Matti Emil Mikael Boman (10. heinäkuuta 1886 Korpilahti – 1. lokakuuta 1936 Rovaniemi) oli suomalainen 1920- ja 1930-luvulla vaikuttanut arkkiveisujen ja lauluvihkojen laatija ja kustantaja. Hän käytti nimimerkkejä Laulaja-Poika, Markkina-Poika, Markkina-Matti ja Maailman Matti.
Bomanin aktiiviset vuodet olivat 1923–1932. Boman julkaisi kahdeksansivuisia, halvalle paperille painettuja, pienestä painoarkista taiteltuja erilaisia vihkosia pääosin porilaisessa Otto Andersinin kirjapainossa. Uusien ulkomaisten iskelmämusiikin käännösten lisäksi vihkosissa julkaistiin kansanlauluja, jotka olivat kiertäneet jo vuosikymmeniä, ja päivän aiheista tehtyjä kupletteja. Boman oli lähinnä kustantaja; sananikkareina hänellä oli useita historian hämärään jääneitä henkilöitä, heistä ehkä tunnetuimpana juukalaissyntyinen ja Viipuriin asettunut Eino Kettunen (1894–1964), jonka monet iskelmien käännökset ilmestyivät Laulu-Matin vihkosissa. Esimerkiksi sellaiset aikakauden eurooppalaiset menestysiskelmät kuin »Gramofoni ja muita ihmeitä» (»Ich hab zu Haus ein gragra-grammophon»), »Volgan rannalla» (»Bublitschki»), »Ilta Viipurissa» (»Abends in dem kleinen Städtchen»), »Lentäjän valssi» (»Flygarvalsen») ja »Volgan lautturien laulu» (»Burlaki») saivat Kettusen ja Bomanin vihkosissa ensimmäisen suomenkielisen sanoituksensa.
Boman kokosi 1929–1930 arkkivihkosten lauluista neljä Laulaja-Pojan Lauluja -kirjasta, joissa on yhteensä 90 kappaleen sanat. Perinteisten kansanlaulujen ja nasevien kuplettien rinnalle nousivat yhä enemmän aikansa ulkomaalaista alkuperää olevat gramofonilevyjen tanssisävelmät. Laulaja-Pojan laulukirjoissa julkaistuista sanoista neljäsosa (yhteensä 23) pohjautui jo johonkin gramofonilevyllä julkaistuun uuteen tanssikappaleeseen. Vajaa puolet niistä (9) oli levytetty jo suomeksikin, osa samoilla sanoilla, jotka Boman julkaisi.
Boman toimi kulku- ja torikauppiaana myyden rihkamaa ja painotuotteita. Hän liikkui kauppamatkoilla jo vuodesta 1909 ympäri Suomea. Bomanin muuttoja sekä kauppa- ja kulkureittejä lupineen syntymästään saakka 1930-luvulle on selvitetty tarkemmin lähteistettynä sukututkimusartikkelissa (kts. Aiheesta muualla). Tämän viitteen mukaan eräs Bomanin veljistä oli musiikkivääpeli Artturi Kaarento, Hämeenlinnan kaupunginorkesterin perustaja. Porissa Boman asui vuonna 1910 muuttaen tämän jälkeen Ouluun. 1920-luvulta lähtien Boman asui Rovaniemellä.
Boman avioitui vuonna 1909 kankaanpääläisen Lempi Lyydia Kujansuun kanssa. He muuttivat vuonna 1919 Jyväskylästä Terijoelle Terijoelta he muuttivat vuonna 1924 Rovaniemelle. Terijoen aikana Boman aloitti lauluvihkojen laadinnan ja julkaisi Viipurissa (Tilapäistöiden kirjapaino) useita laulujen sanoja kuten lauluille »Ammattimies» 1923, »Kalle Aaltonen» 1923, »Itärajan pojat» 1923, »Kulkijan kaiho» 1923 ja »Kulkuripojan masurkka» 1923. Tällöin käynnistyi myös yhteistyö Eino Kettusen kanssa.