| Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Nivalenoli | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | (1S,2R,3S,7R,9R,10R,11S,12S)-3,10,11-trihydroksi-2-(hydroksimetyyli)-1,5-dimetyylispiro[8-oksatrisyklo[7.2.1.02,7]dodek-5-eeni-12,2'-oksiraani]-4-oni |
| CAS-numero | 23282-20-4 |
| PubChem CID | 5284433 |
| SMILES | CC1=CC2C(C(C1=O)O)(C3(C(C(C(C34CO4)O2)O)O)C)CO |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C15H20O7 |
| Moolimassa | 312,3 g/mol |
| Sulamispiste | 222–223 °C |
| Kiehumispiste | 585 °C |
| Tiheys | 1,6 g/cm3 |
Nivalenoli kuuluu B-tyypin trikotekeeneihin, ja se on muiden trikotekeenien tapaan erittäin stabiili yhdiste. Nivalenolia tuottavat muun muassa eräät Fusarium-suvun homesienet kuten esimerkiksi Fusarium nivale. Nivalenolin kemiallinen kaava on C15H20O7, moolimassa 312,3 g/mol, sulamispiste 222–223 °C, leimahduspiste 222 °C, taitekerroin 1,658 ja CAS-numero 23282-20-4.
Nivalenolin pääasialliset terveyvaikutukset ovat yleinen toksisuus ja immunotoksisuus. Hiirikokeiden perusteella toksiinin pitkäaikaiset vaikutukset ovat samantapaisia kuin muilla trikotekeeneillä. Pitkäaikainen altistuminen voi johtaa valkosolukatoon. Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC mukaan nivalenolin syöpävaarallisuus kuuluu luokkaan 3, eli syöpävaarallisuudesta ei ole tarpeeksi näyttöä. EU:n Elintarvikealan tiedekomitea määritti vuonna 2000 nivalenolin siedettäväksi päivittäiseksi enimmäissaantimääräksi 0,7 g/kg rp.