Nihilismi (lat. nihil, ’ei mitään’) on vallitsevat arvot ja käsitykset kieltävä ajatussuunta. Voidaan erottaa useita erilaisia nihilismin muotoja. Arvonihilismi kieltää moraaliset arvot ja normit. Tietonihilismi kyseenalaistaa tiedon mahdollisuuden tai sen perustan. Eksistentiaalinen nihilismi katsoo, ettei ihmisen olemassaololla ole yleispätevää merkitystä. Poliittinen nihilismi torjuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen täydellisesti.
Arvoteoreettinen nihilismi liitetään usein saksalaisfilosofi Friedrich Nietzscheen (1844–1900). Hän kirjoitti ”kaikkien arvojen uudelleenarvioinnista”. Nietzschen mukaan kumottavien arvojen tilalle on luotava uudet.
Tunnetuimpana pohjoismaalaisena arvonihilistinä pidetään Axel Hägerströmiä (1868–1939).
1800-luvun Venäjällä nihilismi oli nimitys poliittiselle aatteelle. Nihilismi-termin teki tunnetuksi kirjailija Ivan Turgenev romaanissaan Isät ja pojat (1862). Romaanin henkilö Bazarov esitetään nihilistinä. Bazarovista tuli uudenlaisen venäläisen vallankumouksellisen esikuva. Poliittisten nihilistien mukaan vallitseva yhteiskuntajärjestys on täydellisen huono ja korruptoitunut ja siksi pitää rakentaa tyhjältä pohjalta uusi järjestys tieteellisten ja utilitarististen periaatteiden mukaisesti. ”Tällä hetkellä kaikkein hyödyllisintä on kieltäminen – siis me kiellämme”, selitti Bazarov romaanissa.
Vallankumoukselliset Aleksandr Herzen ja Nikolai Tšernyševski torjuivat ”bazarovilaisuuden” liian kärjistettynä. Nihilisti Sergei Netšajev kannatti vallankumouksellista väkivaltaa ja oikeudenkäynti häntä vastaan herätti laajaa huomiota. Fjodor Dostojevski käytti Netšajevin tapausta esikuvana romaanissaan Riivaajat.