Naomi Baki

Naomi Baki (s. 1985 Raga) on eteläsudanilaissyntyinen kirjailija, joka pakeni maastaan vuonna 1998 ja asettui Ranskaan vuonna 2011.

Baki syntyi katoliseen perheeseen silloisissa Sudanin eteläosissa. Hän joutui pakenemaan äitinsä ja kahden nuoremman siskonsa kanssa vuonna 1998. Bakin isä oli korkea-arvoinen virkamies, joka vastusti Sudanin hallinnon toimia maan silloisissa eteläosissa. Isä joutui vangituksi Sudanin toisen sisällissodan yhteydessä vuonna 1992. Baki tutustui Nyalassa 26-vuotiaaseen mieheen, joka suojelun verukkeella vei hänet Khartumiin. Siellä mies kuitenkin riisti Bakin vapauden, raiskasi tämän ja pakkokäännytti muslimiksi. Sieppaaja vei Bakin väärien asiakirjojen turvin Jeddaan Saudi-Arabiaan ja sieltä Jemenin Sanaahan, jossa hän joutui toimimaan palvelijana. Baki huomasi tammikuussa 2001 olevansa raskaana. Hän saapui Aleppoon Syyriaan ja synnytti 23. elokuuta 2001 tyttären, jonka hän nimesi Carolineksi.

Baki pääsi siirtymään toisen miehen avulla salaisesti Turkkiin ja sen kautta Kreikkaan, jossa hän asettui Thessalonikiin. Hänen tyttärensä kastettiin ortodoksiksi. Baki löysi töitä baareista, mutta halusi Ranskaan, minkä takia hän maksoi vääristä asiakirjoista itseään ja tytärtään varten. Hän saapui tyttärensä kanssa Ranskaan 11. helmikuuta 2011. Baki asettui Soissonsiin, jossa hän aluksi asui Amsam-järjestön tiloissa. Hän kertoi kokemuksistaan syyskuussa 2013 Éditions du Cerfin kautta julkaistussa teoksessa Je suis encore vivante. Teoksessa hänen kanssaan yhteistyötä teki Marie Taurand, ja teokseen laati esipuheen Pierre Bercis.

Lähteet