Kolesteroli

Kolesteroli
Tunnisteet
IUPAC-nimi (3S,8S,9S,10R,13R,14S,17R)-10,13-dimetyyli-17-[(2R)-6-metyyliheptan-2-yyli]-2,3,4,7,8,9,11,12,14,15,16,17-dodekahydro-H-syklopenta[a]fenantren-3-oli
CAS-numero 57-88-5
PubChem CID 5997
SMILES CC(C)CCCC(C)C1CCC2C1
(CCC3C2CC=C4C3(CCC(C4)O)C)C
Ominaisuudet
Molekyylikaava C27H46O
Moolimassa 386,65 g/mol
Sulamispiste 147–150 °C
Kiehumispiste 360 °C
Tiheys 1,06 g/cm3
Liukoisuus veteen 3,06·10-5 g/l (20 °C)

Kolesteroli (C27H46O) on ihmisellä ja muilla eläimillä esiintyvä steroleihin kuuluva yhdiste. Se toimii solukalvojen rakenneosana sekä steroidihormonien, sappihappojen ja D-vitamiinin esiasteena. Lisäksi sitä on keskushermoston myeliinitupissa. Elimistö tuottaa kolesterolia itse (etenkin maksassa), mutta sitä saadaan myös ravinnosta. Elimistö ei pysty hajottamaan kolesterolia, joten sen pääasiallinen poistumisreitti on ruoansulatuskanavan kautta ulosteeseen.

Kolesteroli on rasvaliukoinen, joten verenkierrossa ja imunestekierrossa se kulkee osana vesiliukoisia lipoproteiineja.

Veren poikkeuksellisen korkeaa kokonaiskolesterolipitoisuutta kutsutaan hyperkolesterolemiaksi. Perinnöllisistä syistä johtuvaa hyperkolesteromiaa kutsutaan familiaaliseksi hyperkolesterolemiaksi. Kohollinen LDL-lipoproteiiniin sitoutuneen kolesterolin määrä (LDL-kolesteroli) ja matala HDL-lipoproteiiniin sitoutuneen kolesterolin määrä (HDL-kolesteroli) ovat ateroskleroosin riskitekijöitä.

Muodostuminen elimistössä

Lähes kaikki nisäkkäiden solut kykenevät muodostamaan kolesterolia. Suurin osa tuotannosta tapahtuu maksassa, mutta merkittäviä määriä muodostuu myös muun muassa suolistossa, lisämunuaisen kuorikerroksessa, sukupuolirauhasissa ja istukassa. Aikuisen ihmisen elimistö tuottaa noin 1000 mg kolesterolia päivässä.

Kolesterolin tuotannon raaka-aineena toimii asetyylikoentsyymi A, joka voi olla peräisin esimerkiksi rasvahappojen β-oksidaatiosta, ketogeenisten aminohappojen (leusiini, lysiini) oksidaatiosta tai pyruvaattidehydrogenaasireaktiosta.

Kolesterolin muodostumisen vaiheet pääpiirteittäin:

  1. Kolme asetyylikoentsyymi A -molekyyliä muodostaa hydroksimetyyliglytaryyli-koentsyymi A:n (HMG-CoA). Tämän pelkistymistä mevalonaatiksi katalysoi hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi A -reduktaasi (HMG-CoA-reduktaasi). Hyperkolesterolemian hoidossa käytettävät statiinit estävät tämän entsyymin toimintaa.
  2. Mevalonaatista muodostetaan kaksi aktivoitua isopreenia.
  3. Kuudesta isopreenimolekyylistä muodostetaan yksi skvaleeni.
  4. Skvaleenista muokataan valmis kolesteroli.

Keskushermosto poikkeaa muusta elimistöstä sikäli, että kolesteroli ei läpäise veri-aivoestettä ja siksi keskushermosto saa tarvitsemansa kolesterolin pelkästään omasta tuotannosta. Kolesterolia keskushermostossa tuottavat erityisesti astrosyytit, joista kolesterolia siirtyy hermosoluille.

Säätely

Elimistö säätelee kolesterolin tuotantoa siten, että ravinnosta saatavan kolesterolin lisääntyessä oma tuotanto vähenee ja päinvastoin. Tumassa sijaitseva sterolia säätelevää elementtiä sitova proteiini 2 (SREBP2) aistii solun matalan kolesterolitason ja aktivoi HMG-CoA-reduktaasia tuottamaan lisää kolesterolia. Mikäli taas solunsisäinen kolesterolitaso on korkea, HMG-CoA-reduktaasin ja LDL-reseptorien aktiivisuus laskee.

Imeytyminen ruoansulatuskanavasta

Ruoansulatuskanavaan tulee kolesterolia päivittäin noin 1000 mg maksan tuottaman sappinesteen mukana ja 300-500 mg ravinnon mukana.

Ruoansulatuskanavan kolesterolista imeytyy elimistöön ohutsuolen enterosyyttien kautta tyypillisesti 50-55 %, mutta yksilöllistä vaihtelua esiintyy 20-80 % välillä. Imeytymisaktiivisuus on osin perinnöllistä, mutta siihen vaikuttavat myös apolipoproteiini E:n genotyyppi (genotyyppi E4:llä imeytymisaktiivisuus on suuri ja genotyyppi E2:lla pieni) ja ravinnon laatu.

Kolesteroli siirtyy ruoansulatuskanavassa muodostuvista miselleistä enterosyytteihin NPC1L1-reseptorin kautta. Hyperkolesterolemian hoidossa käytettävän etsetimibin vaikutus perustuu tämän reseptorin toiminnan estämiseen.

Enterosyytit pystyvät poistamaan kolesterolia takaisin ruoansulatuskanavaan ABCG5- ja ABCG8-proteiinien kautta. Näiden geenien mutaatio aiheuttaa harvinaista sitosterolemiaa, johon liittyy kolesterolien ja kasvisterolien liiallinen imeytyminen ja varhain kehittyvä ateroskleroosi.

Kuljetus lipoproteiineissa

Pääartikkeli: Lipoproteiini

Verenkierrossa noin kolmannes kolesterolista on vapaassa muodossa ja kaksi kolmasosaa esteröityneinä pitkäketjuisiin rasvahappoihin (usein linolihappoon). Tätä reaktiota katalysoi asyyli-CoA-kolesteroli-asyylitransferaasi (ACAT). Kolesteroli ja kolesteroliesterit eivät juurikaan liukene veteen, joten verenkierrossa ne kulkevat osana lipoproteiineja. Lipoproteiinit ovat pallomaisia rakenteita, joissa on hydrofobinen ydin (sisältää muun muassa kolesteroliestereitä ja triglyseridejä) ja polaarisista fosfolipideistä, vapaasta kolesterolista ja apoproteiineista muodostuva ulkokerros. Apoproteiinit lisäävät lipoproteiinin vesiliukoisuutta, toimivat reseptoreina ja aktivoivat tiettyjä lipoproteiinien aineenvaihduntaan liittyviä entsyymejä.

