Maximilian Theodor (Max) Buch (29. elokuuta (J: 17. elokuuta) 1850 Räpina, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 6. tammikuuta 1920 Lappeenranta, Suomi) oli syntyjään baltiansaksalainen suomalainen lääkäri ja kansatieteilijä. Arvoltaan hän oli lääketieteen tohtori ja hovineuvos. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa on pääosin saksankielinen, mutta hän julkaisi myös ruotsiksi ja venäjäksi.
Maximilian Buch syntyi Liivinmaalla, nykyisen Viron alueella, tuli ylioppilaaksi Tarton kymnaasista vuonna 1869 ja opiskeli lääketiedettä Tarton yliopistossa. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1877 ja työskenteli aluksi tehtaanlääkärinä Iževskin kivääritehtaassa Vjatkan kuvernementissa Venäjällä vuodet 1877–1880. Hän teki kansatieteellisiä havaintoja udmurttien (votjakkien) keskuudessa ja julkaisi tutkimuksen Die Wotjäken, eine Ethnologische Studie vuonna 1882.
Iževskin jälkeen Buch työskenteli pataljoonanlääkärinä 89. Belomorskin (Sorokan) jalkaväkirykmentissä ja siirtyi sen jälkeen vakinaiseksi lääkäriksi Helsinkiin venäläisen sotilassairaalan, jossa palveli vuodet 1880–1885. Buch sai nopeasti tarpeekseen venäläisen sotilassairaalan oloista. Hän suoritti colloquium familiare -tutkinnon, haki Suomen kansalaisuutta ja alkoi toimia suomalaisena lääkärinä.
Buch hoiti Lappeenrannan kaupunginlääkärin virkaa vuosina 1885–1890 ja johti siellä myös kylpylää viisi vuotta, hoiti suomalaisen rakuunarykmentin lääkärinvirkaa vuosina 1890–1902. Vuosina 1890–1902 Buch toimi Lappeenrannassa rahatoimiston jäsenenä ja kaupunginvaltuutettuna. Kun rakuunarykmentti lakkautettiin ja Buch joutui lakkautuspalkalle, hän siirtyi Helsinkiin pitämään yksityisvastaanottoa.
Buch julkaisi Saksassa vuonna 1883 kirjan Finnland und seine Nationalitätenfrage, jossa hän varoitti kielikiihkoilusta ja kannatti suomen ja ruotsin kielen tasa-arvoa. Lisäksi Buch käänsi suomalaista kaunokirjallisuutta saksan kielelle.
Buch arvosteli August Ahlqvistia vuonna 1889 Suomen Lääkäriseuran julkaisussa ja todisteli historiallis-maantieteellisesti, kielitieteellisesti ja jopa Kalevalan henkilöiden elinikää määritellen, että sauna olisi suomalainen keksintö. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saunaa koetettiin väittää suomalaiseksi ilmiöksi.
Virolaisten vanhaa pakanauskontoa ja Tõnnin palvontaa käsittelee Buchin teos Ueber den Tõnnis-cultus und andere Opfergebräuche der Esthen (1897).
Max Buchin puoliso oli Anna Eugenie o.s. Stintmann (1855–1934). Heillä oli kolme lasta. Pojista Kurt Karl Vilhelm Buch (1881–1967) oli kemisti, Åbo Akademin ja Helsingin yliopiston professori ja Hans Robert Viktor Buch (1883–1964) oli kasvitieteilijä, Helsingin yliopiston dosentti ja kasvitieteellisen museon kustos.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
