Munasarja

Koko ja ulkonäkö

Synnyttämättömällä naisella kumpikin munasarja on pituudeltaan noin 3 cm, leveydeltään 1,5 cm ja paksuudeltaan 1 cm. Väri on vaaleanpunertavan valkoinen. Ennen murrosikää munasarjan pinta on sileä, mutta toistuvien ovulaatioiden myötä se arpeutuu vähitellen. Menopaussin jälkeen munasarjan koko on enää noin neljännes siitä, mitä se on lisääntymisikäisellä.

Munasarjaan kiinnittyvät rakenteet

Munasarja kiinnittyy superiorisesta päästään lantion seinämään munasarjan kannatinsiteen (lat. ligamentum suspensorium ovarii) välityksellä. Tämä rakenne toimii samalla munasarjan verisuonten ja hermojen kulkureittinä. Inferiorinen pää kiinnittyy kohtuun munasarjasiteen (lat. ligamentum ovarii proprium) välityksellä. Lisäksi munasarjan anterioriselle puolelle kiinnittyy munasarjan lieve (lat. mesovarium), joka on osa laajempaa kohdun kannatinta (lat. ligamentum latum uteri). Kyseessä on vatsakalvon kaksinkertainen poimu, joka ei kuitenkaan ympäröi munasarjoja.

Solutason rakenne

Munasarjan ulkopintaa peittää yksinkertainen kuutioepiteeli, joka on jatke munasarjan lievettä peittävälle mesoteelille. Tämän alla sijaitsee tiiviistä sidekudoksesta koostuva munasarjan valkokalvo (lat. tunica albuginea ovarii). Varsinaisen munasarjan uloin osa on kuorikerros (lat. cortex ovarii), jossa munarakkulat sijaitsevat. Kuorikerroksessa munarakkuloiden ympärillä on myös sidekudosta ja hajanaisesti sileää lihaskudosta. Sisempänä sijaitsee munasarjan ydin (lat. medulla ovarii), joka koostuu löyhästä sidekudoksesta, verisuonista, imusuonista ja hermoista. Kuorikerroksen ja ytimen välillä ei ole tarkkaa rajaa.

Verenkierto

Valtimoverenkierto tulee munasarjavaltimoiden ja kohtuvaltimoiden kautta. Munasarjavaltimot haarautuvat kummallekin puolella suoraan vatsa-aortasta, suuntautuvat inferolateraalisesti, ohittavat virtsanjohtimet anterioriselta puolelta ja kulkevat lopulta munasarjan kannatinsiteitä pitkin munasarjoihin. Kohtuvaltimot voivat muodostaa anastomooseja munasarjavaltimoiden kanssa kohdun kannattimen sisällä. Laskimoveri poistuu munasarjalaskimoiden kautta. Valtimoiden tapaan nämäkin kulkevat munasarjan kannatinsiteitä pitkin. Vasen munasarjalaskimo laskee vasempaan munuaislaskimoon ja oikea suoraan alaonttolaskimoon.

Hermotus

Munasarjaan tulee sekä sympaattisia että parasympaattisia hermopäätteitä. Nämä säätelevät lähinnä verisuonten supistumista ja laajentumista.

Imusuonitus

Imuneste virtaa munasarjasta kolmeen suuntaan: superiorisesti aortan seudun imusolmukkeisiin, inferiorisesti nivusen seudun imusolmukkeisiin sekä horisontaalisesti vastakkaisen puolen munasarjaan.

Munasolujen muodostuminen

Munasolujen esiasteita muodostuu sikiöaikana jopa 5 miljoonaa. Näistä suurin osa ei koskaan kypsy varsinaiseksi munasoluksi, vaan surkastuu ja häviää. Munasolujen esiasteiden määrä alkaa pienentyä jo sikiöaikana siten, että syntymän yhteydessä niitä on jäljellä 600 000–800 000. Menarken jälkeen jokaisessa kuukautiskierrossa kypsyy tyypillisesti yksi munasolu. Kuukautiskierron alkamis- ja päättymisiän välillä naisen elimistössä kypsyy tyypillisesti noin 400 munasolua. Menopaussin jälkeen loputkin munasolujen esiasteet surkastuvat.

