Seuraura
Davidsson on Tyresön kasvatti. Hän siirtyi C-juniori-ikäisenä Djurgårdeniin. Kaudella 2014–2015 Davidsson toimi seuran J18-joukkueen kapteenina. Hän jakoi J18 Allsvenskanin runkosarjassa joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Johannes Sandbergin kanssa lukemalla +12, kuten myös pudotuspeleissä Joakim Bolinderin ja Viktor Åströmin kanssa lukemalla +3. Davidsson oli pudotuspeleissä myös kolmella osumallaan Djurgårdenin paras maalintekijä Pontus Karlssonin ja William Fällströmin kanssa.
Kaudella 2015–2016 Davidsson oli Djurgårdenin J20-joukkueen toiseksi paras pistemies Johannes Sandbergin jälkeen tehoilla 17+23=40. Hän voitti kauden päätteeksi J20 SuperElitin mestaruuden ja palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Davidsson edusti Djurgårdenia kauden aikana myös Junior Club World Cupissa, jonka joukkue voitti. Hän debytoi kauden aikana myös seuran SHL-joukkueessa vain 17-vuotiaana runkosarjan päätöskierroksella 8. maaliskuuta 2016 Färjestadia vastaan. Davidsson merkittiin Djurgårdenin nelossentteriksi laidoilleen Mikael Ahlén ja Henrik Eriksson. Hän sai ottelussa jääaikaa 5.40 minuuttia. Davidsson teki ottelussa myös ensimmäisen SHL-maalinsa hänen ensimmäisessä vaihdossaan. Hän pelasi SHL:ssä myös yhden pudotuspeliottelun ilman tehopisteitä.
Kesäkuussa 2016 Davidsson teki kaksivuotisen SHL-sopimuksen Djurgårdenin kanssa. Hän pelasi joukkueessa varsinaisella tulokaskaudellaan 2016–2017 45 runkosarjaottelussa tehopistein 5+4=9 ja kolme pudotuspeliottelua ilman tehopisteitä. Davidsson pelasi myös kolme Mestarien liigan ottelua ilman tehopisteitä. Hän vahvisti myös Djurgårdenin J20-joukkuetta, joiden kapteenistoon Davidsson kuului.
Buffalo Sabres varasi Davidssonin toisella kierroksella 37. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2017. Kaudella 2017–2018 hän teki SHL:n runkosarjassa 39 ottelussa 21 tehopistettä. Kaudella 2018–2019 Davidsson teki liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 10+17=27. Hän voitti kauden päätteeksi SHL-hopeaa.
Kaudeksi 2019–2020 Davidsson siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Växjö Lakersiin. Alkukaudella 2020–2021 hän jäi siellä pieneen rooliin ja teki 12 ottelussa vain yhden syöttöpisteen, kunnes Davidssonin sopimus purettiin yhteisymmärryksessä marraskuussa 2020. Seuraavana päivänä hänen tiedotettiin siirtyvän loppukauden kattavalla sopimuksella sarjatasoa alemmas HockeyAllsvenskan-joukkue Västervikiin. Samalla joukkueeseen siirtyi NHL-seura Ottawa Senatorsin organisaatiosta lainalle hänen isoveljensä Jonathan. Marcus Davidsson teki 23 ottelussa vain tehot 1+4=5, kunnes hänen sopimuksensa purettiin helmikuussa 2021. Samassa kuussa Davidsson siirtyi loppukauden sopimuksella jatkamaan Allsvenskan-pelejään Södertäljen riveihin.
Davidsson palasi kaudeksi 2021–2022 kotimaahansa ja hän siirtyi yhdessä veljensä Jonathanin kanssa vuoden mittaisilla sopimuksella edellisenä keväänä Allsvenskaniin pudonneeseen HV71:een. Hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +26. Davidsson voitti kauden päätteeksi sarjan mestaruuden ja oli nostamassa HV71:tä takaisin SHL:ään. Toukokuussa 2022 hän ja Jonathan tekivät seuran kanssa vuoden mittaiset jatkosopimukset.
Joulukuussa 2022 HV71 purki Davidssonin ja hänen veljensä Jonathanin sopimukset. Seuraavana päivänä veljesten uutisoitiin siirtyvän loppukauden 2022–2023 kattavilla sopimuksilla SM-liigajoukkue Tapparaan. Viidennessä loppuottelussa 27. huhtikuuta 2023 Pelicansia vastaan Marcus Davidsson teki Tapparan 5–4-voittomaalin ensimmäisessä jatkoerässä ajassa 68.57. Hänen osumansa ratkaisi Tapparalle Suomen-mestaruuden. Esa Pirnes valitsi Davidssonin ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi. Davidsson teki 31 runkosarjaottelussa kahdeksan maalia ja 23 tehopistettä. Hän voitti myös Mestarien liigan mestaruuden.
Kaudeksi 2023–2024 Davidssonin veljekset siirtyivät vuoden mittaisilla sopimuksilla jatkamaan SM-liigapelejään Porin Ässiin. Hänestä odotettiin joukkueen ykkössentteriä, mutta hän ei kuitenkaan onnistunut vastaamaan häneen kohdistuneisiin odotuksiin. Davidsson joutui syyskuussa yli kuukaudeksi sivuun loukkaantumisen vuoksi. Hänen otteensa kuitenkin paranivat vuoden 2014 vaihteessa. Davidsson kertoi Jatkoaika.com-verkkolehden haastattelussa tammikuussa 2024 ottavansa vähemmän paineita ja pelaavansa rennommin, kun hänen roolinsa vaihtui keskushyökkääjästä hyökkäävämpään rooliin laitahyökkääjäksi, jossa Davidsson voi käyttää enemmän nopeuttaan. Hän teki kauden aikana lopulta 45 runkosarjaottelussa tehot 9+9=18.
Kaudeksi 2024–2025 Davidsson siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella KooKoohon. Maaliskuussa 2025 seura käytti hänen sopimuksessaan olleen option ja teki Davidssonin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen. Kaudeksi 2025–2026 Davidsson vaihtoi pelinumeronsa 71:stä 70:een Miska Siikosen palattua joukkueeseen. Hän teki pääsarjauransa yhden kauden piste-ennätyksen tehoilla 12+26=38. Ensimmäisessä finaaliottelussa 2. toukokuuta 2026 vieraissa entistä seuraansa Tapparaa vastaan Davidsson teki KooKoon 4–2-voittoon päättyneen ottelun voittomaalin ja sai myös syöttöpisteen Vilmos Gallón 1–1-tasoitusmaaliin. KooKoon kausi päättyi lopulta kuitenkin hopeaan, kun Tappara voitti ottelusarjan voitoin 4–3. Toukokuussa 2026 hän solmi KooKoon kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.
Davidsson onnistui tekemään kypärätempun 13. lokakuuta 2026 pelatussa Mestarien liigan ottelussa saksalaista Adler Mannheimia vastaan, kun KooKoo voitti ottelun lukemin 5–2. Hänen kolmas maalinsa syntyi alivoimalla ja se jäi ottelun voittomaaliksi.
Ruotsi
