Meiolania

Meiolania
Meiolania platyceps
Meiolania platyceps
Neogeeni – Kvartääri
Mioseeni – Pleistoseeni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Alaluokka: Diapsidit Diapsida
Kladi: Testudinata
Kladi: †Meiolaniformes
Heimo: †Meiolaniidae
Suku: †Meiolania
Owen, 1886
Synonyymit
  • Ceratochelys Huxley, 1887 (nomen novum)
  • Miolania Boulenger, 1887 (nomen novum)
Lajit
  • †M. brevicollis Megirian, 1992
  • †M. mackayi Anderson, 1925
  • †M. platyceps Owen, 1886
Katso myös

  Meiolania Wikispeciesissä
  Meiolania Commonsissa

Meiolania (nimen merkitys: ”pieni vaeltaja”) on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden suku, joka eli keskiseltä mioseenilta myöhäiselle pleistoseenille ja mahdollisesti holoseenille asti. Sen fossiileja on löydetty Oseaniasta. Meiolania ei ollut varsinainen kilpikonna (Testudines), mutta se edusti läheistä kehityshaaraa, jonka uskotaan eronneen kilpikonnista varhaisjurakaudella.

Meiolanian kuvasi ensimmäisen kerran Richard Owen vuonna 1886, joka tuolloin piti eläintä jonkinlaisena liskona. Owen vertasi eläintä aiemmin nimeämäänsä Megalania-jättiläisvaraaniin (”suuri vaeltaja”), ja antoi uudelle suvulle nimeksi Meiolania (”pieni vaeltaja”).

Ulkonäkö ja koko

Meiolania platycepsin häntä

Suurin Meiolania-laji oli eräs Queenslandissa elänyt nimeämätön laji, jonka kilven pituus oli noin kaksi metriä. Se oli siis samaa kokoluokkaa kuin Megalochelys atlas, suurin koskaan elänyt maakilpikonna. Pienin laji puolestaan oli Uudessa-Kaledoniassa elänyt M. mackayi, jonka kilven pituus oli noin 70 senttiä. Suurta kokoaan lukuun ottamatta Meiolanian huomiota herättävin piirre olivat sen päätä koristaneet sarvet ja kyhmyt. Kaksi sarvea sojotti kallon sivuille kuten lehmällä, joten on epätodennäköistä, että Meiolania olisi pystynyt vetämään päänsä kilven alle nykyisten kilpikonnien tapaan. Eläimen häntä oli luurenkaiden ympäröimä ja päättyi piikikkääseen nuijaan.

Levinneisyys ja sukupuutto

Meiolania ilmestyi Australian mantereella, jossa sen fossiileja on löydetty Pohjoisterritoriosta ja Queenslandista. Lisäksi suku levittäytyi Tyynenmeren saarille (Lord Howelle ja Uuteen-Kaledoniaan), mahdollisesti kelluen samalla tavalla kuin nykyiset jättiläiskilpikonnat ovat saapuneet asuinsijoilleen.

Meiolania hävisi Australian mantereelta myöhäisellä pleistoseenilla luultavasti pääasiassa ihmisen liiallisen hyödyntämisen takia, mutta myös elinympäristön kuivuminen on saattanut vaikuttaa sen katoamiseen. Lord Howen saarella elänyt M. platyceps kuoli sukupuuttoon jo ennen ihmisen tuloa sen elinalueelle.

Elintavat

Meiolania oli luultavasti kasvinsyöjä. Sitä on pitkään pidetty maaeläimenä, mutta tarkempi tutkimus viittaa sen sittenkin eläneen vedessä. Se käveli mahdollisesti veden pohjassa kuten nykyiset Chelydra-suvun näykkijäkilpikonnat. Se saattoi elää matalilla laguuneilla nykyisen merileguaanin tapaan.

Fylogenia

Sterli (2015). Kladogrammista on jätetty pois Trapalcochelys, Patagoniaemys ja Gaffneylania, joiden sukulaissuhteet ovat epäselvät.

 †Meiolaniformes