| Persialainen | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa: | |
| Rodun syntyaika: | mahdollisesti 1600-luku |
| Rodun lyhenne: | PER |
| Kategoria: | I |
| Ulkonäkö ja terveys | |
| Turkki: | pitkä |
| Väritys: | satoja erilaisia |
| Silmät: | siniset, ruskeat |
| Paino: | aikuiset naaraat keskimäärin 3,4 kg, urokset 4,3 kg |
| Elinikä: | kuoliniän mediaani 13,5 vuotta |
| Rotumääritelmä | |
Persialainen on kotikissarotu, joka tunnetaan pitkäkarvaisuudestaan ja lyhyestä kuonostaan.
Pitkäkarvaisen persialaiskissarodun alkuperä on epäselvä, mutta nimensä mukaisesti se on ilmeisesti kotoisin Persiasta eli nykyisen Iranin alueelta. On myös mahdollista, että se periytyy Turkin angorakissoista. Kansainvälisen kissajärjestön FIFe:n mukaan persialaiskissojen ensimmäisiä esi-isiä on saatettu tuoda Italiaan Khorasanista jo noin vuonna 1620, mutta tätä ei ole todistettu. Erityisen suosittu rodusta tuli Englannissa kuningatar Viktorian aikaan. 1800- ja 1900-luvun taitteessa kissanäyttelyistä tuli Ison-Britannian yläluokan hupia, ja persialaiset olivat tällöin suosituin rotu. Vielä vuonna 2018 persialainen oli CFA:n neljänneksi suosituin kissarotu. Suomessa persialaisen suosio on laskenut nopeasti. Vielä vuonna 2010 persialaisia rekisteröitiin vuosittain yli 200, mutta määrä on pudonnut vuoteen 2020 mennessä 60 rekisteröityyn pentuun.
Persialaisen luonne on rauhallinen, hiljainen mutta seurallinen. Se suvaitsee reviirilleen muita kissarotuja paremmin uuden kissatulokkaan.
Persialainen on yksi maailman vanhimmista kissaroduista, ja se on myös kautta maailman tunnetuin. Se eroaa ulkonäöllisesti pitkän turkkinsa ja kasvojensa muodon takia niin paljon muista roduista, että se on helposti tunnistettavissa. Persialaisella on lyhyt, tukeva ruumis sekä pyöreä naama ja pää, lyhyet paksut jalat sekä suuret, ulkonevat pyöreät silmät. Korvat ovat pienet. Persialaisen silkkinen, pitkä ja pehmeä turkki on kaksitasoinen. Sillä on pitkä aluskarva ja karheampi peitinkarva, joka voi olla jopa 12 senttiä pitkä. Jalat ovat matalat ja paksut, tassut vankat. Häntä on lyhyt ja tuuhea.
Persialaisen turkki tarvitsee päivittäistä harjausta pysyäkseen takuttomana. Liian takkuuntuneet kissat voidaan viedä eläinlääkäriin takkujen poistoon nukutuksessa.
Persialaisia on hyväksytty yli 300 eri väriä. Väriryhmiä ovat muun muassa yksiväriset, valkolaikut, tabbyt, hopeat, savut ja naamiovärit. Hyväksyttyjä silmän värejä ovat oranssit, siniset ja vihreät. Lisäksi valkoisille persialaisille hyväksytään eriväriset silmät, jolloin toinen silmistä on sininen ja toinen oranssi. Silmän väritys on riippuvainen kissan värityksestä, joten tietyn värisillä kissoilla voi olla vain tietyn väriset silmät. Persialaisen lyhytkarvainen versio on exotic.
