–4 olivat saatavilla HD-painoksina ABC:n nettisivujen jakelussa, mutta vain niille yhdysvaltalaisille katsojille, jotka käyttivät Microsoftia tai Applea. Uudet jaksot olivat saatavilla päivää alkuperäisen jaksoesityksen jälkeen. Katsojilta odotetaan viiden tai kuuden 30-sekunnin mainosten katselua, joita on tasaisesti jakson aikana. Vuonna 2009 Lost nimettiin kaikkein katsotuimmaksi ohjelmaksi internetissä, perustuen katsojalukuihin. 12. helmikuuta 2009 The Nielsen Company raportoi, että 1 425 miljoonaa katsojaa oli katsonut vähintään yhden jakson ABC:n nettisivuilta.
Sekä ensimmäisen että toisen kauden jaksot ovat olleet saatavilla Ison-Britannian Channel 4:n nettisivuilla. Pilottijakson voi katsoa ilmaiseksi, mutta muut jaksot maksavat yhden punnan. Palvelu on kuitenkin käytössä vain Isossa-Britanniassa. Virgin Median sivuilla on katsottavissa kaikki kolme Lostin ensimmäistä kautta mihin aikaan tahansa HD-julkaisuna.
DVD- ja Blu-ray-julkaisut
Lostinensimmäinen tuotantokausi julkaistiin nimellä Lost: The Complete First Season Yhdysvalloissa 6. syyskuuta 2005, kaksi viikkoa ennen toisen tuotantokauden alkua. Sen tuotti Buena Vista Home Entertaiment ja se sisälsi seitsemän levyä. Kaikkien jaksojen lisäksi DVD-boksi sisälsi lukuisia ekstroja kuten jaksojen kommenttiraitoja, poistettuja ja pilalle menneitä kohtauksia sekä näyttelijöiden koekuvauksia. Suomessa ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin 7. heinäkuuta 2006. Ensimmäiset kaksi kautta julkaistiin myöhemmin Blu-ray:nä 2. lokakuuta 2009.
Toinen tuotantokausi julkaistiin nimellä Lost: The Complete Second Season – The Extended Experience 5. syyskuuta 2006 Yhdysvalloissa ja 23. maaliskuuta 2007 Suomessa. Ensimmäisen kauden tavoin julkaisu sisälsi samankaltaisia ekstroja, mutta erona edelliseen se sisälsi ”Lost Connections” -taulukon, joka kertoi yhteydestä hahmojen välillä.
Kolmas tuotantokausi julkaistiin nimellä Lost: The Complete Third Season – The Unexplored Experience DVD:nä ja Blu-ray:nä 11. joulukuuta 2007 Yhdysvalloissa, mikä tekee siitä yhden ensimmäisistä Blu-ray:nä julkaistavista televisiosarjoista. Suomessa se julkaistiin DVD:nä 25. tammikuuta 2008, mutta Blu-ray:nä vasta 11. marraskuuta 2009. Edellisten julkaisujen tavoin se sisältää samankaltaisia ekstroja.
Neljäs tuotantokausi julkaistiin nimellä Lost: The Complete Fourth Season – The Expanded Experience 9. joulukuuta 2008 Yhdysvalloissa sekä DVD:nä että Blu-ray:nä. Suomessa se julkaistiin DVD:nä 17. lokakuuta 2008 ja kuusi päivää myöhemmin Blu-ray:nä. Se sisälsi muista poiketen vain kuusi levyä seitsemän sijaan.
Viides tuotantokausi julkaistiin viiden levyn julkaisuna nimellä Lost: The Complete Fifth Season – The Journey Back – The Expanded Edition sekä DVD:nä että Blu-rayna 23. lokakuuta 2009 Suomessa ja Yhdysvalloissa vasta 8. joulukuuta 2009.
Kuudes ja viimeinen tuotantokausi julkaistiin nimellä Lost: The Complete Sixth and Final Season DVD:nä 24. elokuuta 2010 Yhdysvalloissa ja 6. lokakuuta 2010 Suomessa sekä Blu-rayna 15. lokakuuta 2010.
Kaikki kaudet sisältävä julkaisu julkaistiin nimellä Lost: The Complete Collection 26. marraskuuta 2010 Suomessa.
Lostin jaksot sisältävät lukuisia elementtejä, joita on kuvattu scifiksi tai yliluonnollisiksi kyvyiksi. Tekijät kutsuvat näitä elementtejä sarjan mytologiaksi ja fanien spekulaation pohjaksi. Mytologiaan kuuluvat muun muassa ”hirviö” sekä salaperäinen ryhmä alkuperäisasukkaita, joita selviytyjät kutsuvat ”Toisiksi”, sekä mystisesti toistuva numerosarja (4, 8, 15, 16, 23 ja 42).
Teoriat
Sarjan sydämessä on monimutkainen ja kryptinen tarinalinja, joka synnyttää lukuisia ratkaisemattomia kysymyksiä, joita niin katsojat kuin televisiokriitikot yrittivät ratkaista. Pääasiassa teoriat ovat liittyneet saaren luontoon, ”hirviön” alkuperään, Toisiin, numeroiden tarkoitukseen ja lentokoneturman sekä joidenkin henkilöiden selviämisen syyhyn.
Yksi toistuvista teorioista oli se, että Oceanicin lennon 815 selviytyneet ovat kuolleet tai kiirastulessa. J. J. Abrams kuitenkin torjui ajatuksen. Lisäksi Damon Lindelof kumosi spekulaatiot, että avaruusalus tai avaruusolennot vaikuttaisivat saaren tapahtumiin, tai että kaikki tapahtumat olisivat jonkun mielen sisäistä kuvitelmaa. Carlton Cuse kielsi teorian, että saari on tositelevisio-ohjelma. Lindelof kielsi toistuvasti teorian, että hirviö on nanobottipilvi.
