Lukianos

Lukianos
Lukianos. Kuvitteellinen muotokuva, William Faithornen kuparikaiverrus 1600-luvulta.
Lukianos. Kuvitteellinen muotokuva, William Faithornen kuparikaiverrus 1600-luvulta.
Henkilötiedot
Syntynytn. 125
Samosata
Kuollutn. 180
Ammatti reettori
Kirjailija
Äidinkieliaramea
Tuotannon kielimuinaiskreikka
Tyylilajit satiiri
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lukianos Samosatalainen (m.kreik. Λουκιανός ὁ Σαμοσατεύς, Lūkianos ho Samosateus; lat. Lucianus Samosatensis; n. 125 – n. 180) oli syyrialainen reettori ja kirjailija, joka tunnetaan satiireistaan. Lukianos oli kotoisin Syyrian Samosatasta ja toimi muun muassa virkamiehenä Egyptissä. Hänen äidinkielensä oli aramea, mutta hän kirjoitti kreikaksi.

Elämä

Lukianos sanoo itse syntyneensä Samosatassa, entisen Kommagenen alueella, josta oli tullut osa Rooman valtakuntaa Syrian provinssina. Teoksissaan Lukianos viittaa itseensä ”syyrialaisena”, ”assyrialaisena” tai ”barbaarina”, ja hän halusi tällä mahdollisesti korostaa olevansa taustaltaan seemiläistä alkuperäisväestöä.

Lukianos sai reettorin koulutuksen. Hän toimi kiertelevänä puhujana, joka matkusteli eri paikoissa ja esitti niissä viihdyttäviä keskusteluja ja nokkelia luentoja, jotka improvisoi paikan päällä. Tällaisena Lukianos voidaan lukea niin kutsutun toisen sofistiikan edustajaksi. Lukianos kierteli muun muassa Jooniassa, Makedoniassa, manner-Kreikassa, Italiassa ja jopa Galliassa. Hän rikastui ammatillaan ja sai mainetta.

Lukianos kertoo itse asettuneensa Ateenaan jättääkseen puhujan toimensa ja harrastaakseen filosofiaa sekä kirjoittaakseen dialogeja Platonin hengessä. Tämä ajoittuu noin vuoteen 157–160. Myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi platonismin ja mieltyi ensin kyynisyyteen ja sitten epikurolaisuuteen. Vaihdettuaan koulukuntaa Lukianos useinkin pilkkasi aiempaa koulukuntaansa.

Parthian sodan seurauksena Lukianos palasi Syyriaan ja toimi asianajajana Antiokiassa. Sodan loppupuolella hän palasi Ateenaan. Uuden Ateenan kauden aikana hänen kirjalliset hyökkäyksensä muuttuivat yhä rajummiksi. Vuonna 171 Lukianos sai Egyptin prefektiltä kansliapäällikön viran Aleksandriasta; vuonna 175 hän joutui kuitenkin prefektin viraltapanon jälkeen palaamaan jälleen takaisin Ateenaan.

Mahdollisesti viimeisiin teoksiinsa kuuluvassa teoksessa Aleksanteri eli Valeprofeetta Lukianos mainitsee keisari Marcus Aureliuksen vuonna 180 tapahtuneen kuoleman, ja hän lienee kuollut itse pian tämän jälkeen. Lukianoksen elämäkerta Sudassa on tuomitseva eikä ilmeisesti todenmukainen. Sen mukaan koirat olisivat tappaneet hänet. Tämä voi toisaalta viitata myös kyynikoihin, joiden kanssa Lukianoksella oli huonot välit ja joita hän pilkkasi useissa teoksissaan.