Tyroksiini

Tyroksiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-amino-3-[4-(4-hydroksi-3,5-dijodofenoksi)-3,5-dijodofenyyli]propaanihappo
CAS-numero
PubChem CID
SMILES O=C(O)C(N)Cc1cc(c(Oc2cc(c(c(c2)I)O)I)c(c1)I)I
Ominaisuudet
Molekyylikaava C15H11I4NO4
Moolimassa 776,87

Tyroksiini (3,3´,5,5´-tetrajodi-L-tyroniini) eli T4 on kilpirauhasen tuottama hormoni. Se säätelee elimistön aineenvaihduntaa, kasvua ja kehitystä yhdessä toisen kilpirauhashormonin, trijodityroniinin kanssa.

Tyroksiinia tuotetaan myös teollisesti lääkkeeksi kilpirauhasen vajaatoimintaan. Synteettistä muotoa kutsutaan levotyroksiiniksi, mutta molekyyli on täysin identtinen kilpirauhasen erittämän hormonin kanssa. Kummassakin tapauksessa on kyse tyroksiinin L-enantiomeerista.

Kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia lähteestä riippuen 10-20 kertaa enemmän kuin trijodityroniinia. Vuorokaudessa tyroksiinia muodostuu noin 100 μg. Useat kudokset (mm. maksa ja munuaiset) kuitenkin muuntavat tyroksiinia biologisesti aktiivisemmaksi trijodityroniiniksi. Kummankin kilpirauhashormonit vaikutukset välittyvät kilpirauhashormonireseptorin välityksellä.

Tyroksiinin puoliintumisaika on 6-7 vuorokautta.

Tyroksiinin muodostuminen elimistössä

Tyroksiini ja trijodityroniini muodostuvat kilpirauhasen follikkeleissa seuraavien vaiheiden kautta:

Verenkierrossa yli 99,98 % tyroksiinista sitoutuu kantajaproteiineihin: tyroksiinia sitova globuliini, transtyretiini, albumiini. Ainoastaan kantajaproteiineihin sitoutumaton 0,02 % (vapaa tyroksiini) on biologisesti aktiivista.

Vaikutukset

Tyroksiini siirtyy verenkierrosta kohdesoluihin ilmeisesti kuljettajaproteiinien avulla. Solun sisällä II tyypin jodotyroniini-dejodinaasi (D2) muuntaa tyroksiinia trijodityroniiniksi. Tämän seurauksena tyroksiinin ja trijodityroniinin pitoisuudet solujen sisällä ovat kutakuinkin samat, vaikka verenkierrossa tyroksiinia onkin enemmän.

Tyroksiini ja trijodityroniini kiinnittyvät tumassa sijaitsevaan kilpirauhashormonireseptoriin. Koska trijodityroniinin affiniteetti reseptoriin sitoutumiselle on noin 10-kertainen tyroksiiniin verrattuna, noin 90 % kilpirauhashormonien vaikutuksesta välittyy lopulta trijodityroniinin kautta.

Kilpirauhashormonireseptorin aktivoituminen lisää useiden geenien luentaa, minkä seurauksena elimistön perusaineenvaihdunnan taso (engl. basal metabolic rate) nousee. Vaikutukset ovat sekä anabolisia että katabolisia.

Säätely

Aivolisäkkeen etulohkon erittämä tyreotropiini (TSH) lisää kilpirauhashormonien tuotantoa ja eritystä usealla mekanismilla. Toisaalta verenkierron vapaa tyroksiini ja trijodityroniini vähentävät tyreoliberiinin (TRH) eritystä hypotalamuksessa ja tyreotropiinin eritystä aivolisäkkeen etulohkosta. Tällaista tasapainoa ylläpitävää järjestelmää kutsutaan negatiiviseksi palautesäätelyksi.

Poistuminen elimistöstä

Tavanomaisesti noin kolmannes tyroksiinista muuntuu trijodityroniiniksi (I ja II tyypin jodotyroniini-dejodinaasit) ja kolmannes käänteistrijodityroniiniksi (III tyypin jodotyroniini-dejodinaasi). Loput käsitellään muilla tavoin, kuten liittämällä niihin sulfaattia tai glukuronihappoa.

Veripitoisuudet

Vapaan tyroksiinin pitoisuus veressä voidaan määrittää laboratoriokokeena (P-T4-V). Määritystä käytetään osana kilpirauhassairauksien diagnostiikkaa ja hoitoa, yleensä yhdessä tyreotropiinin (P-TSH) kanssa. Kilpirauhasen liikatoiminnassa P-T4-V on yli viitealueen ja kilpirauhasen vajaatoiminnassa alle viitealueen.

Käyttö lääkkeenä

Levotyroksiinia käytetään kilpirauhasen vajaatoiminnassa ensisijaisena lääkkeenä. Se annostellaan tyypillisesti kerran vuorokaudessa aamuisin, vähintään 30 minuuttia ennen aamiaista. Ruoansulatuskanavasta verenkiertoon imeytyy 40-80 % suun kautta nautitusta levotyroksiinista. Muun muassa rauta, kalsium, magnesium, alumiini, happosalpaajat sekä mahalaukun ohitusleikkaus heikentävät lääkkeen imeytymistä.