| Margaret Murray | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. heinäkuuta 1863 Kalkutta |
| Kuollut | 13. marraskuuta 1963 (100 vuotta) |
| Kansalaisuus |  Yhdistynyt kuningaskunta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | arkeologia |
Margaret Alice Murray (13. heinäkuuta 1863 Kalkutta – 13. marraskuuta 1963) oli brittiläinen antropologi ja egyptologi, jonka kirjoitukset noituudesta ovat vaikuttaneet merkittävästi wiccan syntyyn. Yliopistouransa aikana Murray julkaisi useita teoksia. Hän osallistui kaivauksiin muun muassa Egyptissä vuosina 1902–1904, Maltalla 1921–1924 ja Petrassa 1937. Nykyisin hänet muistetaan pääasiassa kiistanalaisista noituutta käsittelevistä teoksistaan.
Kirjassa The Witch-Cult in Western Europe (1921) Murray esitti että noitavainojen kohteena olisivat olleet kristinuskolle uhkaksi koetut pakanalliset kulttimenot ja uskomukset, joita vanhaan uskoon tukeutuneet harjoittivat salaisesti. Murray mukaan muun muassa noitasapatti oli värittynyt kuvaus vanhojen uskonlahkojen kulttimenoista ja niissä nähdyt pienet miehet (engl. Little people) olisivat olleet muinaisen kääpiöheimon viimeisiä olemassa olevia edustajia.
Norman Cohen on sittemmin osoittanut Murrayn käyttäneen lähteitä täysin mielivaltaisesti, eikä Murrayn teorioita enää pidetä tutkijoiden piirissä uskottavina. Murrayn kirjalla oli kuitenkin suuri vaikutus Gerald B. Gardneriin, joka on nykyisen wiccalaisuuden isä.
Murray vieraili Helsingissä maaliskuussa 1935 Suomalais-Englantilaisen yhdistyksen vieraana luennoituaan tätä ennen Norjassa ja Ruotsissa. Hän piti esitelmät Helsingin yliopistossa ja Konservatoriossa. Ensimmäisessä esitelmässään "Fairy People" (henkiolennot) Murray käsitteli vanhojen kansojen uskoa yli-inhimillisiin olentoihin ja Konservatoriossa hän esitelmöi aiheesta "Jokapäiväistä elämää Egyptissä noin 4,000 vuotta sitten".
