| Mothone | |
|---|---|
| Μοθώνη | |
| Sijainti | |
Mothone |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Methóni, Pýlos-Néstoras, Messenia, Peloponnesos |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Messenia |
Mothone (m.kreik. Μοθώνη, Mothōnē) eli Methone (Μεθώνη, Methōnē) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Messeniassa Kreikassa. Se sijaitsi nykyisen Pýlos-Néstoraksen kunnan alueella nykyisen Methónin kylän paikalla.
Mothonen kaupunki sijaitsi Messenian niemimaan lounaisimmassa kärjessä, erään kallioharjanteen äärimmäisessä mereen saakka ulottuvassa osassa. Kaupungin pääosa oli samalla paikalla kuin nykyinen Methónin linna. Sen akropolis sijoitetaan kuitenkin eri paikkaan, noin kaksi kilometriä itään. Kaupungilla oli erinomainen satama, joka sijaitsi niemenkärjen itäpuolella. Kaupungin edustalla sijaitsivat Oinussain (nyk. Oinoússes) saaret.
Mothonen kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Mothōnaia (Μοθωναία). Sen kooksi on arvioitu noin 25–100 tai jopa 100–200 neliökilometriä. Alue rajautui pohjoisessa Pyloksen alueeseen, koillisessa Koronen ja Kolonideen alueisiin ja idässä Asinen alueeseen.
Antiikin aikaiset lähteet ovat yksimielisiä siitä, että Mothone oli sama paikka kuin Homeroksen mainitsema Pedasos, vaikkakin Strabonin mukaan jotkut sijoittivat sinne sen sijaan Homeroksen Aipeian. Pedasos oli yksi niistä seitsemästä kaupungista, jotka Agamemnon tarjosi Akhilleukselle. Homeros antaa Pedasokselle epiteetin ”rypäletarhainen” (ἀμπελόεσσα, ampeloessa), ja kaupunki näyttääkin olleen antiikin aikana tunnettu viininviljelystään. Kaupungin nimihahmo Mothone tai Methone mainitaan Oineuksen, ”viinimiehen”, tyttäreksi, ja sama nimi esiintyy kaupungin edustan Oinussain saarten yhteydessä.
Mothonen nimi esiintyy ensimmäisen kerran messenialaissodissa. Mothone ja Pylos olivat ainoat paikat, jotka messenialaiset pitivät hallussaan toisessa messenialaissodassa, sen jälkeen kun he olivat vetäytyneet Eiran eli Iran vuorilinnoitukseen. Toisen messenialaissodan lopussa spartalaiset antoivat Mothonen Nauplian asukkaille, jotka argoslaiset olivat hiljattain karkottaneet omasta kaupungistaan.
Messenian spartalaisvallan aikana Mothone oli perioikkialuetta, jota asuttivat nauplialaisten jälkeläiset. Tolmides valtasi Mothonen lyhyeksi ajaksi Ateenalle ensimmäisessä peloponesonnesolaissodassa vuonna 454 eaa. Varsinaisen peloponnesolaissodan ensimmäisenä vuonna eli 431 eaa. ateenalaiset yrittivät jälleen saada Mothonen haltuunsa, mutta Brasidas torjui heidät. Nauplialaistaustainen väestö sai jäädä Mothoneen vielä silloinkin, kun Epameinondas palautti Messenian valtion vuonna 369 eaa. Vuodesta 338 eaa. lähtien Mothone vaikuttaa olleen riippuvainen Messenestä ja mahdollisesti osa messenialaisten koinonia. Mothone löi omaa pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.
Kaupungin kahdesta nimimuodosta Mothone on arveltu oikeammaksi erityisesti klassisella ja varhaisella hellenistisellä kaudella. Useissa lähteissä esiintyvän muodon Methone arvellaan siirtyneen käsikirjoituksiin Makedonian Methonelta. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Mothōnaios (Μοθωναῖος) ja Methōnaieus (Μεθωναιεύς).
Mothone kärsi jossakin vaiheessa suuresti eräiden illyrialaisten merirosvojen hyökkäyksestä; nämä ilmestyivät paikalle viinin ostamisen tekosyyllä, ryhtyivät kanssakäymisiin asukkaiden kanssa ja veivät mukanaan suuren joukon heistä. Vähän ennen Aktionin taistelua Agrippa piiritti ja valloitti Mothonen, jonka Antonius oli linnoittanut vahvasti; hän löysi sieltä Mauretanian kuninkaan Bogudin ja mestautti hänet. Keisari Trajanus suosi Mothonea ja teki siitä vapaan kaupungin. Mothone mainitaan myös Pomponius Melan, Plinius vanhemman, Klaudios Ptolemaioksen ja Hierokleen teoksissa.

Kaupunki jatkoi olemassaoloaan merkittävänä linnoituspaikkana bysanttilaisella kaudella ja läpi myöhemmän keskiajan. Keskiajalla kaupunki tunnettiin nimimuodolla Modon; nykyisin se tunnetaan taas nimellä Methóni.
Nykyisessä Methónissa ei ole juurikaan antiikin aikaisia jäänteitä, koska paikka on ollut pysyvästi asuttu antiikin ajan jälkeen. Kaupunki on ollut varustettu muureilla ilmeisesti jo vuonna 431 eaa. ja viimeistään 300-luvulla. Methónin linnan muurissa sekä sinne johtavan sillan perustuksissa on joitakin antiikin ajalle palautuvia osia. Aallonmurtaja, joka rakennettiin ensimmäisen kerran 100-luvulla jaa., vahvisti nykyiselle Methónin linnan eteläpuolella sijaitsevalle Boúrtzin saarekkeelle ulottunutta hiekkasärkkää ja suojasi luonnonsatamaa.
Kaupungin löytöihin lukeutuu myös keramiikkaa arkaaiselta kaudelta lähtien, sekä marmorisia rakennusosia ja rahoja. Kaupungista noin 1,5 kilometriä pohjoiseen on löydetty klassiselle ja hellenistisella kaudelle ajoittuva hautausmaa. Kaupungin edustalta löydettyjä hylkyjä on tutkittu meriarkeologian menetelmin.
Methónin linnassa seisoo yhä antiikin aikaisen graniittipylvään varsi, jonka halkaisija on noin 0,9 metriä ja korkeus noin 3,5 metriä. Siinä on keskiajalla lisätyt kapiteeli ja jalusta; ne vaikuttavat venetsialaisten lisäämiltä, kun he kiinnittivät pylvään huipulle vuonna 1493 Pyhän Markuksen leijonan kuvan.
Pausaniaan mukaan Mothonessa oli Athene Anemotikselle eli ”myrskyjen tyynnyttäjälle” sekä Artemiille omistetut temppelit. Hän mainitsee myös bitumipitoisen lähteen, jonka haju ja väri olivat samanlaiset kuin Kyzikoksen voiteella. Siitä ei nykyään enää ole merkkejä.