Munasolut kypsyvät munasarjan kuorikerroksessa sijaitsevissa munarakkuloissa, joista jokainen koostuu yhdestä kehittyvästä munasolusta ja sitä ympäröivistä munarakkulasoluista. Kehittyvällä munarakkulalla on useita eri kehitysvaiheita. Varhaisinta muotoa edustavat alkumunarakkulat alkavat muodostua jo sikiönkehityksen kolmannella kuulla. Niiden varhaiskehitys ei ole gonadotropiineista riippuvaista. Tässä vaiheessa munarakkulasolut muodostavat yksinkertaisen levyepiteelin kehittyvän munasolun ympärille.

Kehittyvässä munarakkulassa tapahtuu rakenteellisia muutoksia. Munasolu kasvaa kokoa ja erittää ympärilleen geelimäisen kerroksen nimeltään munasolun ketto. Munarakkulasolut muuntuvat kuutioimaisiksi tai lieriöimäisiksi ja kerrostuvat. Tässä vaiheessa niitä kutsutaan granuloosasoluiksi. Näitä ympäröivä sidekudos muodostaa munarakkulan kotelon (lat. theca folliculi). Sen sisempi kerros muodostuu kuutioimaisista hormoneja erittävistä soluista, fibroblasteista, kollageenista ja pienistä verisuonista. Ulompi kerros muodostuu lähinnä kollageenista ja sileästä lihaksesta. Granuloosasolukerrosta ja munarakkulan koteloa erottaa toisistaan tyvikalvo. Sen sijaan kotelon sisemmän ja ulomman kerroksen välillä ei ole selkeää rajaa.

Munasolun ja koko munarakkulan kasvua edistävät muun muassa follikkelia stimuloiva hormoni, epidermaalinen kasvutekijä ja insuliininkaltainen kasvutekijä I. Kun granuloosasolukerros saavuttaa 6–12 solun paksuuden, solujen sekaan alkaa ilmestyä munarakkulanestettä. Lopulta neste muodostaa yhden ontelon, jonka reunoille granuloosasolut ja munasolu painuvat. Tässä vaiheessa munasolu ei enää kasva kokoa. Munasolun kohta näkyy ontelon reunalla paksuuntumana nimeltä munakumpu (lat. cumulus oophorus). Välittömästi munasolua ympäröivät granuloosasolut muodostavat rakenteen nimeltä sädekehä (lat. corona radiata). Nämä solut pysyvät munasolun mukana ovulaatiossa.

Hormonien eritys

Kuukautiskierto saa munasarjoissa aikaan syklisiä muutoksia, joista voidaan käyttää termiä munasarjakierto. Siinä on kaksi vaihetta: ovulaatiota edeltävä munarakkulavaihe ja keltarauhasvaihe.

Munarakkulavaiheessa hormonituotannosta vastaavat kehittyvän munarakkulan solut. Estrogeenien tuottamiseksi tarvitaan kahden solutyypin yhteistyötä. Munarakkulan kotelon teekasolut kykenevät ottamaan kolesterolia verenkierrosta ja muodostamaan heikkoja androgeeneja, mutta niillä ei ole aromataasientsyymiä, joka muuntaisi androgeenit estrogeeneiksi. Granuloosaslouissa sen sijaan on aromataasi, mutta ei androgeenien muodostamiseen tarvittavia entsyymejä. Näin ollen teekasolujen tuottamat heikot androgeenit (muun muassa androsteenidioni) siirtyvät granuloosasoluihin, muuntuvat niissä estradioliksi ja vapautuvat verenkiertoon.

Keltarauhasvaiheessa teekasoluja kutsutaan teekaluteiinisoluiksi ja granuloosasoluja granuloosaluteiinisoluiksi. Tässä vaiheessa verisuonitus kasvaa granuloosaluteiinisoluihin asti, minkä seurauksena ne saavat veren LDL-lipoproteiinien välittämää kolesterolia ja lisäävät keltarauhashormonien tuotantoa. Pääasialliset granuloosaluteiinisolujen tuottamat keltarauhashormonit ovat progesteroni ja 17α-hydroksiprogesteroni.