Unkarilaiset riimut

Unkarilaiset riimut eli székely rovásírás -merkit ovat alkuaan Transilvanian unkarinkielisten székelyden parissa käytetty kirjaimisto. Nimityksellä voidaan viitata perinteiseen kirjaimistoon, jonka varhaisimmat todetut esiintymät ovat keskiajalta ja jota käytettiin Transilvaniassa 1800-luvulle saakka, sekä tästä kirjaimistosta 1900–2000-luvuilla Unkarissa kehitettyihin nykyaikaistettuihin versioihin. Unkarilainen riimukirjoitus on aakkoskirjoitusta, ja sen kirjoitus- ja lukusuunta on tavallisesti oikealta vasemmalle. Klára Sándorin mukaan tässä kirjoituksessa erityistä on, että sitä ei ole juurikaan käytetty informaation välittämiseen vaan aina enemmänkin identiteetin ilmaisemiseen.

Historiallinen székely rovásírás -kirjoitus ja sen alkuperä

On oletettu, että unkarilaisten esi-isät jo ennen maahantuloa 800-luvun lopulla omaksuivat riimukirjoituksen tai sen esimuodon turkkilaiskansoilta, joiden tiedetään käyttäneen vastaavantapaisia kirjaimistoja. Tähän viittaa myös se, että unkarin kielen sanat ír ‘kirjoittaa’ ja betű ‘kirjain’ ovat vanhoja turkkilaisia lainasanoja. Mitään kiistatonta arkeologista todistusaineistoa tästä ei ole, eikä myöskään varmuudella tiedetä, että historiallista székely rovásírás -kirjaimistoa olisi koskaan käytetty kaikkialla Unkarissa tai ylipäätään muualla kuin Transilvanian székelyden parissa. Mahdollisesti vanhin mutta kiistelty muistomerkki on vuoden 900 tienoilta ja käsittää vain neljä riimumerkkiä, joiden tulkinta on epävarma.

Székelyläisistä riimuista on säilynyt 1200–1500-luvuilta lyhyitä tekstejä. 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alussa tšekkiläinen oppinut Philip de Pencicz merkitsi muistiin niin sanotun Nikolsburgin aakkoston (lat. litterae Siculorum eli ’székelyden kirjaimet’). Tämä pergamenttisivu löytyi kirjan takasivuksi sidottuna Dietrichsteinin herttuoiden kirjastosta Nikolsburgista eli nykyisen Tšekinmaan Mikulovista. Löytö sisältää yhteensä 46 kirjain- ja ligatuurimerkkiä. 1500-luvulla saksalainen kauppavaltuuskunnan jäsen Istanbulissa kopioi vierastalon seinältä sinne aikaisemman transilvanialaisen lähetystön tallirengin jättämän lyhyen tekstin, ja 1600-luvulta on säilynyt italialaisen kreivi Luigi Ferdinando Marsiglin kopioima kalenteri. Oppineiden tiedetään myös käyttäneen riimukirjoitusta salakirjoituksena, esimerkiksi arkaluonteisiin merkintöihin, tai ylipäätään oppineisuuden osoituksena. Koska vanhin todistusaineisto on niin vähäistä, on jopa väitetty, että koko székelyläinen kirjaimisto olisi ollut renessanssioppineiden 1500-luvulla keksimä väärennös. Tämä väite on kuitenkin kumottavissa vanhimpien kirjoituslöytöjen perusteella.

Historiallisessa székelyläisessä riimukirjoituksessa on muinaisturkkilaisiin kirjoitusjärjestelmiin palautuvien merkkien lisäksi merkkejä, joiden on väitetty olevan peräisin kreikkalaisesta kirjaimistosta tai slaavilaisista (glagoliittinen tai kyrillinen) kirjaimistoista; tämä väite on kuitenkin hyvin kiistanalainen. Kirjaimilla merkittiin vokaaleja ja konsonantteja. Nillä ei merkitty tavuja, kuten joskus näkee väitettävän. Tietyissä tapauksissa vokaalit saatettiin jättää merkitsemättä.

Vanhimmat kirjoitukset raaputettiin tai kaiverrettiin puuhun tai kiveen, ja sana rovás viittaakin juuri tähän veistämiseen. Tämän takia alkuperäisten unkarilaisten riimukirjainten muodot ovat kulmikkaita ja muistuttavat germaanista riimukirjoitusta. Myöhemmin székely rovásírás -kirjoituksia on myös maalattu tai piirretty. Tämän takia kirjoitusta tutkinut Klára Sándor käyttää merkkijärjestelmästä mieluiten nimitystä székely írás ‘székelyläinen kirjoitus’. Kovin laajoja tekstejä riimukirjoituksella ei koskaan tiedetä syntyneen, sillä säilyneet tekstit ovat useimmiten vain muutaman sanan mittaisia seinäkirjoituksia. Nykyajan riimuaktivistit väittävät toisinaan, että muinaisten unkarilaisten parissa koko kansa ylhäisistä alhaisiin olisi osannut kirjoittaa ja lukea riimuja, mutta luultavammin riimukirjoituksen hallitsi vain rajallinen asiantuntijoiden joukko.

