Maratin valtakunta (marathiksi: मराठा साम्राज्य Marāṭhā Sāmrājya) oli hindulainen valtakunta Intiassa vuosina 1674–1818.
Valtion perusti Shivaji, joka käytti sissitaktiikkaa ja sai vähitellen haltuunsa osia Suurmogulien valtakunnasta. Hän on edelleen kansallissankari etenkin Maharashtran osavaltiossa. Shivajin kuoltua vuonna 1680 Suurmogulien valtakunta yritti viimeisen suuren mogulin Aurangzebin johdolla saada menettämiään alueita takaisin 27-vuotisessa sodassa. Sodan aikana hallitsivat Shivajin kaksi poikaa, sen päätyttyä valtaan nousi hänen pojanpoikansa Shahu. Tämä nimitti pääministerin, peshwan, hoitamaan käytännön asioita. Vuosien mittaan valta lipsui peshwoille, ja Shivajin jälkeläiset pysyivät valtion keulakuvina.
Maratin valtakunta oli huipulla 1700-luvun keskivaiheilla. Vuonna 1761 valtakunta kärsi katkeran tappion afgaaneille Panipatissa, mutta senkin jälkeen se vastusti brittihallintoa ja joutui luopumaan valta-asemasta vasta 1818. Monet marattiylimykset osallistuivat sepoykapinaan vuonna 1857.
