Musta persialainen

Musta persialainen on persialaisen yksi vanhimpia ja alkuperäisimpiä muunnoksia. Sillä on ehkä persialaisen muunnoksista pisin historia, ja se on ensimmäisiä virallisesti hyväksyttyjä värejä. Rotua on vaikea kasvattaa, sillä täydellisen näyttelykissan turkki on täysin musta, jossa ei ole ruskehtavaa tai harmahtavaa tai mitään kuviointeja.

Historia

Historian aluilta ei ole selviä tietoja, mutta mustassa persialaisessa oli alun perin angorakissojen piirteitä, jotka on jalostuksella hävitetty. Rodun kehitys keskeytyi toisen maailmansodan aikana Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa jalostus jatkui. Ehkä siksi en onkin saanut siellä kolme kertaa Vuoden kissan arvon.

Rakenne

• Vartalo on lyhyt ja tanakka. Hartiat ovat leveät ja kauluri tuuhea.
• Jalat ovat lyhyet, tukevat ja tuuhean karvan peittämät.
• Häntä on melko lyhyt ja tuuhea.
• Tassut ovat isot ja pyöreät. Polkuanturat mustat tai mustanruskeat.
• Pää on pyöreä ja leveä, litteässä kuonossa musta nenänpää. Posket ovat täyteläiset.
• Korvat ovat pienet ja pyöreäkärkiset. Korvien päissä on tupsut.
• Silmät ovat suuret ja pyöreät, väri keltainen tai kuparinhohtoinen oranssi.
• Turkin tulee olla kiiltävä ja sysimusta, kuvioita tai muita sävyjä ei hyväksytä. Peitinkarvat ovat hyvin pitkät (jopa 12,5 cm) ja aluskarvat pitkät.

Luonne

Musta persialainen on luotettava ja ystävällinen seuralainen, vieraisiin se voi suhtautua epäillen. Musta persialainen on vilkkaampi ja touhukkaampi kuin valkoinen persialainen.