Ura
Manninen sai ensimmäisen kerran pelituntumaa miesten peleistä jo 17-vuotiaana Ikurin Viren II-divisioonajoukkueesta kaudella 1989–1990. Kaudeksi 1990–1991 hän siirtyi Tampereen Ilvekseen, joille Manninen torjui kauden päätteeksi A-nuorten Suomenmestaruuden. Kaudella 1991–1992 Manninen debytoi SM-liigassa pelaten kaksi runkosarjaottelua. Hän torjui Ilveksen A-nuorille SM-hopeaa.
Kaudella 1992–1993 Manninen torjui 10 runkosarjaottelussa, mutta nousi pudotuspeleihin Ilveksen vastuunkantajaksi, kun Jukka Tammi loukkaantui. Hän torjui neljässä puolivälieräottelussa, jotka joukkue hävisi TPS:lle otteluvoitoin 3-1. Manninen jatkoi Ilveksen kakkosmaalivahtina Tammen parina vielä kaksi seuraavaa kautta. Kauden 1995–1996 hän aloitti joukkueen ykkösmaalivahtina, kun Tammi siirtyi TuToon. A-nuorissa edelliskauden pelannut Vesa Toskala nousi kuitenkin Mannisen ohi Ilveksen ykkösmaalivahdiksi. Manninen jätti joukkueen ja siirtyi loppukaudeksi Saksan DEL-liigassa pelanneeseen Kaufbeurer Adleriin.
Uransa viimeisen kauden 1996–1997 Manninen pelasi Ruotsissa Ruotsin I-divisioonajoukkue Rögle BK:n ja Elitserien-joukkue HV71:n riveissä. Jälkimmäisenä mainitussa joukkueessa hän toimi Boo Ahlin kakkosmaalivahtina.
Suomi