Lviv

Lviv
(Львів)
Lvivin keskustaa
Lvivin keskustaa
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Lviv

Koordinaatit: 49.8433°N, 24.0266°E
Valtio Ukraina
Alue Lvivin alue
Piiri Lvivin piiri
Perustettu 1200-luku
Hallinto
 – Pormestari Andri Sadovyi
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 171,01 km²
Väkiluku (2022) 717 273
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Suuntanumero(t) +380 322

Lviv (ukr. Львів, puol. Lwów, ven. Львов, Lvov, saks. Lemberg) on kaupunki läntisessä Ukrainassa ja alueen kulttuurinen, poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen keskus. Se on myös Lvivin alueen hallintokeskus. Ukrainan tilastokeskuksen arvio kaupungin väkiluvuksi on 717 273 (2022 alku).

Lvivin kantakaupunkia.

Lvivissä on kone-, auto- ja tekstiiliteollisuutta. Se on tärkeä rautatien ja valtateiden risteyspaikkakunta.

Lvivissä on merkittäviä rakennuksia, kuten renessanssiajan kirkkoja. Lvivin vanha keskusta on Unescon maailmanperintöluettelon kohde.

Historia

Kaupungin perustamisvuotena pidetään vuotta 1256, jolloin siitä on ensimmäinen maininta Galitsian ruhtinaan Daniel Galitsialaisen kronikassa. Historiansa aikana kaupunki on ollut Galitsian, joka puolestaan on jakautunut nykyisen Puolan ja Ukrainan välillä, kulttuurillinen keskus. Kaupunki on myös ollut ukrainalaisen nationalismin sydänmaata.

Kaupunki kuului Puolaan vuosina 1340–1772 ja uudelleen Puolan itsenäistyttyä vuosina 1919–1939 (muodollisesti vuoteen 1945). Vuosina 1772–1919 se kuului Itävalta-Unkarin keisarikuntaan nimellä Lemberg, ja se oli Galitsian ja Lodomerian kuningaskunnan pääkaupunki. Lvivissä julistettiin vuonna 1918 Itävalta-Unkarista itsenäinen Länsi-Ukrainan kansantasavalta, joka joutui Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1919 puolalaisten miehittämäksi. Pitääkseen kiinni ukrainalaisuudestaan Länsi-Ukraina sulautui Ukrainan kansantasavaltaan, mutta sodan jatkuessa 1920 alue joutui bolševistisen Venäjän haltuun puna-armeijan edetessä Puolaan Varsovan edustalle saakka. Lopulta puolalaiset voittivat bolševikit ja estivät kommunismin laajentumisen, ja bolševikit karkotettiin takaisin itään. Riian rauhassa Venäjän ja Puolan kesken 1921 sovittiin, että Lviv ympäristöineen tuli kuulumaan Puolaan.

Vuoden 1931 väestönlaskennan mukaan kaupungin 312 200 asukkaasta oli roomalaiskatolilaisia (eli käytännössä puolalaisia) 50,44 %, juutalaisia 31,9 % ja kreikkalaiskatolilaisia (uniaatteja eli käytännössä ukrainalaisia) 15,9 %. Lviv oli maailmansotien välisenä aikana tärkeä puolalaisen ja juutalaisen kulttuurin keskus. Kielellisesti tiedot olivat seuraavat (1931): 63,5 % väestöstä puhui puolaa, 24,1 % jiddišiä, 7,9 % ukrainaa, 2,4 % ruteenia, 2,1 % muuta (pääasiassa saksaa ja armeniaa). Ennen toista maailmansotaa venäjää ei kaupungissa juuri kuullut puhuttavan: sitä puhui noin 0,1 % kaupungin väestöstä. Venäjänkielisen väestön osuus alkoi kasvaa, kun Lviv liitettiin Neuvostoliittoon, jolloin kaupunkiin tuli venäläisiä siirtolaisia kauempaa Neuvostoliitosta.lähde?

