Max Rand

Max Rand
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1942
Helsinki
Kuollut22. maaliskuuta 1992 (49 vuotta)
Helsinki

Max Rand (17. lokakuuta 1942 Helsinki – 22. maaliskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen toimittaja.

Sukunimensä Rand peri virolaiselta isältään: Ewald Rand (1902–1954) oli syntyisin Pärnumaan Vändrasta. Isä avioitui vuonna 1936 suomalaisen Irma Englundin (1906–1953) kanssa ja siirtyi Suomeen, jossa hänet vihittiin papiksi vuonna 1945. Max Rand jäi orvoksi jo 12-vuotiaana.

Rand aloitti toimittajanuransa vuonna 1962 Ylioppilaslehdessä. Tämän jälkeen hän työskenteli kulttuuritoimittajana ensin Uudessa Suomessa ja vuosina 1963–1968 Helsingin Sanomissa, jossa hän toimi myöhemmin avustajana. Vuodesta 1969 hän työskenteli Yleisradiossa, jossa hän muun muassa toimitti 1970-luvun puolivälissä radio-ohjelmasarjaa Käyrä korkealla yhdessä Esko Seppäsen kanssa. Rand kuului myös radion Eurooppalaisia puheenvuoroja -sarjan tekijöihin, jotka saivat vuonna 1988 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Hänelle itselleen myönnettiin vuonna 1990 Suomen Kuvalehden journalistipalkinto.

Rand oli tekemässä vuonna 1971 julkaistua teosta Joukkotiedotus yhteiskunnassa: johdatus joukkotiedotuskasvatukseen Yrjö Ahmavaaran, Sirkka Minkkisen, Kaarle Nordenstrengin ja Margaretha Starckin kanssa. Hän myös suomensi Bertolt Brechtin teokset Aikamme teatterista: epäaristotelelaisesta dramatiikasta ja Kolmen pennin ooppera, jälkimmäisen yhdessä Turo Unhon kanssa.

Randin puoliso oli Setan puheenjohtajanakin toiminut vasemmistopoliitikko Jorma Hentilä. Hän kuului myös itse Setan aktiiveihin.

Rand kuoli 49-vuotiaana syöpään vuonna 1992.

Julkaisuja

Suomennoksia

Lähteet

  1. 1 2 3 Moring, Kirsikka: Toimittaja Max Rand. Syvästi sivistynyt suomalainen maailmankansalainen. Helsingin Sanomat, 24.3.1992.
  2. ↑ FENNICA - Suomen kansallisbibliografia Kansalliskirjasto. Viitattu 23.10.2010.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Ajankohtaisen kakkosen vuoden 1996 homoliitto-ilta yle.fi. Viitattu 23.10.2010.
  4. ↑ Itkonen, Helena: Ikääntynyt parisuhde paranee huoltamalla. Vanhustyö, 2012, nro 5, s. 23. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 11.11.2013. Arkistoitu 11.11.2013.

Kirjallisuutta