Kolesteroli kiertää elimistössä sekä eksogeenista että endogeenista reittiä. Eksogeeninen reitti tiivistettynä:

Endogeeninen reitti tiivistettynä:

Lipoproteiinin rakenne

Kylomikronit

Pääartikkeli: Kylomikroni

Kylomikronit muodostuvat ohutsuolen enterosyyteissä, joista ne kulkeutuvat imunestekiertoon ja vasemman solislaskimon kautta verenkiertoon. Ne ovat lipoproteiineista suurimpia ja vähiten tiheitä. Kolesterolin osuus on 2-7 %. Pääasialliset apoproteiinit ovat apoB-48, apoCII ja apoE. Näistä apoCII aktivoi rasvakudoksessa, sydänlihaksessa, luustolihaksessa ja rintarauhaskudoksessa olevaa lipoproteiinilipaasia, jolloin vapautuu vapaita rasvahappoja. Rasvakudoksessa rasvahapot varastoidaan, lihaksessa käytetään energiaksi ja (imettävän naisen) rintarauhasissa eritetään maitoon. Osittain tyhjentyneitä kylomikroneita kutsutaan kylomikronijäänteiksi (engl. chylomicron remnant). Maksasolut tunnistavat näitä apoE:n perusteella ja poistavat verenkierrosta.

VLDL-lipoproteiinit

Pääartikkeli: VLDL-lipoproteiini

Mikäli rasvahappojen saanti ravinnosta ylittää maksan energiantarpeen, maksa muuntaa ylimäärään triglyserideiksi ja pakkaa VLDL-lipoproteiineihin (engl. very-low-density lipoprotein) yhdessä kolesterolin, fosfolipidien ja apoproteiinien (mm. apoB-100, apoCII ja apoE) kanssa. Kolesterolin osuus on 5-15 %. Samoin kuin kylomikronien tapauksessa, apoCII aktivoi lipoproteiinilipaasia rasvakudoksessa, sydänlihaksessa, luustolihaksessa ja rintarauhaskudoksessa. Vapaat rasvahapot varastoituvat rasvakudoksessa, käytetään lihaksissa energiaksi ja (imettävän naisen) rintarauhasessa eritetään maitoon. VLDL-lipoproteiinit toimivatkin varsin samankaltaisesti kuin kylomikronit sillä erotuksella, että VLDL-lipoproteiinien lipidit ovat peräisin maksasta ja kylomikronien ravinnosta. Osittain tyhjentyneistä VLDL-lipoproteiinijäänteistä (engl. VLDL remnant) noin puolet maksa tunnistaa apoE:n perusteella ja poistaa verenkierrosta. Lopuista poistetaan yhä lisää ytimen triglyseridejä, jolloin ne muuttuvat IDL-lipoproteiineiksi.

IDL-lipoproteiinit

IDL-lipoproteiinit (engl. intermediate-density lipoprotein) muodostuvat VLDL-lipoproteiinijäänteistä, kun niistä poistetaan triglyseridejä. Kolesterolipitoisuus on 20-40 %. Maksan triglyseridilipaasi poistaa yhä lisää triglyseridejä, jolloin muodostuu LDL-lipoproteiineja.

LDL-lipoproteiinit

Pääartikkeli: LDL-lipoproteiini

LDL-lipoproteiinit (engl. low-density lipoprotein) muodostuvat, kun triglyseridilipaasi poistaa IDL-lipoproteiineista triglyseridejä. Näiden hiukkasten kolesterolipitoisuus on 40-50 % (korkein kaikista lipoproteiinityypeistä). Suurin osa veren kolesterolista kulkee LDL-hiukkasissa. Jokainen LDL-lipoproteiini sisältää yhden apolipoproteiini B-100 -molekyylin.

Noin 60 % LDL-lipoproteiineista palaa maksaan ja 40 % kulkeutuu muihin kudoksiin, joissa kolesterolia käytetään mm. steroidihormonien ja D-vitamiinin valmistukseen sekä solukalvojen ainesosaksi.

HDL-lipoproteiinit

Pääartikkeli: HDL-lipoproteiini

HDL-lipoproteiinia (engl. high-density lipoprotein) tuotetaan maksassa ja suolessa, mutta sitä syntyy myös muista lipoproteiineista irtoavasta apolipoproteiini A-I:sta. Tuoreeltaan muodostuneissa HDL-lipoproteiineissa on hyvin niukasti kolesterolia ja triglyseridejä. HDL-lipoproteiinit kypsyvät kerätessään solukalvoilta fosfolipidejä ja kolesterolia. HDL-lipoproteiini muuntaa kolesterolia kolesteroliestereiksi, jotka eivät pääse poistumaan yhtä helposti kuin kolesteroli.

HDL-lipoproteiinin sisältämä kolesteroli ja kolesteroliesterit poistuvat verenkierrosta pääasiassa luokan B1 scavenger-reseptorien välityksellä. Näitä reseptoreja on maksan lisäksi myös muissa kudoksissa. Makrofagien kohdalla kolesterolin suunta on toinen (solusta HDL-lipoproteiiniin). Tyhjentynyt HDL-lipoproteiini palaa verenkiertoon.

HDL-lipoproteiineilla on myös vuorovaikutusta muiden lipoproteiinityyppien kanssa. Kolesteroliesterien siirtäjäproteiini voi kuljettaa kolesterolia ja kolesteroliestereitä HDL-lipoproteiinista VLDL-lipoproteiiniin. Vastineeksi HDL-lipoproteiini saa triglyseridejä.

Kolesterolin tehtävät elimistössä

Solukalvojen osana

Solukalvot muodostuvat pääosin fosfolipideistä. Ne ovat amfipaattisia molekyylejä eli niissä on hydrofobinen (rasvahappoketjuista koostuva) ja hydrofiilinen puoli. Solukalvo koostuu kahdesta fosfolipidien muodostamasta kerroksesta, joissa hydrofobiset osat ovat toisiaan vasten solukalvon sisällä ja hydrofiiliset päät osoittavat ulospäin. Kussakin kerroksessa fosfolipidit pääsevät liikkumaan kaksiulotteisessa tasossa, mutta yleensä eivät kerroksesta toiseen. Solukalvon vakauteen vaikuttavat muun muassa lämpötila (lämpö lisää fosfolipidien liikkuvuutta) ja fosfolipidien laatu (pitkät tyydyttyneet rasvahappoketjut liittyvät toisiinsa vahvemmin kuin lyhyet).