Natsi-Saksan Puolaan 1939 tekemän hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Itä-Puolaan, ja Lviv joutui neuvostomiehityksen alle. Tuhansia kaupunkilaisia – lähinnä puolalaista ja juutalaista sivistyneistöä – surmattiin ja pakkosiirrettiin Neuvostoliiton itäosiin.lähde?

Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 Lviv kuului saksalaisten miehityshallintoa edustaneen Puolan kenraalikuvernementin Galitsian piiriin. Natsit murhasivat miehitysaikanaan Lvivin lähes koko juutalaisväestön, arviolta 70 000–85 000 henkilöä. Saksan miehityksen aikana kuoli myös tuhansia Lvivin puolalaisia asukkaita. Vuonna 1941 saksalaiset tappoivat Lvivin puolalaisia ​​intellektuelleja ja tiedemiehiä.lähde?

Neuvostojoukot valtasivat Lvivin jälleen vuonna 1944. Muodollisesti Puola joutui 1945 luovuttamaan Itä-Galitsian alueen yhteydessä Lvivin Neuvostoliitolle ja edelleen osaksi Ukrainan neuvostotasavaltaa. Kaupunkiin jääneet puolalaiset (noin 105 000) pakkosiirrettiin nyky-Puolan alueelle.

Merkittäviä rakennuksia kaupungissa

Väestö

Ukrainan tilastokeskuksen väestöarvion mukaan Lvivissä asui vuoden 2022 alussa 717 273 ihmistä. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui 732 818 ihmistä (kaupunkipiirissä 758 526). Etnisesti väestö jakautui seuraavasti: ukrainalaiset 88,1 prosenttia, venäläiset 8,9 %, puolalaiset 0,9 %, valkovenäläiset 0,4 %, juutalaiset 0,3 % ja armenialaiset 0,1 %. Neuvostoliiton hajoamista edeltävään väestönlaskentaan (1989) verrattuna ukrainalaisten väestöosuus oli noussut yhdeksän ja venäläisten pienentynyt yli seitsemän prosenttiyksikköä.

Kaupungin väestö on suurimmaksi osaksi ukrainankielistä, mutta esimerkiksi vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui hieman yli 72 000 venäjän puhujaa. Lisäksi kaupungissa oli pienempiä puolan- ja valkovenäjänkielisiä yhteisöjä. Vuonna 2014 Lvivissä järjestettiin kuitenkin teemapäivä, jossa kannustettiin ihmisiä puhumaan venäjää esimerkiksi töissä. Tarkoituksena oli osoittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta Ukrainan pääsääntöisesti venäjänkielisen idän ja etelän kanssa.

Perinteisesti Lviv on ollut Ukrainan kreikkalaiskatolilaisen kirkon keskus. Kirkkokunta kukoisti erityisesti kaupungin ollessa osa Itävalta-Unkaria, kun Habsburgien katolinen hallitsijasuku tuki sitä avokätisesti.

Asukasluvun kehitys

Vuosi 1946 1950 1959 1970 1979 1989 2001 2014
(arvio)		 2022
(arvio)
Väkiluku 218 000 378 500 410 678 553 452 667 243 790 908 732 818 729 038 717 273

Hallinto ja aluejako

Lvivin kaupunki jakautuu kuuteen paikallispiiriin:
Kartan selitysosion väreissä korjattavaa.

Heinäkuusta 2020 lähtien Lviv on ollut osa Lvivin piiriä (1 141 119 as., 1.1.2022). Lviv on tämän piirin hallintokeskus. Sitä ennen Lviv muodosti aluehallinnon toisella tasolla kaupunkipiirin, joka oli Lvivin alueen hallinnossa. Vuoden 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa Lvivin kaupunkipiiri purettiin.

Paikallistasolla Lvivin kaupunki jakautuu nykyään kuuteen (kaupunki)piiriin:

Vuoden 1989 väestönlaskennassa kaupunkipiirejä oli viisi, joista vain kaksi oli nimeltään samoja kuin nykyisin.

