| Niilo Oja | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1904 Kannus |
| Kuollut | 28. huhtikuuta 1990 Brisbane Australia |
| Kansalaisuus | australiansuomalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Esikoisteos | Koralliranta ja spinifex, 1972 |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Niilo Alfred Oja (1904 Kannus – 28. huhtikuuta 1990 Brisbane Australia) oli australiansuomalainen siirtolainen ja kirjailija. Oja oli kotoisin maanviljelijäperheestä. Hän muutti Australiaan 1927 ja työskenteli lähinnä sokeriruokopelloilla ja kaivoksessa. Hän kirjoitti kertomuksia Finlandia News ja Suomi-julkaisuihin. Hänen teoksensa Koralliranta ja Spinifex (1972) on tunnetuimpia australiansuomalaisten julkaisemia kirjoja. Sen lisäksi hän kirjoitti julkaisemattoman tekstin Laajan maan karikot ja kauneus. Oja sai Australian kansalaisuuden 1946.
Vaikka töitä ei ollut helppo saada, Oja aloitti työt pian Australiaan tultuaan Arvo Pietilän farmilla Silk Oak Creekissä. Jatkosodan syttyessä hän joutui pakkotyöleirille, koska oli vihollismaan kansalainen. Oja palasi Suomeen käymään 39 vuoden kuluttua, vaikka alkujaan oli tarkoitus olla Australiassa vain muutama vuosi.
Oja oppi englannin kohtalaisen helposti, mutta suomi pysyi kuitenkin hänen tärkeimpänä kielenään. Suomalaisen vaimon saaminen ei toteutunut. Vaikeista vuosista hän selviytyi pakenemalla haavemaailmaan ja muistoihin. Hän palasi Suomeen vuonna 1966, mutta lähti pian takaisin Australiaan, koska kokemus Suomesta ei tuntunut hyvältä vaan hän tunsi kotiutuneensa Australiaan. Toisaalta hän kirjoittaa: ”Kun ihminen lähtee kulkemaan, ei ole hyvä missään”.
Koralliranta ja spinifex oli alkuaan päiväkirja, jossa Oja kertoo elämästään sotien välisenä aikana, jolloin oli hänen elämänsä aktiivisin vaihe. Muistiinpanot kattavat hänen elämästään 40 vuoden jakson. Ehdotuksen käsikirjoituksen julkaisemisesta teki australiansuomalaista siirtolaisuutta koskevaa aineistoa tutkinut Olavi Koivukangas, joka oli nähnyt sen Ojalla. Kirjoittaminen ajoittuu pääasiassa 1920–1940-luvulle, mutta viimeinen luku on 1960- ja 1970-lukujen vaihteesta. Punta-Saastamoinen sijoittaa hänet ensimmäisen siirtolaissukupolven kirjoittajiin.
Punta-Saastamoisen mukaan teoksessa on realistista tosiasioiden kuvausta, mutta Oja itse liikkuu haaveissaan. Oja pyrkii selventämään elämäänsä itselleen tulkitsemalla sekä menneisyyttä että kirjoitushetken elämää.