Fosfolipidien lisäksi solukalvossa on myös muita lipidejä, kuten kolesterolia, jotka vaikuttavat solukalvon vakauteen. Kolesterolin hydrofobinen osa sitoo muiden lipidien rasvahappoketjuja ja rajoittaa siten niiden liikkuvuutta solukalvolla. Kohtuullisena pitoisuutena kolesteroli vakauttaa solukalvoa, suurena pitoisuutena sen sijaan se häiritsee fosfolipidien välistä vuorovaikutusta ja vähentää solukalvon vakautta. Toisin kuin fosfolipidit, kolesteroli pääsee kohtalaisen helposti solukalvon kerroksesta toiseen.

Steroidihormonien tuotanto

Kuvio kolesterolista lukuisten hormonien esiasteena.

Kaikki steroidihormonit (glukokortikoidit, mineralokortikoidit, androgeenit, estrogeenit, progestiinit) muodostetaan kolesterolista. Hormoneja muodostavat solut saavat tarvitsemastaan kolesterolista noin 80 % LDL-lipoproteiineista ja loput omasta kolesterolin tuotannosta. Kaikissa reaktioreiteissä kolesterolista muodostetaan ensin pregnenolonia, minkä jälkeen reitit poikkeavat toisistaan.

Kortisolin tuotanto

Kortisolia muodostetaan lisämunuaisen kuorikerroksen keskimmäisessä kerroksessa (zona fasciculata). Reaktio etenee seuraavien välivaiheiden kautta: kolesteroli → pregnenoloni → progesteroni → 17-α-hydroksiprogesteroni → 11-deoksikortisoli → kortisoli. Kortisolin tuotantoa säätelee ACTH.

Aldosteronin tuotanto

Aldosteronia tuotetaan lisämunuaisen kuorikerroksen uloimmassa kerroksessa (zona glomerulosa). Reaktio etenee seuraavien välivaiheiden kautta: kolesteroli → pregnenoloni → 11-deoksikortikosteroni → kortikosteroni → aldosteroni. Aldosteronin tuotantoa säätelee ensisijaisesti angiotensiini II, mutta jonkin verran myös hyperkalemia ja hyponatremia.

Androgeenien tuotanto lisämunuaisessa

Lisämunuaisen kuorikerroksen sisimmässä kerroksessa (zona reticularis) tuotetaan heikkoja androgeeneja: dehydroepiandrosteronia (DHEA), dehydroepiandrosteronisulfaattia (DHEAS) ja androsteenidionia. DHEA:n muodostuksen välivaiheet ovat: kolesteroli → pregnenoloni → 17-α-hydroksipregneloni → DHEA. Androsteenidioni voi muodostua DHEA:sta tai seuraavien välivaiheiden kautta: kolesteroli → pregnenoloni → progesteroni → 17-α-hydroksiprogesteroni → androsteenidioni. Muissa kudoksissa androsteenidionista voi muodostua testosteronia tai estrogeeneja.

Testosteronin tuotanto kiveksissä

Kiveksissä Leydigin solut tuottavat testosteronia pääasiassa seuraavien välivaiheiden kautta: kolesteroli → pregnenoloni → 17-α-hydroksipregneloni → DHEA → androsteenidioni → testosteroni. Testosteronin tuotantoa säätelee luteinisoiva hormoni (LH). Kohdekudoksissa testosteronista muodostuu edelleen dihydrotestosteronia.

Estrogeenien ja progesteronin tuotanto munasarjoissa

Munasarjojen hormoneja tuottavilla soluilla on tarvittavat entsyymit useiden eri steroidien muodostamiseen, mutta pääosin estrogeenit muodostuvat granuloosasoluissa, androgeenit teekaluteiinisoluissa (engl. theca cell) ja stroomasoluissa sekä progesteroni keltarauhasessa. Progesteroni muodostuu seuraavien välivaiheiden kautta: kolesteroli → pregnenoloni → progesteroni. Estrogeenit puolestaan muodostuvat androgeeneista. Granuloosasolut muuntavat testosteronia estradioliksi, joka on estrogeeneista yleisin ja vaikutukseltaan voimakkain. Granuloosasolujen toimintaa säätelee follitropiini (FSH). Androsteenidioni muuntuu estroniksi pääasiassa muissa kudoksissa kuin munasarjoissa.

D-vitamiinin tuotanto

D-vitamiinia saadaan ravinnosta ja lisäksi tuotetaan elimistössä. Tuotannon lähtöaineena on 7-dehydrokolesteroli, joka on kolesterolin esiaste. Iholla 7-dehydrokolesterolista muodostuu UV-säteilyn vaikutuksesta kolekalsiferolia, jonka maksa edelleen muuntaa 25-hydroksikolekalsiferoliksi eli kalsidioliksi. Munuaiset muuntavat kalsidiolin edelleen 1,25-dihydroksikolekalsiferoliksi eli kalsitrioliksi.

Sappihappojen tuotanto

Maksa tuottaa kolesterolista sappihappoja. Ensimmäisessä reaktiossa kolesteroliin liitetään hydroksiryhmä, jolloin muodostuu 7α-hydroksikolesteroli. Seuraavien pelkistys- ja hydroksylaatioreaktioiden myötä muodostuu kenodeoksikoolihappoa ja koolihappoa. Näiden sappihappojen pK-arvo on noin 6 ja suoliston pH-arvo noin 6, joten suolistossa noin puolet niistä esiintyy sappihappomuodossa ja puolet ionisoituneessa sappisuolamuodossa.

Maksassa sappihappoja myös konjugoidaan muun muassa glysiiniin ja tauriiniin. Tällöin muodostuu glykokenodeoksikoolihappoa, glykokoolihappoa, taurokenodeoksikoolihappoa ja taurokenokoolihappoa. Näiden yhdisteiden pK-arvot ovat alle 6, joten suurin osa niistä esiintyy suolessa ionisoituneessa muodossa konjugoituneina sappisuoloina.

