Nahanluonti on eläimen ulkokerrosten aika ajoin tapahtuva uusiutuminen niin, että entinen peite irtaantuu ja uusi peite muodostuu sen sijalle. Ilmiö esiintyy yleensä kasvun yhteydessä siten, että uusi nahka on edellistä suurempi. Nahanluontia esiintyy usein sellaisilla eläimillä, joilla on lujatekoinen ulkoinen tukiranka. Tapahtuman ajoitusta ja samanaikaisuutta eläimen eri osissa säätelevät hormonit. Esimerkiksi hyönteisillä on nahanluontihormonina ekdysoni ja selkärankaisilla kilpirauhashormoni tyroksiini.
Niveljalkaisten ihopanssarissa tapahtuu nahan uusiutuessa useita muutoksia, esimerkiksi lähes koko kutikulan sisäkerros hajoaa ja imeytyy kudoksiin. Niveljalkaisten ulkoisen tukirangan muodostavaa kuorta kutsutaan kitiinikutikulaksi. Äyriäisten nahanluontia kutsutaan yleensä kuorenvaihdoksi. Selkärankaisista nahanluontia esiintyy vain sammakkoeläimillä ja matelijoilla. Sammakkoeläimet irrottavat vanhan nahkansa raajoilla repien ja syövät sen yleensä välittömästi, matelijoista liskot vaihtavat nahkansa paloina ja käärmeet yhtenä kappaleena. Krokotiilien nahanluonti tapahtuu pieninä kappaleina ja kilpikonnilla vanha nahka irtoaa yksittäisinä kilpinä.