Riimukirjoituksen uskotaan usein jääneen käytöstä siksi, että kirkko olisi kieltänyt sen pakanallisena perinteenä. Klára Sándorin mukaan tämä ei voi pitää paikkaansa: suurin osa säilyneistä teksteistä on löytynyt kirkoista tai niiden kirjoittajat ovat olleet kirkonmiehiä, eikä kirkon riimukiellosta ole tietoa missään lähteissä. Väite riimujen kieltämisestä lienee peräisin 1600–1700-luvun protestanttisilta oppineilta, jotka olivat tutkijakollegoilta kuulleet, että Pohjoismaissa riimut olisi pakanallisina kielletty, ja joiden ajatusmaailmaan väite katolisen kirkon toimeenpanemasta sensuurista hyvin sopi.

Modernisoitu unkarilainen riimukirjoitus

1900-luvulla kiinnostus riimukirjoitukseen elpyi myös Transilvanian ulkopuolella. Kirjoitus alettiin nähdä kaikkien unkarilaisten yhteisenä kansallisena kulttuurisymbolina, ja siitä kehitettiin modernisoituja versioita, joissa kutakin unkarin kielen nykyisen kirjoitustavan mukaista kirjainta (joskus jopa sellaisia kirjaimia, joita ei unkarinkielisissä sanoissa esiinny, kuten W tai Q) vastaa oma riimumerkkinsä. Näin esimerkiksi lyhyille ja pitkille vokaaleille on kehitetty erilliset merkit, jollaisia historiallisessa székelyläisessä riimukirjoituksessa ei tunnettu. Modernisoitu riimukirjoitus noudattaa täysin unkarin kirjakielen kirjoitustapaa. Tällä kirjoituksella on viime vuosina julkaistu esimerkiksi transkriptioita monista Unkarin kirjallisuuden klassikoista.

Viime vuosikymmeninä modernisoitua unkarilaista riimukirjoitusta on Unkarissa ryhdytty näkyvästi harrastamaan äärikansallismielisissä ja äärioikeistolaisissa piireissä, ja Jobbik-puolue on monin paikoin järjestänyt tai vaatinut esimerkiksi taajamien nimikilvistä pantavaksi näkyville myös riimukirjoitusversioita. Tähän nykyaikaiseen riimukirjoituksen harrastukseen liittyy usein uskomuksia, jotka perustuvat romanttisiin kuvitelmiin unkarilaisten alkuperästä: riimukirjoituksen uskotaan olevan peräisin esimerkiksi Lähi-idän muinaisten korkeakulttuurien nuolenpääkirjoituksista tai aikoinaan unkarilaisten esi-isinä pidetyiltä hunneilta tai skyyteiltä.

Samaan tapaan kuin germaanisiin riimukirjoituksiin myös unkarilaiseen riimukirjoitukseen yhdistetään nykyäänkin toisinaan rajatietoa ja magiaa, ja kirjaimilla selitetään olevan symbolisia merkityksiä. (Esimerkiksi c [ts] -äännettä merkitsevä, ylöspäin osoittavan nuolen näköinen merkki symboloisi sanaa cél ‘päämäärä’. Tämä ei voi olla ikivanhaa pakanuudenaikaista symboliikkaa, koska sekä saksan kielestä lainattu cél-sana että ylipäätään koko c-äänne ovat tulleet unkarin kieleen vasta unkarilaisten maahantulon ja kristinuskoon kääntymisen jälkeen.)

Unkarin kielen aakkoset ja niitä vastaavat (modernit) riimumerkit.

Unkarilaiset riimut Unicode-järjestelmässä

Unkarilaisten riimujen mahdollisesta Unicode-standardista kiisteltiin pitkään harrastajien ja tutkijoiden kesken. Mielipide-erot koskivat sekä nimityksiä (Hungarian Runic, Old Hungarian, Szekler-Hungarian Rovash) että esimerkiksi uusien, alkuperäisessä székelyläisessä kirjoituksessa esiintymättömien merkkien mukaan ottamista. Lopulta vuonna 2015 unkarilainen riimusto sisällytettiin Unicode-standardiin nimikkeellä Old Hungarian.

Katso myös

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unkarilaiset riimut.

• Riimukivi
• Riimusauva

Lähteet