Sappihapoista noin 95 % imeytyy ruoansulatuskanavasta takaisin elimistöön (enterohepaattinen kierto) ja loput menetetään ulosteen mukana. Tämä on elimistön pääasiallinen reitti kolesterolin poistamiseen elimistöstä.

Merkitys sairauksissa

Ateroskleroosi

Pääartikkeli: Ateroskleroosi

Vallitsevan käsityksen mukaan kohonnut LDL-kolesteroli ja matala HDL-kolesteroli ovat ateroskleroosin riskitekijöitä. Kolesterolin osuuteen ateroskleroosin synnyssä viittaavat muun muassa seuraavat seikat:

  • Ateroomaplakkeihin kertyvät lipidit ovat pääosin kolesterolia ja kolesteroliestereitä
  • Ateroskleroosi kehittyy nopeasti hyperkolesterolemiaa aiheuttavissa geneettisissä sairauksissa, kuten familiaalisessa hyporkolesterolemiassa
  • Epidemiologinen näyttö veren kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin yhteydestä ateroskleroosin vaikeusasteeseen
  • Kolesteroliarvojen laskeminen ruokavaliolla tai lääkityksellä vähentää sydäntapahtumien riskiä
  • Eläinkokeissa kasvinsyöjille voidaan aiheuttaa ateroskleroosia lisäämällä niiden ravintoon kolesterolia (jota niiden ravinnossa luontaisesti ei ole)

Ateroskleroosin kehittymiseen vaikuttavat kuitenkin myös muut riskitekijät, kuten perintötekijät, ikä, sukupuoli (ennen menopaussia naisten riski on pienempi kuin samanikäisillä miehillä), korkea verenpaine, tupakointi ja diabetes. Osa sydäntapahtumista kuitenkin ilmenee ilman edellä mainittuja riskitekijöitä, joten kolesterolin ohella muutkin seikat vaikuttavat:

  • Tulehduksella on merkittävä osuus ateroskleroosin kaikissa vaiheissa. Yksi mahdollinen aiheuttaja on kiteytynyt kolesteroli. Makrofagien fagosytoima kiteytynyt kolesteroli voi aktivoida niissä NLRP3-inflammasomia, mikä johtaa interleukiinien (IL-1β ja IL-18) eritykseen ja ääritapauksessa pyroptoosiin (inflammasomin aikaansaama solukuolema).
  • Korkeat veren homokysteiinipitoisuudet
  • Lipoproteiini(a) on muuntunutta LDL-lipoproteiinia, joka on itsenäinen valtimotautien riskitekijä (kokonais- ja LDL-kolesterolitasoista riippumatta)
  • Veren hyytymiseen vaikuttavat tekijät
  • Apolipoproteiini B (sisältää kylomikronien apolipoproteiini B48:n ja VLDL-, IDL-, LDL- ja Lp(a)-lipoproteiinien apolipoproteiini B100:n) vaikuttaa olevan suoria kolesterolimäärityksiä tarkempi valtimotautiriskin arvioinnissa. Suuria VLDL-lipoproteiineja lukuun ottamatta muut apolipoproteiini B:tä sisältävät lipoproteiinit pääsevät suonen seinämään ja negatiivisesti varautuneet proteoglykaanit saavat ne jäämään sinne.
  • Infektiot, kuten parodontiitti
  • Pienet LDL-lipoproteiinit edistävät ateroskleroosia voimakkaammin kuin isokokoiset. Tämä voi selittyä helpommalla pääsyllä verisuonten seinämiin. Lisäksi ne viettävät verenkierrossa pidemmän ajan kuin isokokoiset, joten ne ovat alttiimpia muutoksille, kuten hapettumiselle. Pienille LDL-lipoproteiineille ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksyttyä määritelmää, vaan määritelmät voivat vaihdella tutkimuksesta toiseen käytettyjen menetelmien mukaan.
  • LDL-lipoproteiineissa olevien lipidien, kuten linolihapon ja arakidonihapon hapettuminen. Tämä saattaa johtaa aldehydien ja ketonien liittymiseen apolipoproteiini B:hen, mikä puolestaan heikentää LDL-lipoproteiinin kykyä reagoida LDL-reseptorin kanssa. Tämän seurauksena todennäköisyys siirtyä scavenger-reseptorien välityksellä makrofageihin kasvaa. Mikäli makrofageihin kertyy liikaa kolesterolia, niistä muodostuu vaahtosoluja. Myös verisuonien endoteelissa on reseptoreja hapettuneelle LDL-lipoproteiinille.

Kolesterolin merkitystä ateroskleroosin kehittymisessä on myös kyseenalaistettu. Kuitenkaan mikään vaihtoehtoinen malli ei ole saanut laajaa hyväksyntää.

Muut sairaudet

Vuonna 2018 julkaistussa kiinalaistutkimuksessa (Shanghai Aging Study) havaittiin, että iäkkäillä dementiapotilailla LDL-kolesterolin pitoisuus oli pienempi kuin verrokkiryhmällä. Tukimuksessa ei eroteltu Alzheimerin tautia ja vaskulaaridementiaa toisistaan. Myöskään syy-seuraussuhteita ei pystytty osoittamaan: LDL-kolesteroli saattaa olla aivoja suojaava tekijä tai sitten dementiaryhmässä saattoi esiintyä enemmän aliravitsemusta, joka voi aiheuttaa matalia LDL-kolesterolin pitoisuuksia. Kokonaiskolesterolissa tai HDL-kolesterolissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä.

Matalilla kolesterolitasoilla on havaittu yhteys itsetuhoisuuteen. Mahdollisia selityksiä voivat olla keskushermoston tulehdus tai serotoniinitasojen lasku, mutta asiasta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Ruotsalaisessa 250 000 hengen väestötutkimuksessa havaittiin, että alhaisen kolesterolipitoisuuden omaavat ihmiset joutuvat muita useammin pidätetyksi väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi.lähde? Matalat kolesterolipitoisuudet saattavat vähentää aggressiivisuutta miehillä ja lisätä sitä menopaussin ohittaneilla naisilla.

Yhteys kuolleisuuteen

Veren kolesterolitasojen yhteydestä kuolleisuuteen on saatu vaihtelevia tuloksia. Erittäin laajassa korealaistutkimuksessa vuonna 2019 todettiin kuolleisuuden noudattavan U:n muotoista käyrää suhteessa kolesterolipitoisuuksiin. Toisin sanoen kuolleisuus oli pienimmillään kokonaiskolesterolin tasoilla 5,4−6,4 mmol/l (nuoremmilla iästä ja sukupuolesta riippuen 4,1−5,7 mmol/l) ja nousi sekä tätä pienemmillä että suuremmilla kolesterolitasoilla. U-käyrää noudattava yhteys todettiin kummallakin sukupuolella kaikissa ikäryhmissä. Sekä korkeiden että matalien kolesterolitasojen vaikutus kuolleisuuteen oli voimakkaampi nuorilla ja keski-ikäisillä kuin iäkkäillä.

