| Whippet | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Maailmalla yleinen |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | kaniininmetsästys, kilpajuoksu |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, kilpajuoksu |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta ja 1 kuukausi |
| Muita nimityksiä | vipukka, hippet, vipetti, himpetti |
| FCI-luokitus | ryhmä 10 Vinttikoirat alaryhmä 3 Lyhytkarvaiset #162 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 9–15 kglähde? |
| Säkäkorkeus | Uros 47–51 cm, narttu 44–47 cm |
| Väritys | Kaikki värit ovat sallittuja |
Whippet on vinttikoirarotu, joka kuuluu FCI roturyhmään 10, vinttikoirat.
Whippet on vinttikoiraroduista toiseksi pienin. Se on lyhytkarvainen ja syvärintainen. Kirsu on yleensä musta, mutta sinisillä yksilöillä sinertävä, kermanvärisillä/ haalistuneen värisillä yksilöillä maksanruskea sekä valkoisilla ja kirjavilla yksilöillä laikullinen "perhoskirsu" sallitaan. Silmät ovat soikeat ja sävyltään kirkkaat. Korvat ovat pienet "ruusukorvat". Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät, lukuun ottamatta merle-väritystä, ovat sallittuja.
Urosten säkäkorkeus vaihtelee 47–51 cm ja narttujen 44–47 cm välillä; urosten paino on noin 9,5 kg. Rodun koosta on ollut jonkin verran kiistaa maailmalla. Erään durhamilaisen kaivostyöläisen mukaan 60–70 vuotta sitten hänen isoisänsä suosi 3,5-kiloisia whippetejä, jotta ne mahtuivat sujuvasti päällystakin taskuun. Pohjois-Amerikassa on tapana suosia tavallista kookkaampia yksilöitä, ja David Hancockin mukaan ajan myötä Yhdysvalloissa tullaan todennäköisesti hyväksymään 56 cm korkea whippet.
Rotumääritelmä kuvaa whippettiä lempeäksi perusluonteeltaan. Rodun edustajat eivät yleensä juurikaan hauku. mutta rodulla esiintyy kuitenkin jonkun verran eroahdistusta. Tutkimuksien mukaan whippetillä esiintyy keskimääräistä vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä ja vieraita koiria kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin.
Whippetin tulisi saada säännöllisesti juosta vapaana voidakseen hyvin. Erilaisista koiraharrastuksista whippet sopii sekä näyttelyihin, agilityyn että rata- ja maastojuoksuun. Rotu on selkeästi jakautunut kahteen haaraan: näyttelylinjaisiin koiriin sekä juoksijalinjaan. Myös sekalinjaisia whippettejä esiintyy. Rotujärjestön kyselytutkimuksessa on tullut esiin, että juoksijalinjaisilla koirilla on tyypillisesti voimakkaampi saalisvietti.

Whippet polveutuu roomalaisten Britanniaan tuomista koirista. Vero Shaw'n mukaan valkoinen englanninterrieri olisi ollut rodun edeltäjä. Toisen lähteen mukaan whippet on saatu aikaan risteyttämällä englanninvinttikoiraa, italianvinttikoiraa ja mahdollisesti myös bedlingtoninterrieriä keskenään. 1800-luvulla englantilaiset kaivostyöläiset alkoivat juoksuttaa kilpaa kaniinijahtiin käyttämiään pieniä vinttikoiria, ja whippettien juoksuominaisuudet osoittautuivat niin hyviksi, että rotu hyväksyttiin nopeasti mukaan virallisiin kilpailuihin. Rotu virallistettiin vuonna 1890.
Whippettiä on kutsuttu myös ”köyhän miehen greyhoundiksi”, ”köyhän miehen ravihevoseksi” (Poor Man's Race Horse). Nimitykset ovat peräisin 1800-luvulta, jolloin vähävaraisemmilla ei ollut varaa greyhoundeihin ja he hankkivat sen sijaan whippetejä.
