Melassilaki (engl. Molasses Act) oli Ison-Britannian parlamentin vuonna 1733 säätämä laki, jolla määrättiin vero ei-brittiläisistä siirtomaista brittien Pohjois-Amerikan siirtokuntiin tuotavalle melassille, sokerille ja rommille.
Lain tarkoituksena oli suosia Brittiläisen Länsi-Intian sokerinviljelijöitä, jotka muuten eivät luonnonolojen vuoksi kyenneet kilpailemaan hinnoissa Ranskan Länsi-Intian sokerintuottajien kanssa. Pohjois-Amerikan siirtokuntalaiset vastustivat lakia, koska heidän mielestään Brittiläinen Länsi-Intia ei tuottanut tarpeeksi melassia heidän tarpeisiinsa. Melassia käytettiin rommin valmistukseen, joka oli Uudessa-Englannissa merkittävä tuotannonala. Siellä tuotetun rommin hinnan nostaminen melassiveron vuoksi olisi heikentänyt markkinoilla sen kilpailukykyä ja menekkiä. Melassilailla ei siksi ollutkaan käytännön vaikutusta, sillä siirtokuntalaiset kiersivät sitä salakuljetuksella.
Melassilain tilalle säädettiin vuonna 1764 sokerilaki, josta tuli yksi Amerikan vallankumoukseen johtanutta kehitystä lietsoneista kiistanaiheista.