Kurt Karl Wilhelm Buch (9. toukokuuta 1881 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta – 4. tammikuuta 1967 Herrljunga, Ruotsi) oli suomalainen kemisti.
Buchin vanhemmat olivat lääketieteen tohtori, rykmentinlääkäri, hovineuvos Maximilian Theodor Buch ja Anna Eugenia Stintmann. Buch tuli ylioppilaaksi vuonna 1899 Nya svenska läroverketistä ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1904, filosofian lisensiaatiksi 1918 sekä väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1918.
Suoritettuaan filosofian kandidaattitutkinnon Buch toimi kemian assistenttina yliopiston laboratoriossa 1904–1906 ja 1908–1909. Hän opiskeli fysikaalista kemiaa Breslaussa ja 1910–1917 hän otti assistenttina osaa hydrografisiin ja biologisiin merentutkimuksiin. Vuonna 1918 hän oli Helios-tehtaan teknillisenä johtajana sekä valmistui samana vuonna filosofian tohtoriksi. Buch oli Merentutkimuslaitoksen talassologi ja kemian osaston johtaja vuosina 1919–1935. Buch oli Helsingin yliopiston kemian dosenttina vuodesta 1927. Sen jälkeen hän oli Åbo Akademin kemian professori 1934–1942 ja Helsingin yliopiston kemian professori 1942–1949. Hän julkaisi tutkimuksia lähinnä fysikaalisen kemian ja merentutkimuksen alalta ja kirjoitti myös oppikirjoja.
Poliittiselta ajatusmaailmaltaan Buch oli suomalaisuusmies, joka vastusti Nikolai Bobrikovin politiikkaa, piti 1910-luvulla yhteyksiä jääkäriliikkeeseen ja osallistui suojeluskuntien toiminnan järjestämiseen. Työskennellessään Riihimäellä Helioksen teknokemiallisen tehtaan johtajana hän valmistutti muun muassa käsikranaatteja suojeluskuntalaisille ja johti paikkakunnalla valkoisten tiedustelupalvelua. Vuonna 1918 hän toimi tiedonanttflaitoksessa ja oli Riihimäen komendanttina. Hän hyödynsi ammattialaansa suojeluskuntien kaasu-upseerina ja talvisodassa puolustusministeriön kaasusuojeluosastolla.
Kurt Buch oli naimisissa vuodesta 1908 Alfhild Maria Lindeqvistin (k. 1964) kanssa. Buchin veli oli Hans Buch.