Hyvin lyhytkuonoisista persialaisista käytetään nimitystä peke face, joka viittaa kiinanpalatsikoiran (engl. Pekingese) typistettyyn kuonoon. Sarah Hartwellin mukaan alkuperäinen peke face ei kuitenkaan ollut oma rotunsa vaan punaisten ja punatabbyjen persialaisten muunnos yhdysvaltalaisen CFA:n persialaisrodussa. Vuosina 1958–1993 tällaisia kissoja rekisteröitiin CFA:han yhteensä vain 98. CFA:n rotumääritelmässä persialaisen nenän tulee olla lyhyt, pysty (snub) ja leveä, kun taas FIFe:n (johon myös Suomen Kissaliitto kuuluu) rotumääritelmän mukaan nenä on lyhyt ja leveä mutta ei pystynenä. Kumpikin rotumääritelmä edellyttää, että sieraimet ovat avoimet. Silti ruotsalaisissa kissanäyttelyissä vuonna 2017 tutkituista 76 persialaisesta ja exoticista 93 %:lla kirsun yläreuna oli valokuvien perusteella alaluomen tason yläpuolella.
Monilla persialaisilla ja exoticeilla on ahtaat sieraimet, jotka ovat osa brakykefaalista oireyhtymää. Lyhyt kuono voi vaikeuttaa hengitystä. Mitä lyhyempi kallo on, sitä jyrkemmin kyynelkanava kulkee, ja vaikeassa lyhytkalloisuudessa eli brakykefaliassa se joutuu kiertämään yläleuan kulmahampaan alitse V:n muotoisena mutkana. Kyynelneste ei silloin pääse kunnolla valumaan nenään, ja siksi silmät vuotavat usein. Edellä mainitussa ruotsalaisessa tutkimuksessa eläinlääkäri totesi silmien vuotoa 83 %:lla näyttelykissoista. Suomen Kissaliiton hyväksymää persialaisten ja exoticien kasvatuksen tavoiteohjelmaa varten tehtiin kysely (2019–2020, 168 kissaa), jonka mukaan silmät vuotivat joskus 53 %:lla, melko usein 17 %:lla ja jatkuvasti 9 %:lla kissoista. Ranskalaisessa silmäsairauksien lähetesairaalassa lyhytkuonoisilla kissoilla todettiin sarveiskalvon haavaumia ja sekvestereitä eli kuollutta sarveiskalvokudosta useammin kuin muilla kissoilla. Helsingin yliopiston omistajakyselyssä 378 persialaisesta ja exoticista 24 %:lla oli ilmoitettu silmäsairaus ja 5 %:lla sarveiskalvon sekvesteri.
Kun 50 persialaisen ja exoticin hampaisto tutkittiin nukutuksessa hammasröntgenkuvin, 72 %:lla todettiin purentavika ja 56 %:lla ahtaat hampaat. Yhdysvaltalaisessa omistajakyselyssä lyhytkuonoisten kissojen omistajat ilmoittivat pureskeluvaikeuksista useammin kuin muiden kissojen omistajat.
Alankomaissa persialaista ei ole kielletty rotuna. Maan hallitus linjasi vuonna 2026, että lyhytkuonoisten kissojen jalostus, josta aiheutuu haittaa jälkeläisille, rikkoo jo nyt yleistä jalostuskieltoa, joka koskee haitallisia ominaisuuksia eikä rotuja. Kiellon valvontaa varten hallitus on pyytänyt eläinlääketieteen genetiikan asiantuntijakeskusta laatimaan kriteerit. Myöskään Isossa-Britanniassa persialaista ei ole kielletty, mutta kissajärjestö GCCF ei myönnä näyttelyissä sertifikaattia persialaiselle, jonka kirsun yläreuna on silmän alareunan yläpuolella. EU:n asetus 2026/1818 kieltää 1.7.2030 alkaen käyttämästä jalostukseen koiria ja kissoja, joilla on liioiteltuja rakenteellisia piirteitä; piirteet on määrä määritellä 30.6.2030 mennessä. Suomessa eläinten hyvinvointilaki (693/2023) kieltää käyttämästä eläintä jalostukseen, jos jalostusyhdistelmä aiheuttaa todennäköisesti jälkeläiselle sairauksia tai muita ominaisuuksia, joista aiheutuu merkittävää haittaa tämän hyvinvoinnille. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä esimerkkinä anatomisesta ääripiirteestä mainitaan koirien ja kissojen liioitellun lyhyt kuono. Tarkempia säännöksiä varten valmistellaan valtioneuvoston asetusta eläinjalostuksesta hankkeessa, jonka toimikausi päättyy 28.2.2027; valmistelu keskittyy etenkin koirien ja turkiseläinten jalostukseen, eikä kissoja mainita hankkeen kuvauksessa.
FIFe:n näyttelyissä äänekäs ja vaikea hengitys johtaa 1.1.2027 alkaen kilpailusta sulkemiseen, kun taas pelkät ahtaat sieraimet estävät edelleen vain sertifikaatin. Samalla FIFe:n persialaisen ja exoticin rotumääritelmään lisätään, että stopin eli nenän ja otsan välisen painauman ei pidä olla liian syvä.
Persialaisilla esiintyy myös perinnöllistä polykystistä munuaissairautta (PKD), jota todettiin useissa maissa noin 40–50 %:lla tutkituista persialaisista, ennen kuin sairauden DNA-testi kehitettiin vuonna 2004. Testaus on vähentänyt sairautta selvästi testatuissa jalostuslinjoissa: brittiläisten eläinlääkäriasemien potilastiedoissa vuodelta 2013 se oli kirjattu 0,7 %:lle persialaisista. Suomen Kissaliiton sääntöjen mukaan persialaisia ja exoticeja saa käyttää jalostukseen vain, jos ne ovat virallisesti PKD-negatiivisia; PKD-positiivisen kissan jalostuskäyttöön tarvitaan erillinen lupa. Lisäksi rodussa esiintyy varhain sokeuttavaa, väistyvästi periytyvää etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA). Sen aiheuttavan geenimuutoksen kantajia oli eräässä aineistossa noin 3 % persialaisista. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa persialaiset olivat yliedustettuina niiden kissojen joukossa, joilla oli laskeutumaton kives.
Vuonna 2019 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa käytiin läpi 3 235 persialaisen potilastiedot vuodelta 2013, ja 64,9 %:lle oli kirjattu vuoden aikana ainakin yksi terveyshäiriö. Yleisimpiä yksittäisiä häiriöitä olivat turkkisairaudet (12,7 %), hampaiden kiinnityskudoksen sairaudet (11,3 %), ylikasvaneet kynnet (7,2 %) sekä silmien vuoto (5,8 %). Tutkijoiden arvion mukaan hammas- ja silmäongelmat johtuvat lyhyestä kallosta, ja turkkiongelmat liittyvät paksuun, pitkään turkkiin.
Brittiläisten eläinlääkäripäivystysten potilastiedoissa (2017–2023) persialaisnaarailla oli sekarotuisiin naaraisiin verrattuna 3,6-kertainen synnytysvaikeuden riski (vetosuhde), mutta useilla muilla roduilla riski oli suurempi. Ruotsalaisissa vakuutustiedoissa (1999–2006) persialaisten ja exoticien ryhmällä oli synnytysvaikeuksia vähemmän kuin muilla rotukissoilla. Brittiläisessä kasvattajakyselyssä (2006) persialaisten pennuista 10,8 % syntyi kuolleena, ja kahdeksan viikon ikään mennessä oli kuollut yhteensä 25 %, mikä oli kyselyn 14 rodusta suurin osuus.
Vuoden 2019 brittiläisessä tutkimuksessa persialaisten kuoliniän mediaani oli 13,5 vuotta, mikä ei tutkijoiden mukaan juuri eronnut brittiläisistä kissoista yleensä raportoidusta 14,0 vuodesta. Ruotsalaisissa alle 13-vuotiaiden henkivakuutettujen kissojen tiedoissa (1999–2006) persialaisryhmän (persialainen, chinchilla-persialainen, Himalajan persialainen ja exotic) sekä siamilaisryhmän kuolleisuus oli suurempi kuin useiden muiden rotujen. Vuosina 2003–2006 persialaisryhmän kissoista 76 % eli vähintään 10-vuotiaaksi ja 52 % vähintään 12,5-vuotiaaksi, kun maatiaiskissoista vastaavat osuudet olivat 80 % ja 62 %. Brittiläisen vuoden 2019 tutkimuksen mukaan yleisimmät persialaiskissojen kuolinsyyt olivat munuaissairaus (23,4 %) ja syöpä (8,5 %).

