| Whippet | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 10 295 |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | kaniininmetsästys, kilpajuoksu |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, kilpajuoksu |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta |
| Muita nimityksiä | vipukka, hippet, vipetti, himpetti |
| FCI-luokitus | ryhmä 10 Vinttikoirat alaryhmä 3 Lyhytkarvaiset #162 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 9–15 kglähde? |
| Säkäkorkeus | Uros 47–51 cm, narttu 44–47 cm |
| Väritys | Kaikki värit ovat sallittuja |
Whippet on maailmalla vinttikoirista yleisin, myös ”köyhän miehen greyhoundiksi”, ”köyhän miehen ravihevoseksi” (Poor Man's Race Horse) sekä ”salamannopeaksi riepukoiraksi” (Lightning Rag Dog) kutsuttu keskikokoinen koira. Kaksi ensimmäistä nimitystä ovat peräisin 1800-luvulta, jolloin vähävaraisemmilla ei ollut varaa greyhoundeihin ja he hankkivat sen sijaan whippetejä. Rotu on vinttikoirista yleisin myös Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi 300–400 whippettiä vuosittain.
Whippet on vinttikoiraroduista toiseksi pienin. Se on lyhytkarvainen ja syvärintainen. Kirsu on yleensä musta, mutta sinisillä yksilöillä sinertävä, kermanvärisillä/ haalistuneen värisillä yksilöillä maksanruskea sekä valkoisilla ja kirjavilla yksilöillä laikullinen "perhoskirsu" sallitaan. Silmät ovat soikeat ja sävyltään kirkkaat. Korvat ovat pienet "ruusukorvat". Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät, lukuun ottamatta merle-väritystä, ovat sallittuja.
Urosten säkäkorkeus vaihtelee 47–51 cm ja narttujen 44–47 cm välillä; urosten paino on noin 9,5 kg. Rodun koosta on ollut jonkin verran kiistaa maailmalla. Erään durhamilaisen kaivostyöläisen mukaan 60–70 vuotta sitten hänen isoisänsä suosi 3,5-kiloisia whippetejä, jotta ne mahtuivat sujuvasti päällystakin taskuun. Pohjois-Amerikassa on tapana suosia tavallista kookkaampia yksilöitä, ja David Hancockin mukaan ajan myötä Yhdysvalloissa tullaan todennäköisesti hyväksymään 56 cm korkea whippet.
Rotumääritelmä kuvaa whippettiä lempeäksi perusluonteeltaan. Rodun edustajat eivät yleensä juurikaan hauku. Rodulla esiintyy kuitenkin jonkun verran eroahdistusta. Tutkimuksien mukaan whippetillä esiintyy keskimääräistä vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä ja vieraita koiria kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin.
Whippetin tulisi saada säännöllisesti juosta vapaana voidakseen hyvin. Erilaisista koiraharrastuksista whippet sopii sekä näyttelyihin, agilityyn että rata- ja maastojuoksuun. Näyttely- ja juoksulinjat ovat melko voimakkaasti eriytyneet; tämä näkyy erityisesti ratajuoksussa ja näyttelymenestyksessä. Maastojuoksussa sen sijaan molempien linjojen edustajat voivat kilpailla tasapäisesti hyvistä sijoituksista, koska laji ei perustu pelkästään nopeuteen.lähde?

Whippet polveutuu roomalaisten Britanniaan tuomista koirista. Vero Shaw'n mukaan valkoinen englanninterrieri olisi ollut rodun edeltäjä. Toisen lähteen mukaan whippet on saatu aikaan risteyttämällä englanninvinttikoiraa, italianvinttikoiraa ja mahdollisesti myös bedlingtoninterrieriä keskenään. 1800-luvulla englantilaiset kaivostyöläiset alkoivat juoksuttaa kilpaa kaniinijahtiin käyttämiään pieniä vinttikoiria, ja whippettien juoksuominaisuudet osoittautuivat niin hyviksi, että rotu hyväksyttiin nopeasti mukaan virallisiin kilpailuihin. Rotu virallistettiin vuonna 1890.
East Riding of Yorkshiren Stamford Bridgessä asunut herra Hodgson kasvatti pienikokoisia vinttikoiria, joiden ominaisuudet yllättivät Yorkshiren metsästäjät. Jalostuslinja koostui kolmesta nartusta, joiden nimi oli The Dents. Niillä oli sileä iho, kevyt rakenne, pienet ja ohuet korvat, lyhyet ja kierteiset hännät. Ne olivat samaan aikaan sekä erittäin nopeita juoksemaan että nopeita myös käännöksissään. David Hancockin mukaan nykyinen whippet kehittyi juuri tämänkaltaisista pienistä koirista.
Rodun sekalainen tausta näkyy vaihtelevassa karvanlaadussa. Karkeakarvainen whippet oli aikanaan suosittu manner-Euroopassa, muun muassa Saksassa. Lisäksi puhdasrotuisiin whippet-pentueisiin syntyi jo joitain vuosia sitten myös pitkäkarvaisia yksilöitä, joita kutsuttiin termillä wheeler. Nykyisin pitkäkarvaiset whippetit on hyväksytty tietyissä maissa omaksi rodukseen nimellä silken windsprite.
Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että whippetin läheisimmät sukulaisrodut ovat englanninvinttikoira, italianvinttikoira ja skotlanninhirvikoira.
Rodun nimi on todennäköisesti johdettu sanasta whappet, joka tarkoittaa "pientä räksyttävää koiraa".

Whippet elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat ja sydänsairaudet. Whippetien merkittävimmät terveysongelmat ovat sydänsairaudet, varpaisiin kohdistuvat vammat, välimuotoinen lanne-ristinikama, suolistosairaudet ja muutamat silmäsairaudet.
Sydänsairauksista yleisin on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma. Sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen ja johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan. Suomessa virallisesti sydäntutkituista whippeteistä hieman yli 10 %:lla on läppävika, vaikka tutkittujen koirien keski-ikä on alle viisi vuotta.
Suurempi osa whippeteistä on lanneristinikaman suhteen epämuodostunut (Suomen Kennelliiton asteikolla LTV1-LTV4) kuin terve (LTV0). Yleisin löydös on LTV1, joka voi olla täysin oireeton mutta silti normaalista poikkeava. Vakavammat LTV-asteet (2-4) kattavat noin 15 % tutkituista koirista. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille.
Whippeteillä esiintyy varpaissa useammin vammoja kuin muilla koiraroduilla. Myös suolistoon liittyvät ongelmat ovat yleisempiä kuin koirilla keskimäärin. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy lähinnä kaihia ja lasiaisen rappeumaa.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Whippetit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Whippetin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 28 %.