Korkeiden kokonaiskolesterolitasojen (ja matalien HDL-kolesterolitasojen) kuolleisuutta lisäävä vaikutus yhdistetään ennen kaikkea sydän- ja verisuonisairauksiin. Matalat kokonaiskolesterolitasot taas on yhdistetty muun muassa aivoverenvuotoihin, keuhkoahtaumatautiin, maksasairauksiin ja syöpiin. Tämän oletetaan selittyvän käänteisellä kausaliteetilla (eli kyseiset sairaudet aiheuttavat kolesterolitasojen laskua eikä päinvastoin), mutta myös toisenlaisia näkemyksiä on esitetty. Joissain tutkimuksissa iäkkäällä väestöllä kokonaiskolesteroliarvojen yhteys kuolleisuuteen näyttää käänteiseltä (lisääntynyt kuolleisuus yhdistyy mataliin kolesterolitasoihin, muttei juurikaan korkeisiin).

Kolesterolimittaukset

Suomalaisen, vuonna 2022 julkaistun Käypä hoito -suosituksen mukaan dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa veriplasmasta mitattuna

Diagnoosin tulisi perustua ainakin kahteen eri päivinä otettuihin näytteisiin. Dyslipidemia voidaan edelleen määrittää tarkemmin hyperkolesterolemiaksi (jos vain LDL on koholla), hypertriglyseridemiaksi (mikäli vain triglyseridit ovat koholla) ja kombinoiduksi hyperlipidemiaksi (mikäli kumpikin on koholla).

Muut pätevät määritykset, kuten ei-HDL-kolesteroli, apoB, apoB:n ja apoA1:n suhde tai Lp(a) eivät ole rutiinimaisessa käytössä. Käypä hoito -suosituksen päivitys on aloitettu 11.2.2025.

Nykyään katsotaan, ettei kolesterolimäärityksiä edeltävästi tarvitse paastota, koska nykymenetelmillä vaikutus tuloksiin on vähäinen. Kuitenkin korkeiden triglyseridipitoisuuksien arvioinnissa paasto voi olla tarpeen.

Väestön kolesterolitasot ja tavoitearvot

Kokonaiskolesterolitasot eri ikäkausina

Vastasyntyneen kokonaiskolesterolipitoisuus on vain noin 1,5 mmol/l, mutta taso nousee imetyksen myötä. Rintamaito nostaa kolesterolia äidinmaidonkorviketta enemmän, mutta tämä ero häviää vieroituksen jälkeen. Veren kolesterolipitoisuus nousee lapsuuden aikana, saavuttaa huippunsa kouluiässä ja kääntyy murrosiässä laskuun. Lapsuusiän tasot saavutetaan uudelleen 20 ikävuoden jälkeen. Murrosiässä poikien HDL-kolesterolitasot laskevat seksuaalisen kypsymisen myötä, mutta tytöillä ei juurikaan.

Kolesterolitasojen historiallinen kehitys

Suomalaisten kokonaiskolesteroli oli korkeimmillaan 1970-luvun alussa, jolloin keskiarvo oli lähes 7 mmol/l. FINRISKI 2012-tutkimuksessa suomalaisten 25−74-vuotiaiden kokonaiskolesterolin keskimääräinen taso miehillä oli 5,23 mmol/l ja naisilla 5,34 mmol/l.

Suositukset

Suomalaisen Käypä hoito -suosituksen mukaan väestötason tärkeimmät tavoitearvot ovat kokonaiskolesteroli <5,0 mmol/l ja LDL-kolesteroli <3,0 mmol/l. Kuitenkin LDL-kolesterolin tavoitetaso voidaan määritellä matalammaksi yksilöllisen riskitason mukaisesti. Riskitasoon vaikuttavat muut todetut sairaudet sekä tarvittaessa näiden perusteella tehdyt riskipisteytykset (esim. FINRISKI-laskuri). Riskitason mukaiset LDL-hoitotavoitteet:

  • Pieni riski: <3,0 mmol/l
  • Kohtalainen riski: <2,6 mmol/l
  • Suuri riski: <1,8 mmol/l
  • Erityisen suuri riski: <1,4 mmol/l tai mahdollisimman lähellä

HDL-kolesterolille ei ole tarkkoja hoitotavoiteitta, koska se ei ole hoidon kohde (pitoisuutta suurentavilla lääkkeillä ei ole todettu vaikutusta valtimotautien esiintyvyyteen tai kuolleisuuteen). Pieni HDL-pitoisuus on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, mutta suuri HDL-pitoisuus ei välttämättä ole suojaava tekijä. LDL-kolesteroli on pääasiallinen hoidon kohde, koska sen alentamisen hyödystä sydän- ja verisuonien hoidossa ja ehkäisyssä on hyvää tutkimusnäyttöä.

Kolesterolipitoisuuksiin vaikuttaminen

Ruokavalio

Rasvat

Tyydyttyneet rasvahapot (kovat rasvat) nostavat sekä HDL- että LDL-kolesterolin määrää. Tyydyttyneiden rasvahappojen pitkäaikainen osittainen korvaaminen tyydyttymättömillä rasvahapoilla (pehmeät rasvat) laskee LDL-kolesterolia ja vähentää valtimotauteja sekä niihin liittyvää kuolleisuutta. Kun rasvansaantia ruokavaliossa vähennetään, sekä LDL- että HDL-tasot laskevat. Pehmeiden rasvojen osuus kokonaisrasvasta tulisi olla vähintään kaksi kolmasosaa. On huomattava, että erittäin vähärasvaisella ruokavaliolla pehmeiden rasvojen saanti voi jäädä liian niukaksi ja vaikutukset lipiditasoihin voivat olla epäedulliset.

Transrasvat laskevat HDL-kolesterolin ja nostavat LDL-kolesterolin määrää. Transrasvoja saadaan pääsääntöisesti samoista lähteistä kuin tyydyttyneitä rasvahappojakin.

