Molly Crabapple

Nuoruus

Jennifer Caban, joka tunnetaan taiteilijanimellä Molly Crabapple, syntyi Queensissä, New Yorkissa juutalaiselle äidille (valkovenäläisen maahanmuuttajan tyttärelle) ja puertoricolaiselle isälle. Hän kasvoi Long Islandilla, jota hän kuvaa muistelmateoksessaan Drawing Blood paikkana, jota hän vihasi.

12-vuotiaana Crabapplelle diagnosoitiin vastarinnan ja tottelemattomuuden häiriö, sillä hän oli viettänyt ala-asteensa punk rockia kuunnellen Walkmanilla ja haistatellut auktoriteeteille. Ongelmistaan huolimatta Crabapple sai kannustusta tarttua kynään jo varhain. ”Tee taidetta joka päivä”, hän siteeraa isoisoisäänsä. ”Ilman taidetta olet kuollut!”

Varhaiset innoittajat

Molly Crabapple oli nuorena kapinallinen goottityttö, joka luki Markiisi de Sadea ja Oscar Wildea ja löysi inspiraatiota myös meksikolaisesta muraalitaiteilijasta Diego Riverasta ja hänen kumppanistaan, taiteilija Frida Kahlosta. Crabapple päätti jo nuorena ryhtyä taiteilijaksi, mutta törmäsi nopeasti siihen, kuinka jäykkä ja suljettu taidemaailma oli määritellessään, mikä on ”hyvää taidetta”. Hän koki perinteisen taidekoulutuksen tunkkaiseksi ja elitistiseksi. Tämän turhautumisen vuoksi hän keskeytti taidekoulun – ei luopuakseen taiteesta, vaan löytääkseen sille toisenlaisen, omannäköisensä muodon. Hän alkoi tehdä kantaaottavaa, poliittista taidetta ja ammensi siihen vaikutteita punk-kulttuurista, burleskista ja vastakulttuureista.

Hänen tyyliin ovat vaikuttaneet myös flaamilainen renessanssimaalari Pieter Brueghel vanhempi, englantilainen kuvittaja Aubrey Beardsley ja ranskalainen taidemaalari Henri de Toulouse-Lautrec. Crabapple matkusti Pariisiin, sai työpaikan kuuluisasta Shakespeare and Company -kirjakaupasta ja liittyi expat-boheemien piireihin. Hän alkoi piirtää isoon muistikirjaan, jonka poikaystävä oli hänelle antanut, päätti oppia arabiaa, kiinnostui Osmanien valtakunnasta ja sen taiteesta.

Occupy Wall Street

22-vuotiaana Crabapple postitti portfolionsa tuloksetta sadoille taidemaailman johtajille, kunnes eräänä päivänä New York Times-lehdestä soitettiin ja hänen piirustuksiaan alettiin julkaista lehden sivuilla. Kun Occupy Wall Street protestiliikkeen mielenosoitukset alkoivat, hän heittäytyi mukaan protestiliikkeeseen. Molly alkoi piirtämän mielenosoituksia ja väkivaltaisia yhteenottoja poliisin kanssa. Yksi hänen Occupy-aiheisista julisteistaan kuuluu nyt New Yorkin, Museum of Modern Artin pysyvään kokoelmaan.

Kun Occupy lähti pois Wall Streetiltä, Crabapple päätti etsiä uusia kriisipesäkkeitä ja raportoida niistä kuvataiteen keinoin. Crabapple ei hätkähtänyt edes silloin, kun hän matkusti lehdistömatkalle maailman pahamaineisimpaan vankilaan, Guantanamo Bayn vankileiriin. Valokuvaaminen vankileirillä oli ehdottomasti kiellettyä, mutta ”yhdysvaltalaiset virkailijat olivat vain sellaisia, että [Hänen kuvataiteellaan] ei voi olla mitään merkitystä,” hän kertoi myöhemmin julkisessa puheessaan Lontoossa. Crabapple sai Vice-lehden lähettämään hänet Guantanamon vankileiriin, josta hän palasi järkyttäviä kuvia ja raportteja mukanaan. Sen jälkeen hän alkoi keskittyä ”veriseen” Lähi-itään ja tehdä sen tapahtumista journalistista taidetta.

