| Matteo Pietroniro | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. lokakuuta 1998 Boise, Idaho, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 84 kg |
| Seura | |
| Seura | Toronto Marlies |
| Sarja | AHL |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2019– |
| Aik. seurat | Pelicans (SML) HC Bolzano (ICEHL) |
Matteo Pietroniro (s. 20. lokakuuta 1998 Boise, Idaho, Yhdysvallat) on kanadalais-yhdysvaltalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa AHL-joukkue Toronto Marliesissa.
Pietroniro syntyi Yhdysvalloissa Idahon Boisessa, kun hänen isänsä Marco pelasi WCHL-liigaa Idaho Steelheadsissa. Matteo aloitti jääkiekkoilun 3-vuotiaana. Hän muutti perheineen 14-vuotiaana Kanadaan, kun Marco siirtyi valmentamaan QMJHL-junioriliigan Val-d’Or Foreursia. Matteo pelasi kaudella 2013–2014 Québecin paikallisia juniorisarjoja Amos Forestiersin joukkueessa, kunnes Blainville-Boisbriand Armada varasi hänet 66. pelaajana QMJHL:n varaustilaisuudessa 2014. Pietroniro pelasi kauden 2014–2015 vielä suurimmaksi osaksi Québecin paikallisia juniorisarjoja Jonquière Élitesin joukkueessa. Hän pelasi Armadassa kymmenen runkosarja- ja kolme playoff-ottelua tehden yhden maalin.
Elokuussa 2015 Blainville-Boisbriand Armada kauppasi Pietroniron ja kesän 2017 kolmannen kierroksen varausvuoron Baie-Comeau Drakkariin vaihdossa puolustaja Skylar Strumasiin ja kesän 2016 seitsemännen kierroksen varausvuoroon. Drakkarin päävalmentajana toimi Matteon isä Marco Pietroniro. Matteo Pietroniron varsinainen tulokaskausi 2015–2016 toi 68 runkosarjaottelussa tehot 9+17=26, joilla hän oli joukkueensa neljänneksi paras pistemies ja eniten maaleja tehnyt puolustaja. Kaudella 2015–2016 Pietroniro oli kuudella osumallaan Drakkarin eniten maaleja tehnyt puolustaja Samuel Thibaultin kanssa.
Kaudeksi 2017–2018 Pietroniro siirtyi varaamattomana pelaajana ns. "tender-sopimuksella" USHL-junioriliigan Chicago Steeliin. Hän nousi joukkueen varakapteeniksi. Pietroniro oli yhdeksällä osumallaan Steelin eniten maaleja tehnyt puolustaja. Hän jakoi myös 138 minuutillaan koko liigan jäähypörssin kuudennen sijan Tri-City Stormin Chase McLanen kanssa. Kesällä 2018 NHL-varaamaton Pietroniro osallistui Florida Panthersin kehitysleirille. Kaudella 2018–2019 hän nousi Steelin kapteeniksi. Pietroniro oli tehoilla 18+31=49 Steelin tehokkain puolustaja ja kolmanneksi paras pistemies. Hän sijoittui koko USHL:n puolustajien pistepörssissä neljänneksi. Pietroniro jakoi myös kahdeksalla syöttöpisteellään koko pudotuspelien syöttöpörssin voiton joukkuetoverinsa Robert Mastrosimonen ja Muskegon Lumberjacksin Bobby Lynchin kanssa. Hän eteni Steelin kanssa aina Clark Cup -finaaleihin saakka, mutta mestaruuden vei lopulta kuitenkin Sioux Falls Stampede otteluvoitoin 3–0. Pietroniro valittiin kauden päätteeksi USHL:n toiseen tähdistökentälliseen.
Pietroniro siirtyi kaudeksi 2019–2020 1+1-vuotisella sopimuksella SM-liigajoukkue Pelicansiin. Hän kärsi kuitenkin läpi kauden loukkaantumisista ja Pietroniro jäi myös terveenä olleessaan varsin vähälle vastuulle. Hän pelasi Pelicansissa 21 runkosarjaottelua tehden kaksi syöttöpistettä ja kaksi Mestarien liigan ottelua tehden yhden syöttöpisteen. Pietroniro sai SM-liigassa kuitenkin vain neljässä ottelussa peliaikaa yli 15 minuuttia. Hän pelasi kauden viimeiset ottelunsa tammikuun 2020 alussa. Pietroniro pelasi alkukaudella sopeutumisen vuoksi myös kaksi Suomen Cupin ottelua lainalla Mestis-joukkue Heinolan Peliitoissa.
