Muistelmateos eli muistelmat on elämäkertohin kuuluva kirjallisuudenlaji, jota edustavissa teoksissa kirjoittajat käsittelevät elämäänsä, aikalaisiaan tai oman aikansa tapahtumia.
Muistelmateokset on suunnattu yleisölle, toisin kuin esimerkiksi päiväkirjat. Joskus muistelija on kertonut kirjoittamisensa syyksi sen, ettei häntä unohdettaisi. Jotkut muistelijat haluavat hallita omaa julkisuuskuvaansa kertomalla itse oman kertomuksensa. Poliitikot julkaisevat muistelmiaan usein vaalien alla erilaisista syistä. Jotkin muistelmat on kirjoitettu rahapulassa.
Muistelmien tekijäksi on yleensä ilmoitettu muistelija itse, joskus avustajan kanssa. Muistelmien teksti on nykyisin kuitenkin usein yhden tai useamman haamukirjoittajan kynästä. Tapaa on kutsuttu kirjallisuusalan yleiseksi käytännöksi. Brittiläisen haamukirjoittaja Teena Lyonsin mukaan 50–90 prosenttia brittiläisistä bestseller-tietokirjoista, joista moni on omaelämäkerta tai muistelma, on haamukirjoittajan käsialaa. Yhdysvaltalaisen Slaten mukaan melkein kaikki poliitikon tai julkkiksen julkaisemat muistelmat ja omaelämäkerrat on nykyisin haamukirjoitettu. Eräitä tunnetuimpia muistelmien haamukirjoittajia ovat J. R. Moehringer ja Hilary Liftin. Myös Suomessa käytäntö on nykyaikana yleinen, ja moni suomalainen kirjailija saa tuloja haamukirjoittamalla kuuluisien ihmisten muistelmia.
Muistelija usein kertoo elämänsä tapahtumia ja anekdootteja haamukirjoittajalleen, joka sitten muokkaa niistä yhtenäisen kertomuksen muistelijan ”omaa ääntä” jäljitellen. Muistelmien kirjallinen tyyli saattaa olla muistelijan oman tyylin ja haamukirjoittajan tyylin sekoitusta.
Eräät muut kirjallisuudenlajit voivat jäljitellä muistelmia. Niinpä esimerkiksi Fanny Hill: Ilotytön muistelmat (alkuteos Fanny Hill: Memoirs of a Woman of Pleasure) ei ole muistelmateos vaan John Clelandin kirjemuotoinen eroottinen romaani.