Journalismia ja taidetta

Crabapplesta tuli arvostettu kuvatoimittaja, joka on piirtänyt kuvia muun muassa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, Libanonin tarkka-ampujista, Meksikon ja Yhdysvaltain rajasta, Kreikan pakolaiskriisistä ja hurrikaani Marian tuhoista Puerto Ricossa. Hän ei ole pelännyt kysyä toimittajana vaikeita kysymyksiä kohteissaan ja hän on usein haastanut taiteellaan valtaapitäviä. Kun hän kohtasi presidentti Donald Trumpin Dubain-matkallaan, hän kysyi presidentiltä lehdistötilaisuudessa, miksi hänen työntekijänsä saavat vain 100 dollaria palkkaa kuukaudessa?

Crabapple on tehnyt yhteistyötä myös poliitikko Alexandria Ocasio-Cortezin kanssa, ja kuvittanut hänen kampanjoita, sekä työskennellyt myös useiden ihmisoikeusjärjestöjen kanssa, kuten Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin kanssa, joiden julkaisuja Crabapple kuvittaa.Crabapple on käyttänyt kuvittajan taitojaan myös lasten kirjoissa, burleski-julisteissa ja pornografisissa sarjakuvissa. Yhdessä toimittaja Marwan Hishamin kanssa hän teki kirjan Brothers of the Gun, joka on kuvakirja Syyrian sodasta. Teos oli New York Timesin kriitikoiden mukaan ”huomionarvoinen” ja kirja pääsi vuonna 2018, National Book Awardin ehdokaslistalle. Crabapplen omaelämäkerrallinen kirja Drawing Blood (2015) on puolestaan saanut kriitikoilta kiitosta rehellisyydestä, anarkistisesta hengestään ja visuaalisesta runsaudesta.

Crabapple on tehnyt myös useita animaatioelokuvia, joissa hän on kritisoinut esimerkiksi Yhdysvaltojen huumepolitiikkaa ja vankilajärjestelmää, sekä puolustanut esimerkiksi transeksuaalien oikeuksia Hänen animaatioelokuvat ovat olleet usein ehdolla Emmy-palkinnoille Vuonna 2024 Molly Crabapple ja Neil Makhija voittivat yhdessä Emmy-palkinnon elokuvalla You’re Being Lied To About Voter Fraud, Here’s the Truth. Crabapple palkittiin elokuvan graafisesta suunnittelusta.

Luennoitsija

Hän on toiminut myös luennoitsijana ja puolustanut seksityöntekijöiden oikeuksia, puhunut sensuuria vastaan ja tuonut esiin vaihtoehtokulttuurin näkökulmia taidemaailmassa ja mediassa. Crabapple on puhunut taiteesta ja poliittisesta vaikuttamisesta yleisöille ympäri maailmaa, muun muassa Jakartassa, Beirutissa, São Paulossa, Ramallahissa, Mumbaissa ja Pariisissa, yliopistoissa kuten Harvardissa, Yalessa sekä museoissa, kuten Brooklyn Museumissa ja Guggenheimissa.

Hänellä on ollut myös vaikeuksia poliisin kanssa. Crabapple on pidätetty kolme kertaa – kahdesti poliittisista syistä ja kerran graffitien tekemisestä – ja hän vietti ensimmäisen pidätyksensä putkassa tehden piirroksia. Vapautumisensa jälkeen hän oli yllättynyt huomatessaan, että #FreeMollyCrabapple oli nouseva trendi sosiaalisen median Twitter- palvelussa, ja se sai paljon huomiota sen jälkeen, kun hän oli live-twitteröinyt pidätyksensä käsiraudoissa

Crabapplesta sanottua

Lokakuussa 2016 Time-lehti nimesi Molly Crabapplen yhdeksi ”Next Generation Leaders” ("Seuraavan sukupolven johtajat") -listansa jäsenistä, ylistäen häntä siitä, että hän ”piirtää etulinjassa Yhdysvaltojen ja maailman konfliktialueilla”. Lehti kuvaili hänen työtään ”täydelliseksi hitaan median kommentaariksi, nykyisessä nopean median ilmapiirissä”.

Crabapple on saanut yleisesti kiitosta aktiivisen journalismin, visuaalisen taiteen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhdistämisestä. Hän esittää vaikeita yhteiskunnallisia aiheita kuvataiteen keinoin, ja hänen työtään on verrattu "renessanssin mestareihin, mutta modernilla, punk-henkisellä otteella". Saksalainen sanomalehti Der Spiegel kutsui hänen taidetta ainutlaatuiseksi ja totesi, että Crabapple oli luonut taiteilijoille kokonaan uuden roolin: poliittisen toimittaja-taiteilijan (”die politische Journalistenkünstlerin”) Crabapple sai Bernhardt Labor Journalism Award -palkinnon elämäntyöstään vuonna 2022.