| Martti Ruutu | |
|---|---|
Martti Ruutu vuonna 1941 toimiessaan Valtion tiedoituslaitoksen kotimaanosaston päällikkönä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. maaliskuuta 1910 Helsinki |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 2005 Kauniainen (95 vuotta) |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | opettajakorkeakoulun rehtori, opettajankoulutuslaitoksen esimies ja dekaani |
| Arvonimi | professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (FM 1932, FT 1939) |
| Instituutti | Helsingin väliaik. opettajakorkeakoulu (1954–1974), Helsingin yliopisto (-1975) |
| Tunnetut työt | Suomen historia |
Martti Adolf Ruutu (vuoteen 1935 Ruuth; 2. maaliskuuta 1910 Helsinki – 8. huhtikuuta 2005 Kauniainen) oli suomalainen filosofian tohtori ja historiantutkija, joka tuli pitkän elämänsä aikana tunnetuksi myös koulutuspoliitikkona, musiikkimiehenä ja upseerina. Hänen merkittävimpiin tekoihinsa kuuluu 1960- ja 1970-luvulla koulu- ja opettajankoulutusuudistuksiin vaikuttaminen.
Martti Ruutu valmistui ylioppilaaksi vuonna 1928 ja maisteriksi vuonna 1932 opiskeltuaan Helsingin yliopistossa historiaa. Opetustyön ja tutkijan uran välillä painiskellut Ruutu keskittyi aluksi tutkimustyöhön. Hänen 1939 hyväksytty väitöskirjansa oli Savo-Karjalaisen osakunnan historia : 1857-1887. Sittemmin hän keskittyi 1700- ja 1800-lukujen aatehistoriaan. Vuonna 1951 Otava julkaisi Ruudun kirjoittaman lukion historian oppikirjan Suomen historia, joka vuoteen 1967 mennessä ylsi jo 8. painokseen.
Upseerina tunnetuksi tullut Ruutu palveli puolustusvoimien tiedotuslaitoksessa ja Valtion tiedoituslaitoksen kotimaanosaston päällikkönä. Ennen sotia ja väittelyään tohtoriksi hän toimi Kallion yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja koulun rehtorina, ja sotien jälkeen vuonna 1948 hän oli myös johtamassa koulun opetussuunnitelmallisia uudistuksia.lähde?
Vuosina 1954–1974 Ruutu toimi Helsingin väliaikaisen opettajakorkeakoulun rehtorina. Opettajakorkeakoulun yhdistyttyä Helsingin yliopiston kanssa vuonna 1974 hän jatkoi opettajankoulutuslaitoksen esimiehenä ja kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina eläköitymiseensä vuoteen 1975 saakka.
Ruutu toimi Kasvatusopillisen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1961–1971. Hän tuolloin ideoi yhdessä yhdistyksen sihteerin Kyösti Skytän kanssa ajatusta kesälukiosta ja erityislukiosta. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi Savonlinnan Taidelukio, joka aloitti toimintansa 1967 maan ensimmäisenä erityislukiona.
Ruutu toimi eri laulujärjestöjen ja kuorojen johtotehtävissä, muun muassa Ylioppilaskunnan Laulajissa ja Savolaisen osakunnan kuorossa ja toimi pitkään Cantores Minores -kuoron johtokunnan puheenjohtana.lähde? Vuonna 1962 Ruudulle myönnettiin professorin arvonimi. Hän oli myös Savolaisen osakunnan kunniajäsen (vuodesta 1962).
Ruutu saavutti 110 metrin aitajuoksussa SM-pronssia vuonna 1930, ja hän pelasi myös jääpallomaalivahtina.lähde?
Ruudun vanhemmat olivat kirkkohistorioitsija ja professori Martti Johannes Ruuth ja hänen vaimonsa, kielten opettaja Anna Maria o.s. Boxström. Hänen sisaruksiaan on Jaakko Ruutu (1912–2005, vuoteen 1935 Ruuth), josta tuli diplomi-insinööri ja Porin Puuvillan toimitusjohtaja. Martti Ruudun puoliso oli filosofian maisteri Kaarina Rotko (1910–2000). He saivat neljä lasta. Heidän lapsenlapsensa on Hanno Möttölä, Suomen ensimmäinen NBA-koripalloilija.lähde?