Kaupungin pormestarina on vuodesta 2006 lähtien toiminut Andri Sadovyi, josta tuli vuonna 2018 Ukrainan pisimpään virassa toimiva pormestari.

Koulutus ja kulttuuri

Lvivin yliopisto on maan vanhin yliopisto. Se on perustettu vuonna 1661, ja sen lisäksi Lvivissä on toistakymmentä muuta yliopistoa tai korkeakoulua, muun muassa Lvivin polytekninen yliopisto, lääke­tieteellinen yli­opisto, Lvivin kansallinen musiikkiakatemia ja Ukrainan katolinen yliopisto. Lisäksi lähistöllä, Lvivin piirin toimii Lvivin kansallinen luonnonvarayliopisto.

Lvivin vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Lvivin kansallisen taidegallerian kokoelmat ovat kattavat; taidemuseota pidettiin Neuvostoliiton kolmanneksi parhaana eurooppalaisen taiteen kokoelmana Pietarin Eremitaašin ja Moskovan Puškinin taidemuseon jälkeen. Kansallisen taidegallerian kokoelmat sijaitsevat useassa eri rakennuksessa ja niitä on jaettu aiheen mukaan erilaisiin kokonaisuuksiin. Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen keskeisimpiä kokoelmia kerättiin suojaan, mutta sittemmin näyttelytoimintaa on jatkettu. Klassisen musiikin esityksiä tarjoavat esimerkiksi Lvivin kansallinen filharmonia, INSO-Lviv ja Lvivin valtionooppera ja -baletti.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 114. (Eksonyymit (suomenkieliset nimet)) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7
  2. 1 2 3 4 Lviv 2026. Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 Ісаєвич, Я. Д.; Гакавчин, Т. В.; Кривенчук, І. Б.; Бондарук, Ю. І. & Літвінська, Н. Є.: Львів. Інститут енциклопедичних досліджень НАН України, 2017. ISBN 978-966-02-2074-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  4. 1 2 Смолій, В.А.: Енциклопедія історії України: Т. 7 (Мл–О). Інститут історії України, 2010. Teoksen verkkoversio Viitattu 15.4.2026.
  5. ↑ Маренич, О.: ”Львів”, Географічна енциклопедія України. Т. 2. З–О, s. 303–304. Українська радянська енціклопедія, 1990. ISBN 5885000123 Teoksen verkkoversio. (ukrainaksi)
  6. 1 2 3 4 5 Львов | это... Что такое Львов? Словари и энциклопедии на Академике. Viitattu 15.4.2026. (venäjäksi)
  7. 1 2 3 4 Timonina, Mariia & Vyshnevska, Olena (toim.): Number of Present Population of Ukraine, as of January 1 2022. State Statistics Service of Ukraine. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 15.4.2026.
  8. ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 9785952303133 (venäjäksi)
  9. ↑ Makarevitš, Je. L. (toim.): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 9856501121 (venäjäksi)
  10. 1 2 3 4 Lviv 2026. Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
  11. ↑ L'viv – the Ensemble of the Historic Centre UNESCO World Heritage Centre. Arkistoitu 16.5.2021. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  12. 1 2 Bigg, Claire & Tereshchuk, Halyna: Heartland Of Ukrainian Nationalism, Lviv Speaks Russian, For A Day, To Ease East-West Divide Radio Free Europe/Radio Liberty. 27.2.2014. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  13. ↑ Королівство Галичини та Володимирії  2026. Національна бібліотека України імені В. І. Вернадського. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  14. ↑ Exhibition tells story of Poles displaced after WWII Polskie Radio. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  15. ↑ The lost home: post-war forced relocations Lviv Interactive. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  16. ↑ Рідні мови в об'єднаних територіальних громадах України 2001. socialdata.org.ua. Viitattu 16.4.2026. (ukrainaksi)[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Clay, J. Eugene: Many Ukrainians are fleeing to the Greek Catholic Church in Lviv, which has a long and complex history in the Orthodox faith The Conversation. 7.2.2023. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
