Manchesterinterrieri

Manchesterinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 781
Alkuperäinen käyttö rotta- ja kanikoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keskimäärin 11 vuotta
Muita nimityksiä black&tan-terrieri, manssi, chesteri, Manchester Terrier, terrier de Manchester, manchesteri terjer
FCI-luokitus ryhmä 3 Terrierit
alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit
#71
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 40–41 cm
narttu 38 cm
Väritys Musta mahonginpunaisin merkein (black & tan)

Manchesterinterrieri (engl. Manchester Terrier) on FCI:n ryhmään 3 (terrierit) kuuluva koirarotu.

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi manchesterinterrierin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.

Ulkonäkö

Manchesterinterrierin pää

Manchesterinterrieri on tiivisrakenteinen ja voimakas. Urosten säkäkorkeus on 40–41 cm ja narttujen 38 cm. Manchesterinterrierin turkki on sileä ja lyhyt ja väriltään musta mahonginpunaisin merkein (black & tan). Korvat ovat taittuneet eteenpäin.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan manchesterinterrieri on älykäs ja uskollinen mutta on valmis puolustamaan kotiaan. Se ilmaisee nopeasti tyytymättömyytensä kovaäänisellä haukunnallaan. Säännöllisellä liikunnalla ja seuranpidolla siitä tulee perheelleen omistautunut ja uskollinen jäsen. Perheen ulkopuolella manchesterinterrieri ystävystyy vieraisiin hitaasti, hieman varauksellisen luonteensa vuoksi.

Manchesterinterrierit ovat nopeita oppimaan ja sen kanssa voi harrastaa koiranäyttelyitä ja se sopii hyvin myös agilityyn. Myös tokoa harrastetaan jonkin verran. Hyvän hajuaistin omaavat yksilöt ovat myös harrastaneet jälkeä, joka sopii hyvin rotta- ja jäniskoiraksi jalostetulle manchesterinterrierille.

Alkuperä

Manchesterinterrieri 1915

Rotu on kotoisin Englannista ja sen alkuperä on muinainen. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät rodusta ovat 1400-luvulta. Rotua on käytetty rottien ja kanien metsästykseen.lähde? Kantarotu mustaruskea englanninterrieri risteytettiin whippetin kanssa, josta tuloksena oli nykyinen, edeltäjäänsä elegantimpi ja virtaviivaisempi rotu.

Virallinen rotumääritelmä on vuodelta 1924, jolloin myös nimi manchesterinterrieri otettiin käyttöön. Rotu oli erityisen suosittu Manchesterissä ja sen lähiympäristössä. Toisen maailmansodan aikana manchesterinterrieriä, kuten monia muitakin rotuja, uhkasi sukupuutto. Kanta saatiin kuitenkin elvytettyä yhdysvaltalaisten tuontikoirien avulla.

Suomessa on tiettävästi ollut manchesterinterriereitä 1900-luvun alussa, mutta vasta 1980-luvulla rotu vakiinnutti asemansa.

Terveys

Manchesterinterrierit elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat. Manchesterinterrierin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, von Willebrandin tauti ja myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma.

Johtuen manchesterinterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.

Von Willebrandin taudissa koiran elimistöstä puuttuu von Willebrand -tekijä. Verihiutaleet eivät kiinnity normaalisti verisuonien sisäseinämiin. Sairaudelle on olemassa geenitesti ja noin 18 % manchesterinterriereistä on sairauden kantajia.

Eräs koirien ja myös manchesterinterriereiden tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan. Manchesterinterrierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen sydänkuuntelu.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Manchesterinterrierit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Manchesterinterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 48 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 9.3.2019)
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  3. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  4. ↑ Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.4.2026.
  5. 1 2 Tietoa manchesterinterrieristä 31.10.2024. Suomen manchesterinterrierit. Viitattu 20.4.2026.
  6. ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 159-160. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  7. ↑ C. Wallis, L. J. Holcombe: A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs. Journal of Small Animal Practice, 2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540. doi:10.1111/jsap.13218 ISSN 0022-4510 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Jalostuksen Tavoiteohjelma 2026-2030 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.4.2026.
  9. ↑ Nina Mahlanen: Koirien sydänsairaudet ja niiden diagnostiikka 24.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  10. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  11. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  12. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 16.4.2026.

Aiheesta muualla