Kasvisterolien tai -stanolien päivittäinen saanti 1,5−3,0 g/vrk laskee LDL-kolesterolia noin 10 % yhdessä suositusten mukaisen ruookavalion kanssa. Noin 20 prosenttia kasvisteroleilla tai -stanoleilla täydennettyjä elintarvikkeita käyttävistä saa yli 3 g kasvisterolia/-stanolia päivässä, mikä on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) asettaman suositellun päivittäissaannin yläraja. Geenimuunnelluilla hiirillä on saatu viitteitä siitä, että liian suurella kasvisterolien ja -stanolien saannilla voi olla paksusuolen syövän riskiä lisäävää vaikutusta, mahdollisesti koska ulosteeseen päätyy enemmän kolesterolia. Kuitenkaan ihmisillä ei ole havaittu syöpää lisäävää vaikutusta suositelluilla annoksilla 2−3 g/vrk. Huolimatta LDL-kolesterolia alentavasta vaikutuksesta kasvisterolien tai -stanolien ei ole todettu vähentävän sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Vuonna 2017 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että kolesterolipitoisempaa ravintoa nauttineiden veressä oli muita vähemmän triglyseridejä ja enemmän omega 3 -rasvahappoja, LDL-kolesterolia ja HDL-kolesterolia.

Hiilihydraatit

Runsas hiilihydraattien saanti ja vähäinen rasvan saanti vähentää kolesterolia valtimoiden seinämien sisältä pois kuljettavien HDL-hiukkasten määrää. HDL-hiukkasten määrä nousee, jos ravinnon hiilihydraatteja korvataan rasvalla.

Ravinnon suuri hiilihydraattipitoisuus nostaa VLDL-lipoproteiinin määrää.

Kuitu

Etenkin kauran ja ohran luontaisesti sisältämä beetaglukaani-niminen liukoinen ravintokuitu (vähintään 3 g/vrk) alentaa veren LDL-kolesterolia osana terveellistä ruokavaliota.

Muut elintavat

Tupakoinnin lopettaminen lisää erityisesti HDL-kolesterolia. Tupakointi on kolesterolitasoista riippumatta merkittävä valtimotautien riskitekijä.

Liikunta (etenkin kestävyysliikunta) lisää hieman HDL-kolesterolin määrää.

Lääkehoito

Statiinit vähentävät kolesterolin muodostumista elimistössä estämällä HMG-CoA-reduktaasin toimintaa. Ne laskevat HDL-kolesterolia ja lisäävät HDL-kolesterolia. Ne vähentävät ateroskleroosiin liittyviä valtimotautitapahtumia ja kuolleisuutta.

Etsetimibi vähentää kolesterolin imeytymistä ruoansulatuskanavasta estämällä NPC1L1-kuljettajaproteiinia. Pelkän etsetimibihoidon tehoa valtimotautien päätetapahtumiin ei ole tutkittu, mutta statiiniin yhdistettynä se tuo lisätehoa pelkkään statiiniin verrattuna.