Toistuvat ainekset
Sarjassa on muutamia toistuvia aineksia, joilla sinänsä ei ole suoranaista vaikutusta tarinaan, mutta jotka lisäävät siihen kirjallisen ja filosofisen viitekehyksen. Sarjassa viitataan lukuisiin kirjallisiin teoksiin, kuten Liisan seikkailut ihmemaassa (1865), Ihmemaa Oz (1900), Kolmas konstaapeli (1967) ja Valis (1981).
Sarjassa on tiheästi viittauksia maailmanloppuun. Mustan ja valkoisen värin toistuminen kuvastaa hahmojen ja tilanteiden kaksinaisuuttalähde?. Tarinassa pohditaan esimerkiksi vapaata tahtoa ja kohtaloa. Lisäksi sattuman ja uskon vastakkainasettelua kuvataan esimerkiksi Locken ja herra Ekon välillä, ja tieteen ja uskon välinen konflikti näkyy Jackin ja Locken välillä. Sarjassa kuvataan myös perheiden toimimattomuutta, eikä useilla hahmoilla ole isää.
Lost on usein listattu parhaimpien televisiosarjojen joukkoon. Sarja on saanut lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia, mukaan lukien 11 Primetime Emmy -palkintoa ja yhden Golden Globen parhaasta draamasarjasta vuonna 2006. Lost oli suosituimmillaan sen ensimmäisellä tuotantokaudella, kun sitä katsoi Yhdysvalloissa keskimäärin noin 16 miljoonaa katsojaa per jakso.
Sarja alkoi kuitenkin saada kielteisempiä arvioita jo toisen tuotantokauden jälkeen, ja erityisesti sarjan viimeinen kausi ei vastannut katsojien odotuksia, sillä sen ei koettu antaneen tarpeeksi vastauksia kaikkiin tarinan herättämiin kysymyksiin.
Kritiikki stereotypioista ja naiskuvasta
Lostin hahmokaartia on luonnehdittu stereotyyppiseksi: etnisiä ryhmiä käsitellään paljolti eri stereotypioiden kautta: esimerkiksi Michaelin esittäjä Harold Perrineau Jr. koki stereotyyppiseksi kuvata mustaihoinen mies huonona isänä. Myös naispuolisten hahmojen kuvaamista on arvosteltu, ja sarjan on korostettu olevan pääasiassa miesten kirjoittama ja ohjaama: naispuolisia ohjaajia tuotannossa oli kolme, ja sarjan 121 jaksosta vain viisi oli naisten ohjaamia. Mieshahmoja on sarjassa enemmän, ja keskeisten naishahmojen Katen, Sunin, Shannonin ja Clairen juonikuviot kytkeytyvät pääasiassa mieshahmoihin. Katen näyttelijä Evangeline Lilly myönsi pettyneensä hahmokaareensa, joka keskittyi paljolti kolmiodraamaan miesten kanssa. Naishahmoista poikkeukseksi on nostettu Juliet, jonka tekoja ei ohjaa niinkään suhde miehiin vaan halu päästä takaisin siskonsa luo.
Primetime Emmy Awards: Paras miessivuosa draamasarjassa – Terry O'Quinn (John Locke, 2007)
Primetime Emmy Awards: Paras miessivuosa draamasarjassa – Michael Emerson (Ben Linus, 2009)
Lähteet
Laist, Randy:Looking for Lost: Critical Essays on the Enigmatic Series.McFarland & Company, 2011.ISBN0786447168Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
Mittell, Jason:Complex TV: The Poetics of Contemporary Television Storytelling.New York:New York University Press, 2015.ISBN9780814769607Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
Pearson, Roberta (toim.):Reading Lost: Perspectives on a Hit Television Show (Reading Contemporary Television).Bloomsbury Publishing, 2009.ISBN1845118367Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
↑Godvin, Tara:Oahu plays the worldHonolulu Star-Bulletin.25.5.2005. Viitattu 21.1.2012.(englanniksi)
↑Drew Goddard (kirjoittaja) & Brian K. Vaughan (kirjoittaja) & Stephen Williams (ohjaaja): Lost: ”Todettu menehtyneiksi” (Confirmed Dead); kausi 4, jakso 2. Esitettiin 7.2.2008.
↑Interview with Damon Lindelof and Carlton CuseComic Con.Arkistoitu1.5.2007.”"Carlton: There will always be new characters that will be joining the cast of Lost. We will try to give the audience a lot of stuff with your favorite characters and introducing new characters and evolving the story is just part of the DNA of the show."” Viitattu 15.2.2010.
↑Pearson, Roberta:Lost’s Legacy, s. 17–20. (Teoksessa LOST in Media.)Medien’ Welten, 2017.(englanniksi)
12St. James, Emily & Murray, Noel:LOST: Back to the Island: The Complete Critical Companion to The Classic TV Series. (ks. luvut “Foreword”, “Special”, “The 23rd Psalm”, “Two For the Road”, “Further Reading: On Kate Austen” ja “Left Behind”.)Abrams Press, 2024.ISBN141975050X(englanniksi)
↑Benson, Kristina:LOST Ultimate Guide Season II: The Unauthorized Guide to the ABC Hit Series Show LOST Season Two, s. 10–11.Equity Press, 2007.ISBN1933804823Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
.jpg)
.jpg)