East Riding of Yorkshiren Stamford Bridgessä asunut herra Hodgson kasvatti pienikokoisia vinttikoiria, joiden ominaisuudet yllättivät Yorkshiren metsästäjät. Jalostuslinja koostui kolmesta nartusta, joiden nimi oli The Dents. Niillä oli sileä iho, kevyt rakenne, pienet ja ohuet korvat, lyhyet ja kierteiset hännät. Ne olivat samaan aikaan sekä erittäin nopeita juoksemaan että nopeita myös käännöksissään. David Hancockin mukaan nykyinen whippet kehittyi juuri tämänkaltaisista pienistä koirista.
Rodun sekalainen tausta näkyy vaihtelevassa karvanlaadussa. Karkeakarvainen whippet oli aikanaan suosittu manner-Euroopassa, muun muassa Saksassa. Lisäksi puhdasrotuisiin whippet-pentueisiin syntyi jo joitain vuosia sitten myös pitkäkarvaisia yksilöitä, joita kutsuttiin termillä wheeler. Nykyisin pitkäkarvaiset whippetit on hyväksytty tietyissä maissa omaksi rodukseen nimellä silken windsprite.
Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että whippetin läheisimmät sukulaisrodut ovat englanninvinttikoira, italianvinttikoira ja skotlanninhirvikoira.
Rodun nimi on todennäköisesti johdettu sanasta whappet, joka tarkoittaa "pientä räksyttävää koiraa".
Rodun alkuperämaassa Isossa-Britanniassa 2020-luvulla whippettejä on rekisteröity vuosittain noin 3000–6000. Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 whippet oli 48:nneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa. Saksassa niitä on rekisteröity 2020-luvulla noin 500–800 vuosittain. Vuonna 2025 Ranskassa whippettejä rekisteröitiin noin 1450 ja rotu oli maan eniten rekisteröity vinttikoirarotu sitä vuonna.
Rotu on vinttikoirista yleisin myös Suomessa. Vuosina 2021–2025 Suomessa rekisteröitiin noin 300–400 whippettiä vuosittain.

Whippet elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta ja 1 kuukausi, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään kuolleeksi ilmoitettuja rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat ja sydänsairaudet. Whippetien merkittävimmät terveysongelmat ovat mitraaliläpän myksomatoottinen rappeuma , varpaisiin kohdistuvat vammat, suolisto-ongelmat ja selkäongelmat.
Sydänsairauksista erityisesti mitraaliläpän myksomatoottinen rappeuma on whippeteillä yleinen. Yhdysvaltalaistutkimuksessa 38 %:lta oireettomista whippeteistä löytyi mitraaliläpän vuotoa, joka yleistyi iän myötä. Myös harmiton vasemmanpuoleinen sivuääni oli yleinen löydös. Noin 4,6 % Suomessa kuolleeksi ilmoitetuista whippeteistä on mehetynyt sydänsairauteen.
Whippeteillä esiintyy varpaissa useammin vammoja kuin muilla koiraroduilla. Myös suolistoon liittyvät ongelmat ovat yleisempiä kuin koirilla keskimäärin.
Rotujärjestön kyselyssä vuonna 2024 noin 14 % whippeteistä oli kärsinyt jonkinlaisesta selkäkivusta. Noin 52 % rodun edustajista on lanne-ristinikaman suhteen epämuodostunut (LTV1-LTV4) kuin terve (LTV0). Yleisin löydös on LTV1, joka voi olla täysin oireeton mutta silti normaalista poikkeava. Vakavammat LTV-asteet (2-4) kattavat noin 10 % tutkituista koirista. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille. Italialaistutkimuksessa kaularangan välilevysairautta esiintyi 7,2 %:lla whippeteistä, ja yli 9-vuotiaiden ikäryhmässä esiintyvyys nousi 29 %:iin.
Vuodesta 2027 alkaen whippet kuuluu Suomen Kennelliiton Pevisa-ohjelmaan (perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustamisohjelma). Jalostuskoirilta vaaditaan silmätutkimus, selkätutkimus ja sydämen ultraäänitutkimus. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy lähinnä kaihia ja lasiaisen rappeumaa.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Whippetit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Whippetin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 28 %.