PCSK9-estäjät lisäävät LDL-reseptorien määrää estämällä niiden hajotusta. Tällöin kokonais- ja LDL-kolesteroli laskevat. Toisin kuin statiineilla, myös Lp(a):n pitoisuus laskee. PCSK9-estäjän ja statiinin yhdistelmähoito tuo lisätehoa sydän- ja verisuonitautien hoitoon pelkkään statiiniin verrattuna.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Substance Cholesterol European Chemical Agency. Viitattu 14.4.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Cholesterol 14.3.2026. PubChem. Viitattu 23.3.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 Colleen ym. 2005, s. 619
  4. 1 2 3 4 5 Thelma Beatriz González-Castro, Alma Delia Genis-Mendoza, Dulce Ivannia León-Escalante, Yazmín Hernández-Díaz, Isela Esther Juárez-Rojop, Carlos Alfonso Tovilla-Zárate, María Lilia López-Narváez, Alejandro Marín-Medina, Humberto Nicolini, Rosa Giannina Castillo-Avila, Miguel Ángel Ramos-Méndez: Possible Association of Cholesterol as a Biomarker in Suicide Behavior. Biomedicines, 28.10.2021, 9. vsk, nro 11, s. 1559. PubMed:34829788 doi:10.3390/biomedicines9111559 ISSN 2227-9059 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Colleen ym. 2005, s. 620
  6. 1 2 Colleen ym., s. 631
  7. ↑ Hyperkolesterolemia Duodecim terveyskirjasto. Lääketieteen sanasto. 18.10.2016. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 23.3.2026.
  8. ↑ Markus Mäkinen: ”Ateroskleroosi”, Patologia. Kustannus Oy Duodecim, 2012.
  9. 1 2 3 Kettunen, Raimo: Valtimotauti (ateroskleroosi) Duodecim Terveyskirjasto. 30.03.2023. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 23.3.2026.
  10. 1 2 Colleen ym. 2005, s. 627
  11. ↑ Boron & Boulpaep 2005, s. 999
  12. 1 2 3 4 5 6 Colleen ym. 2005, s. 622-627
  13. 1 2 Colleen ym. 2005, s. 642
  14. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Helena Gylling, Tatu A. Miettinen: Kolesterolin endogeeninen tuotanto ja saanti ravinnosta 2008. Duodecim. Viitattu 10.1.2013.
  15. 1 2 Colleen ym. 2005, s. 628
  16. 1 2 Colleen ym. 2005, s. 622
  17. 1 2 Colleen ym. 2005, s. 623
  18. 1 2 3 4 Feingold KR. Introduction to Lipids and Lipoproteins. [Updated 2021 Jan 19]. In: Feingold KR, Anawalt B, Boyce A, et al., editors. Endotext [Internet]. South Dartmouth (MA): MDText.com, Inc.; 2000-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK305896/
  19. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 Colleen ym. 2005, s. 631-637
  20. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Boron & Boulpaep 2005, s. 998-1001
  21. 1 2 3 Allan D. Sniderman, George Thanassoulis, Tamara Glavinovic, Ann Marie Navar, Michael Pencina, Alberico Catapano, Brian A. Ference: Apolipoprotein B Particles and Cardiovascular Disease: A Narrative Review. JAMA cardiology, 1.12.2019, 4. vsk, nro 12, s. 1287–1295. PubMed:31642874 doi:10.1001/jamacardio.2019.3780 ISSN 2380-6591 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ solunetti: Kolesteroli ja sen johdannaiset www.solunetti.fi. Viitattu 22.8.2022.
  23. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Boron & Boulpaep 2005, s. 10-13
  24. 1 2 Jie Hu, Zhonghua Zhang, Wen-Jun Shen, Salman Azhar: Cellular cholesterol delivery, intracellular processing and utilization for biosynthesis of steroid hormones. Nutrition & Metabolism, 1.6.2010, 7. vsk, s. 47. PubMed:20515451 doi:10.1186/1743-7075-7-47 ISSN 1743-7075 Artikkelin verkkoversio.
  25. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Colleen ym. 2005, s. 643-648
  26. 1 2 Boron & Boulpaep 2005, s. 1017-1018
  27. 1 2 3 4 Colleen ym. 2005, s. 648
  28. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Colleen ym. 2005, s. 628-631
  29. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kumar, V. & Abbas, A. K. & Aster, J. C.: Pathologic Basis Of Disease, s. 491-501. 9. painos. Elsevier Inc., 2015. ISBN 978-1-4557-2613-4 (englanniksi)
  30. 1 2 3 Ohukainen, Pauli: Myytti kolesterolimyytistä 2012. Skeptikko 4/2012. Viitattu 21.8.2013.
  31. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 Dyslipidemiat. Käypä hoito -suositus. 14.12.2022. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Viitattu 30.3.2026.
  32. 1 2 3 4 5 New Risk Factors for Atherosclerosis and Patient Risk Assessment. 15 Jun 2004. Circulation. 2004;109:III-15–III-19. https://www.ahajournals.org/doi/10.1161/01.CIR.0000131513.33892.5b
  33. ↑ Leticia Fernández-Friera ym.: Normal LDL-Cholesterol Levels Are Associated With Subclinical Atherosclerosis in the Absence of Risk Factors Journal of the American College of Cardiology. 24.10.2017. JACC. Viitattu 3.5.2019. (englanniksi)
  34. 1 2 3 Facts and principles learned at the 39th Annual Williamsburg Conference on Heart Disease Proc (Bayl Univ Med Cent). 2013.
  35. ↑ Tuore tutkimus: Yleisesti käytetyt kolesterolimittaukset eivät ennustakaan sydänkohtausriskiä | Mellakka Helsinki www.sttinfo.fi. Viitattu 26.2.2020.
  36. 1 2 Cholesterol crystals activate the NLRP3 inflammasome in human macrophages: a novel link between cholesterol metabolism and inflammation ncbi.nlm.nih.gov.. Rajamäki K. et al., PLoS One. 2010 Jul 23;5(7):e11765. doi: 10.1371/journal.pone.0011765.
  37. 1 2 NLRP3 inflammasomes are required for atherogenesis and activated by cholesterol crystals ncbi.nlm.nih.gov., Duewell P. et al., Nature. 2010 Apr 29;464(7293):1357–61. doi: 10.1038/nature08938.
  38. ↑ Inflammasomi tulehdusreaktion keskeinen säätelijä www.duodecimlehti.fi. Viitattu 21.3.2020.
  39. ↑ Apolipoproteiinit A-I ja B. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2014;130(22):2331–7.
  40. ↑ Tom G. Richardson, Eleanor Sanderson, Tom M. Palmer, Mika Ala-Korpela, Brian A. Ference,George Davey Smith, Michael V. Holmes: Evaluating the relationship between circulating lipoprotein lipids and apolipoproteins with risk of coronary heart disease: A multivariable Mendelian randomisation analysis 23.3.2020. PLOS Medicine. Viitattu 23.12.2024. (englanniksi)
  41. 1 2 Mika Ala-Korpela: The culprit is the carrier, not the loads: cholesterol, triglycerides and apolipoprotein B in atherosclerosis and coronary heart diseas International Journal of Epidemiology. 09 April 2019. Viitattu 23.12.2024. (englanniksi)
  42. 1 2 The central role of arterial retention of cholesterol-rich apolipoprotein-B-containing lipoproteins in the pathogenesis of atherosclerosis: a triumph of simplicity. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27472409
  43. ↑ HUSlab. Tutkimusohjekirja. Viitattu 22.1.2020. https://huslab.fi/ohjekirja/20705.html
  44. ↑ FS-Lipoproteiini, apo B/apoA1-suhde. HUSlab. Tutkimusohjekirja. Viitattu 22.1.2020. https://huslab.fi/ohjekirja/20706.html
  45. ↑ LIPOPROTEIINI APO A1 JA APO B Fimlab. Viitattu 23.11.2020.
  46. ↑ Pekka Ruokanen. Parodontiitti ja aterooman muodostus sepelvaltimotaudissa. jultika.oulu.fi.
  47. 1 2 3 4 Ekaterina A. Ivanova, Veronika A. Myasoedova, Alexandra A. Melnichenko, Andrey V. Grechko, Alexander N. Orekhov: Small Dense Low-Density Lipoprotein as Biomarker for Atherosclerotic Diseases. Oxidative Medicine and Cellular Longevity, 2017, nro 2017. PubMed:28572872 doi:10.1155/2017/1273042 ISSN 1942-0900 Artikkelin verkkoversio.
