Merikatu

Merikatu nähtynä Neitsytpolun risteyksestä länteen.
Helsingin Merisatama ja Meripuisto, taustalla Merikadun itäpään talorivi
Ilmakuva Helsingin eteläosista vuodelta 1978. Merikatu kulkee etualalla olevan talorivin editse.
Näkymä Eirasta. Etualalla Telakkakadun eteläosa, hieman kauempana Merikadun kaareutuva länsiosa.

Merikatu (ruots. Havsgatan) on runsaan kilometrin pituinen katu Helsingin eteläisessä kantakaupungissa Ullanlinnan ja Eiran kaupunginosissa. Se ulottuu pääasiassa itä–länsi-suuntaisena Kaivopuiston länsikulmasta, Puistokadun eteläpäästä Telakkakadulle.

Merikatu muodostaa Helsingin kantakaupungin kerrostaloalueen eteläisen reunan, ja sen varrella on rakennuksia vain pohjoispuolella. Kadun itäosan ja läheisen Merisataman välissä on Meripuisto ja rantaa pitkin kulkeva Merisatamaranta-niminen katu. Merikadun länsipään, Eiranrannan ja Telakkakadun välissä on pieni Rantakallionpuisto, jonka kohdalla katu kulkee ylempänä pengerrettynä.

Merikadun Ullanlinnassa oleva itäosa on aivan suora, ja sen kohdalla talojen julkisivut ovat aivan kadun varressa. Tämä katuosuus on päällystetty nupukivillä. Kadun läntinen, Eirassa oleva osuus sen sijaan on kaareva ja päättyy Telakkakadun ja Hernesaarenkadun/Speranskintien risteykseen. Tämän osuuden varrella rakennukset ovat keskellä tontteja, joita kadun varressa rajoittaa yleensä matalahko muuri. Kadun länsipäästä ajoyhteys Telakkakadulle on katkaistu.

Rakennuksia kadun varrella

Merikadun itäosan varrelle rakennettiin 1800-luvulla rivi matalia puutaloja, jotka myöhemmin on kaikki purettu. Suurin osa kadun nykyisistä rakennuksista on rakennettu 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Niistä erityisen huomattava on osoitteessa Merikatu 23 sijaitseva, alun perin synnytyssairaalaksi rakennettu Villa Ensi, joka nykyisin toimii palvelutalona.

Vuonna 1907 valmistunutta kulmataloa Merikatu 1 on sanottu professorien taloksi. Siinä ovat aikoinaan asuneet muun muassa professorit E. N. Setälä, Arvi ja Kustavi Grotenfelt sekä Arthur ja Otto E. A. Hjelt, myöhemmin myös kenraali Rudolf Walden ja kirjailija Hella Wuolijoki. Merikatu 5:n talon rakennutti Suojeluskuntain yliesikunta vuonna 1925, ja siinä ovat asuneet muun muassa suojeluskuntien ylipäällikkö, kenraali Lauri Malmberg sekä kenraaliluutnantti A. E. Martola.

Muutamia uudempiakin rakennuksia Merikadun varrella on, muun muassa Elsi Borgin suunnittelema asuintalo osoitteessa Merikatu 19–21.

Joukkoliikenne

Merikatua pitkin ei kulje mikään joukkoliikenteen linja. Runkolinjoilla 20 ja 30 on kuitenkin päätepysäkki Laivurinkadulla lähellä tämän kadun Merikadun puoleista päätä. Lisäksi raitiolinja 6 kulkee Telakkakatua pitkin aivan Merikadun länsipään ohi.

Poikkikadut idästä länteen

Historia

Kantakaupungin eteläisimmille osille, joissa Merikatukin sijaitsee, laati kaupungininsinööri C. W. Gyldén asemakaavaehdotuksen vuonna 1841. Kadun nimi vahvistettiin seuraavana vuonna, aluksi vain ruotsinkielisenä muodossa Hafs Gatan, aiheena luonnollisesti sijainti lähellä merenrantaa. Myös suomenkielinen nimi Merikatu esiintyi karttaliitteessä jo vuonna 1866, mutta vahvistettiin virallisesti vasta vuonna 1909. Samalla myös kadun ruotsinkielinen nimi sai kirjoitusasun Hafsgatan, joka vuonna 1928 muutettiin nykyiseen muotoonsa Havsgatan.

