Magnus Huss (1807–1890) oli ruotsalainen lääkäri.
Huss valmistui lääketieteen tohtoriksi 1835 ja tuli sisätautien ja kirurgian apulaiseksi Tukholman Karoliiniseen laitokseen. Hän oli vuodesta 1839 avustava ja 1840 varsinainen ylilääkäri Tukholman Serafimer-sairaalassa. Hän otti käyttöön fysikaaliset menettelytavat potilaiden tutkimiseksi. Hänen ansiostaan patologiseen anatomiaan alettiin kiinnittää tarkempaa huomiota, ja sen perusteella hänen toimintansa kyseisessä laitoksessa on pidetty käännekohtana Ruotsin sairaalaoloissa. Sekä käytännöllisenä lääkärinä että tuotteliaana tutkijana hän edisti varsin monipuolisesti patologisen anatomian kehittymistä Ruotsissa. Kokemustensa kautta hän taisteli voimakkaasti alkoholin väärinkäyttöä vastaan ja esitti näkemyksensä asiasta tieteellisissä ja yleistajuisissa julkaisuissa.
Hussin tuotannosta merkittävimpiä on muun muassa teos Summarisk öfversikt af sjukvården å k. Serafimerlasarettets medico-kliniska afdelning, under de sista fem mänaderna af år 1839. Vastaavia selostuksia hän julkaisi myös seuraavilta vuosilta. Muita ovat Observations sur la fièvre typhoide (1845) ja Ranskan tiedeakatemian palkitsema Alcoholismus chronicus eller chronisk alkoholsjukdom (1854).