  48. 1 2 3 James J. DiNicolantonio, James H. O’Keefe: Omega-6 vegetable oils as a driver of coronary heart disease: the oxidized linoleic acid hypothesis. Open Heart, 1.10.2018, nro 2, s. e000898. PubMed:30364556 doi:10.1136/openhrt-2018-000898 ISSN 2053-3624 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  49. 1 2 3 Linna, Meri: OXIDIZED LDL LIPIDS AS A RISK FACTOR FOR ATHEROSCLEROSIS TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA – ANNALES UNIVERSITATIS TURKUENSIS. 2014. Turun yliopisto. Viitattu 25.3.2026.
  50. ↑ Macrophage‐mediated cholesterol handling in atherosclerosis. J Cell Mol Med. 2016 Jan; 20(1): 17–28. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4717859/
  51. ↑ Uffe Ravnskov, Michel de Lorgeril, David M Diamond, Rokuro Hama, Tomohito Hamazaki, Björn Hammarskjöld, Niamh Hynes, Malcolm Kendrick, Peter H Langsjoen, Luca Mascitelli, Kilmer S McCully, Harumi Okuyama, Paul J Rosch, Tore Schersten, Sherif Sultan, Ralf Sundberg: LDL-C does not cause cardiovascular disease: a comprehensive review of the current literature. Expert Review of Clinical Pharmacology, 3.10.2018, 11. vsk, nro 10, s. 959–970. doi:10.1080/17512433.2018.1519391 ISSN 1751-2433 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  52. ↑ Ravnskov, Uffe: Korkean kolesterolin hyödyt (Archive.org; suomentanut Tytti Träff) Rasalas. Arkistoitu 31.7.2014. Viitattu 21.8.2013.
  53. 1 2 3 4 Fen Zhou, Wei Deng, Ding Ding, Qianhua Zhao, Xiaoniu Liang, Fei Wang: High Low-Density Lipoprotein Cholesterol Inversely Relates to Dementia in Community-Dwelling Older Adults: The Shanghai Aging Study. Frontiers in Neurology, 12.11.2018, nro 9. PubMed:30483213 doi:10.3389/fneur.2018.00952 ISSN 1664-2295 Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ Zaria Gorvett: The medications that change who we are www.bbc.com. Viitattu 24.12.2020. (englanniksi)
  55. ↑ Beatrice A. Golomb, Joel E. Dimsdale, Hayley J. Koslik, Marcella A. Evans, Xun Lu, Steven Rossi, Paul J. Mills, Halbert L. White, Michael H. Criqui: Statin Effects on Aggression: Results from the UCSD Statin Study, a Randomized Control Trial. PLOS ONE, 1.7.2015, 10. vsk, nro 7, s. e0124451. PubMed:26132393 doi:10.1371/journal.pone.0124451 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  56. 1 2 3 4 5 6 7 Sang-Wook Yi, Jee-Jeon Yi, Heechoul Ohrr: Total cholesterol and all-cause mortality by sex and age: a prospective cohort study among 12.8 million adults. Scientific Reports, 7.2.2019, nro 1, s. 1596. doi:10.1038/s41598-018-38461-y ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  57. ↑ Eujene Jung, So Yeon Kong, Young Sun Ro, Hyun Ho Ryu, Sang Do Shin: Serum Cholesterol Levels and Risk of Cardiovascular Death: A Systematic Review and a Dose-Response Meta-Analysis of Prospective Cohort Studies. International Journal of Environmental Research and Public Health, 6.7.2022, 19. vsk, nro 14, s. 8272. PubMed:35886124 doi:10.3390/ijerph19148272 ISSN 1660-4601 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  58. 1 2 Räihä I., Marniemi J., Puukka P., Toikka T., Ehnholm C., Sourander L.: Effect of Serum Lipids, Lipoproteins, and Apolipoproteins on Vascular and Nonvascular Mortality in the Elderly. Arteriosclerosis, Thrombosis, and Vascular Biology, 1.7.1997, nro 7, s. 1224–1232. doi:10.1161/01.ATV.17.7.1224 Artikkelin verkkoversio.
  59. ↑ Blood cholesterol and vascular mortality by age, sex, and blood pressure: a meta-analysis of individual data from 61 prospective studies with 55,000 vascular deaths. ncbi.nlm.nih.gov. pubmed.com 2007
  60. ↑ I. J. Schatz, K. Masaki, K. Yano, R. Chen, B. L. Rodriguez, J. D. Curb: Cholesterol and all-cause mortality in elderly people from the Honolulu Heart Program: a cohort study. Lancet (London, England), 4.8.2001, nro 358, s. 351–355. PubMed:11502313 doi:10.1016/S0140-6736(01)05553-2 ISSN 0140-6736 Artikkelin verkkoversio.
  61. ↑ Dyslipidemiat, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot 11.2.2025. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä. Viitattu 30.3.2025.
  62. ↑ Lipidipitoisuuksien mittaaminen - paasto vai ei? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 5.1.2021.
  63. ↑ Kolesterolimittaus 
ei aina vaadi paastoa Lääkärilehti.fi. 22.11.2012. Viitattu 21.7.2023.
  64. 1 2 3 4 5 Marjaana Lahti-Koski: Ravitsemuskertomus 1998 (s. 22-23) Kansanterveyslaitoksen julkaisuja. 1999. Hakapaino Oy. Viitattu 31.3.2026.
  65. ↑ Suomalaisten kolesterolitasot ja tyydyttyneen rasvan saanti ylittävät edelleen suositukset. THL 2019. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138968/URN_ISBN_978-952-343-434-9.pdf?sequence
  66. ↑ Borodulin, Katja ym.: Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus Osa 2: Tutkimuksen taulukkoliite (s. 35) 2014. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy. Viitattu 31.3.2026.
  67. 1 2 Söderlund, Sanni & Taskinen, Marja-Riitta: Onko HDL hyvä vai paha verisuonille? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2018, 134. vsk, nro 7, s. 678-685. uomalainen Lääkäriseura Duodecim.. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.3.2026.
  68. 1 2 3 Petri Kovanen, Mistä kolesterolissa on kysymys, Teoksessa: Sydänterveyden perusopas, Espoon Sydänyhdistys 2005, s. 19–21.
  69. 1 2 3 4 5 H Gylling, J Plat, S Turley, HN Ginsberg, L Ellegård, W Jessup: Plant sterols and plant stanols in the management of dyslipidaemia and prevention of cardiovascular disease. Atherosclerosis, helmikuu 2014, 232. vsk, nro 2, s. 346–360. doi:10.1016/j.atherosclerosis.2013.11.043 Artikkelin verkkoversio.
  70. 1 2 Marttinen, Maija: Dietary plant sterols and stanols from enrichment : Effects in an experimental model of colon cancer and intake in the Finnish population. Helda – Helsingin yliopisto, 24.6.2014. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  71. ↑ Maija PT Ylilauri, Sari Voutilainen, Eija Lönnroos, Jaakko Mursu, Heli EK Virtanen, Timo T Koskinen, Jukka T Salonen, Tomi-Pekka Tuomainen, Jyrki K Virtanen: Association of dietary cholesterol and egg intakes with the risk of incident dementia or Alzheimer disease: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study ,. The American Journal of Clinical Nutrition, 2017-02, 105. vsk, nro 2, s. 476–484. doi:10.3945/ajcn.116.146753 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  72. 1 2 Laatikainen, Reijo: Onko rasva- ja hiilihydraattikritiikille perusteita. Suomen Lääkärilehti, 30.3.2012, 67. vsk, nro 13, s. 1070–1073. Suomen Lääkäriliitto.
  73. ↑ Sally Chiu, Paul T. Williams, Ronald M. Krauss: Effects of a very high saturated fat diet on LDL particles in adults with atherogenic dyslipidemia: A randomized controlled trial. PLoS ONE, 6.2.2017, nro 2. PubMed:28166253 doi:10.1371/journal.pone.0170664 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio.
  74. ↑ Kolesteroli Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 19.1.2018.

Aiheesta muualla