Nykyisen Merikadun länsiosan nimenä oli alkujaan, vuodesta 1887 Strandgatan, suomeksi myöhemmin Rantakatu. Kun Eiran asemakaava vuonna 1908 vahvistettiin, tämä osuus sai nimen Speranskintie (ruots. Speranskivägen), venäläisen valtiomiehen Mikael Speranskin (1771–1839) mukaan, joka oli merkittävästi vaikuttanut Suomen asemaan Venäjän yhteydessä. Vuonna 1928 Speranskintie muutettiin osaksi Merikatua. Myöhemmin nimi Speranskintie on annettu lähellä olevalle Hernesaarenkadun itäosalle, jonka Telakkakadun keskellä oleva satamaradan kuilu erotti muusta Hernesaarenkadusta.

Merikadun eteläpuolella, nykyisen Meripuiston poikki kulki ennen vuonna 1894 valmistunut Helsingin satamarata. Kadun itäosassa sen ja radan välissä oli kuitenkin jo silloin kapeahko puisto. Sen sijaan lännempänä rata kulki aivan Merikadun pengerretyn osuuden vieressä, mutta alemmalla tasolla. Rata jatkui edelleen Telakkakadun keskellä kallioon louhitussa urassa jakaen tämän kadun tavallaan kahdeksi erilliseksi, radan toisistaan erottamaksi kaduksi, joista itäisempi alkoi vasta Hernesaarenkadun (Speranskintien) kulmasta ja toimi siten Merikadun suoranaisena jatkeena. Rata purettiin vuonna 2008, minkä jälkeen Telakkakatu levennettiin nykyiselleen ja ajoyhteys Merikadun länsipäästä Telakkakadulle katkaistiin.

Merikadun itäpään ja satamaradan väliin rakennettiin 1960-luvun alussa Esson huoltoasema. Bensiinin myynti alueella oli aloitettu pienemmässä rakennuksessa jo vuonna 1935. Huoltoasema purettiin 1990-luvun lopulla, ja sen entinen tontti on nykyisin osa Meripuistoa.

Huomautukset

  1. ↑ Neitsytpolun itäpuolella on vielä lyhyt Merikadun suuntainen ja sen suorana jatkeena oleva katuosuus, mutta rakennuksen seinässä oleva nimikilpi osoittaa tämän osuuden kuuluvan Puistokatuun, ei Merikatuun

Lähteet

  1. ↑ Karttapalvelu Helsingin kaupunki. Viitattu 20.8.2026.
  2. 1 2 3 4 5 Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Lokki, Karppi, Sorva”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 282–283, 294–297. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7
  3. ↑ Kaija Nenonen, Kirsti Toppari: Herrasväen ja työläisten kaupunki. Helsingin Sanomat, 1983. ISBN 951-9-13503-0
  4. ↑ Rakennus villaensi.fi. Viitattu 20.8.2026.
  5. ↑ Runkolinjat (kartta) HSL. Viitattu 20.8.2026.
  6. ↑ Kantakaupungin raitiolinjat (Kartta) HSL. Viitattu 20.10.2026.
  7. ↑ ”Kaupungin laajeneminen Venäjän vallan aikana”, Helsingin kadunnimet, s. 44. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
  8. 1 2 ”Merikatu – Havsgatan”, Helsingin kadunnimet, s. 121. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ ”Laita-alueet asemakaavan piiriin”, Helsingin kadunnimet, s. 51–52. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
  10. 1 2 ”Speranskintie – Speranskivägen”, Helsingin kadunnimet, s. 137. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Kreivi Mihail Speranski pääsee takaisin Eiran nimistöön. Helsingin Sanomat, 16.9.1998. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Satamarata rakennettiin 1800-luvulla. Helsingin sanomat, 27.11.2006. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ ”Maankäyttö”, Eiranranta, Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen selostus, s. 5. (linkki Kaavaselostus ak10800_selostus.pdf) Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 1999. Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ Helsingin satamarata fi.domnik.net. 5.7.2008. Viitattu 20.8.2026.
  15. ↑ ”Katu- ja liikennealueet”, Eiranranta, Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen selostus, s. 14. (linkki Kaavaselostus ak10800_selostus.pdf) Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 1999. Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Kaavaselostus, Merisataman itäosa: Asemakaava ja asemakaavan muutoksen selostus, joka koskee 24. päivänä lokakuuta 1996 päivättyä asemakaavakarttaa (nro 10415) Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 19.7.2023.