  18. 1 2 Зміни етносоціального складу населення Львова (1944–200) 2007. anthropos.net.ua. Arkistoitu 17.12.2014. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  19. ↑ Всесоюзная перепись населения 1959 г. Демоскоп Weekly. Arkistoitu 27.7.2011. Viitattu 15.4.2026. (venäjäksi)
  20. ↑ Всесоюзная перепись населения 1970 г. Демоскоп Weekly. Arkistoitu 9.3.2011. Viitattu 15.4.2026. (venäjäksi)
  21. ↑ Всесоюзная перепись населения 1979 г. Демоскоп Weekly. Arkistoitu 21.5.2012. Viitattu 15.4.2026. (venäjäksi)
  22. 1 2 Всесоюзная перепись населения 1989 г. Демоскоп Weekly. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 15.4.2026. (venäjäksi)
  23. ↑ All-Ukrainian Population Census 2001: L'viv Region State Statistics Committee of Ukraine. Arkistoitu 18.5.2013. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  24. ↑ Чисельність наявного населення України database.ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  25. ↑ Нові райони: карти + склад 17.7.2020. Мінрегіон. Arkistoitu 22.7.2020. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  26. ↑ Savostina, Yuliia (toim.): Lviv Travel Guide, s. 8. Samit-book Publishing, 2019. ISBN 9789669860279 (englanniksi)
  27. ↑ Lviv Atlas Turysta 1:12 000. Kartohrafija, 2016. ISBN 9786176708148 (ukrainaksi)
  28. ↑ Районні адміністрації Львівська міська рада. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  29. ↑ Адміністративна мапа Львова. Райони міста та їхні цікавинки lviv.travel. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  30. ↑ Чому райони Львова так називаються? 23.5.2021. То є Львів. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  31. ↑ ЗВІТ про роботу Личаківської районної адміністрації за 2020 рік city-adm.lviv.ua. Arkistoitu 5.6.2024. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  32. ↑ ЗВІТ про роботу Сихівської районної адміністрації за 2020 рік city-adm.lviv.ua. Viitattu 16.4.2026. (ukrainaksi)
  33. ↑ ЗВІТ про роботу Франківської районної адміністрації за 2021 рік city-adm.lviv.ua. Viitattu 16.4.2026. (ukrainaksi)
  34. ↑ ЗВІТ про роботу Залізничої районної адміністрації у 2023 році city-adm.lviv.ua. Viitattu 16.4.2026. (ukrainaksi)
  35. ↑ Krasnikov, Denys: Lviv mayor Sadovyi seeking power beyond his city limits - Aug. 23, 2018 Kyiv Post. 23.8.2018. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  36. ↑ Про нас 2026. Львівська національна галерея мистецтв імені Б.Г. Возницького. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  37. ↑ Львівська національна галерея мистецтв імені Б.Г. Возницького lvivgallery.org.ua. Viitattu 15.4.2026. (ukrainaksi)
  38. ↑ Under threat of Russian bombs, Lviv hides away its priceless heritage BBC News. 12.3.2022. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  39. ↑ Lviv reopens art galleries 'to show we are alive' artdaily.com. Viitattu 15.4.2026. (englanniksi)
  40. ↑ Lviv National Art Gallery - Museum (Ukraine) useum.org. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
  41. ↑ Lviv National Philharmonic Symphony Orchestra OMP, openmusicproject.org. 17.1.2024. Viitattu 22.5.2026. (englanniksi)
  42. ↑ Lviv National Philharmonic Symphony Orchestra uaculturehub.com. 17.1.2024. Viitattu 22.5.2026. (englanniksi)
  43. ↑ “INSO-Lviv” Symphony Orchestra of Lviv National Philharmonic philharmonia.lviv.ua. Viitattu 23.5.2026. (englanniksi)
  44. ↑ https://lviv.travel/en/events/symfonichnyi-orkestr-inso lviv.travel. Viitattu 23.5.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla