Mutu on muodoltaa matala ja paksu, ja sen pää on tylppä. Väriltään mutu on kellertävän ruskea tai vihertävä. Sillä on kyljissään 12–15 tummahkon täplän muodostama rivi ja päästä pyrstöön yltävä kellertävä juova. Mutu muistuttaa ulkonäöltään lohikalojen poikasia, mutta niistä poiketen sillä ei ole rasvaevää.
Mutu on tavallisesti 5–8cm pitkä. Suomen dokumentoidusti suurin mutu oli 12,3cm pitkä kala, joka pyydystettiin Pellon Isosta-Kielisenjärvestä toukokuussa 2004.
Kutuaikaan koiraat erottaa naaraista siitä, että koiraat muuttuvat vihreämmiksi ja niille tulee kirkkaan punaisia laikkuja suun alueelle ja vatsapuolen evien juurelle. Naaraat voivat elää yli 10vuoden ikäiseksi, kun taas koiraiden ei tiedetä elävän kuin korkeintaan 5–7 vuotiaiksi.
Mutujen elimistö tuottaa niin sanottua kauhuainetta. Kun mutu joutuu petokalan saaliiksi, veteen vapautuva kauhuaine saa parven muut kalat pakenemaan. Kauhuainetta muodostuu eniten kesällä ja vähiten talvella.
Levinneisyys ja elinympäristö
Mutu on euraasialainen laji, jota esiintyy Britteinsaarilta ja Itä-EspanjastaSiperian itäosiin saakka. Suomessa mutuja on eniten Pohjois-Suomen hiekka- ja sorapohjaisissa virroissa. Liian rehevät vesistöt eivät mudulle kelpaa, sillä niissä ei ole tarpeeksi hapekasta vettä. Mutu on myös herkkä liialle happamuudelle, joten sitä esiintyy vain puhtaissa vesissä.
Ravinto ja elintavat
Mudut elävät muutaman kymmenen yksilön kokoisissa parvissa, jotka ovat suuren osan ajastaan piilossa kivien ja uppopuiden suojissa. Kesäisin mudut liikkuvat lähellä pintaa ja rantaa, talvella puolestaan syvemmällä. Niiden pääravintoa ovat planktonäyriäiset. Planktonin lisäksi mudut syövät surviaissääskien toukkia ja vähäisemmissä määrin muita hyönteisiä, kotiloita, levää ja joskus muiden kalojen mätiä ja pikkupoikasia. Vesilintuja leivällä ruokkiva mökkiläinen saa helposti ruokavieraakseen myös mutuparven.
Lisääntyminen
Elinpaikka vaikuttaa siihen, milloin mutu saavuttaa sukukypsyyden. Keski-Euroopassa mudut ovat sukukypsiä kahden vuoden ikäisiä, Keski-Suomessa 3–4-vuotiaina ja Lapissa 5–6-vuotiaina. Kutuaika kestää toukokuusta heinäkuun puoleen väliin. Kesän aikana naaras tuottaa 500–1100 mätimunaa, jotka naaras laskee kolmessa tai neljässä erässä. Halkaisijaltaan noin 1,3mm kokoiset mätimunat tarrautuvat vesikasveihin, soraan ja kiviin. Mätimunat kehittyvät poikasiksi vähän yli viikon aikana.
Käyttö
Mudun liha maistuu hyvälle, mutta sitä ei käytetä ruokakalana, koska se on niin pieni. Sen sijaan sitä käytetään syöttikalana etenkin taimenen, nieriän ja ahvenen täkyonginnassa.
Erityistä
Mutu toimi koe-eläimenä useissa itävaltalaisen biologinKarl von Frischin klassisissa kokeissa. Niissä muun muassa tutkittiin kalojen kuuloa ja löydettiin ihosta erittyvät varoitusaineet. Von Frisch huomasi myös, että sokeatkin kalat muuttuivat tummemmiksi päivisin. Hän arveli, että kaloilla on jonkinlainen sisäinen kello, joka nyttemmin on paikannettu käpyrauhaseen.
Lähteet
↑Freyhof, J. & Kottelat, M.:Phoxinus phoxinusIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1.2008.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.08.2013.(englanniksi)