Joulukuussa 2020 Pietroniro siirtyi loppukauden 2020–2021 kattavalla sopimuksella monikansallisen Bet-at-home ICE Hockey Leaguen italialaisjoukkue HC Bolzanoon. Hän eteni joukkueen kanssa aina finaaleihin saakka, mutta mestaruuden vei lopulta kuitenkin itävaltalainen Klagenfurter AC otteluvoitoin 4–1.
Elokuussa 2021 Pietroniro teki vuoden mittaisen sopimuksen AHL-joukkue Toronto Marliesin kanssa.
Pietroniron aiemman seuran, SM-liigajoukkue Pelicansin kotisivujen henkilökuvan mukaan hänessä on pelaajatyypiltään paljon klassista pohjoisamerikkalaista, jolla kova kamppailumentaliteetti tulee selkärangasta. Pietroniro luonnehtii henkilökuvassa itsestään näin:
»Kuvailisin itseäni kahden suunnan puolustajaksi. Tykkään lähteä tukemaan hyökkäyksiä, toimittaa kiekkoa maalille, mutta myös pelata kovaa. En pelkää ottaa mustelmia joukkueen hyväksi. Puolustan aina joukkuekavereitani, ja välillä rapatessa roiskuu, mistä myös isot jäähyminuutit johtuvat.»
Pelicansin urheilutoimenjohtaja Janne Laukkasen mukaan Pietroniro pystyy tekemään tulosta hyökkäyspäässä, mutta osaa olla myös erittäin inhottava pelaaja puolustuspäässä. Laukkasen mukaan hän on pelaaja, josta omat tykkäävät, mutta vastustajat vihaavat.
Pietronirolla on neljä veljeä. Matteon isoveljet Phil ja Chad Pietroniro pelaavat puolustajina Ranskan Ligue Magnusin Scorpions de Mulhousessa. Heistä Phil on pelannut myös Italian maajoukkueessa. Hänen pikkuveljensä Kris ja Massimo pelasivat kaudella 2020–2021 hyökkääjinä NCDC-joukkue Northern Cyclonesissa. Veljesten kanadalais-italialainen isä Marco Pietroniro pelasi omalla urallaan hyökkääjänä Italiassa ja Pohjois-Amerikan alemmissa sarjoissa. Hän on sittemmin luonut uraa valmennus- ja seurajohtotehtävissä. Marco toimii nykyään Bishop's College Schoolin high school -joukkueen päävalmentajana.
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 2013–2014 | Amos Forestiers | QMAAA | 42 | 2 | 6 | 8 | 38 | 5 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 2014–2015 | Jonquière Élites | QMAAA | 41 | 4 | 12 | 16 | 58 | 4 | 0 | 1 | 1 | 12 | |||||||||
| Blainville-Boisbriand Armada | QMJHL | 10 | 1 | 0 | 1 | 4 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
| 2015–2016 | Baie-Comeau Drakkar | QMJHL | 68 | 9 | 17 | 26 | 100 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2016–2017 | Baie-Comeau Drakkar | QMJHL | 63 | 6 | 23 | 29 | 84 | 4 | 0 | 2 | 2 | 20 | |||||||||
| 2017–2018 | Chicago Steel | USHL | 53 | 9 | 12 | 21 | 138 | 7 | 1 | 1 | 2 | 2 | |||||||||
| 2018–2019 | Chicago Steel | USHL | 62 | 18 | 31 | 49 | 102 | 11 | 1 | 8 | 9 | 10 | |||||||||
| 2019–2020 | Pelicans | SM-liiga | 21 | 0 | 2 | 2 | 29 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2020–2021 | HC Bolzano | ICEHL | 31 | 1 | 3 | 4 | 12 | 16 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | ICEHL | 31 | 1 | 3 | 4 | 12 | 16 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | SM-liiga | 21 | 0 | 2 | 2 | 29 | – | – | – | – | – | |||||||||