Norfolkinterrieri

Norfolkinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 2 358
Rodun syntyaika n. 1800-luvun loppu
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira (rottien hävittäminen)
Nykyinen käyttö seurakoira, näyttelykoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta
Muita nimityksiä Norfolk Terrier, norfolki terjer, norfolkki
FCI-luokitus ryhmä 3 Terrierit
alaryhmä 2 Pienet terrierit
#272
Ulkonäkö
Paino 5–8 kg
Säkäkorkeus 25–26 cm
Väritys punertava tai harmahtava, päältä joskus musta

Norfolkinterrieri (engl. Norfolk Terrier) on pieni ja pirteä terrieri. Se on hyvin samankaltainen kuin norwichinterrieri, josta se eroaa riippuvilla korvillaan. Roduilla on korvia lukuun ottamatta sama rotumääritelmä.

Suomessa norfolk on harvinaisempi kuin norwich, mutta viime aikoina rotujen voimasuhteet ovat selvästi tasoittuneet. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi vajaa sata norfolkinterrieriä.

Norfolk on terhakka pikkukoira. Se on temperamenttinen ja sisukas, suuttuessaan terävä ja mitäänpelkäämätön. Norfolkia pidetään aavistuksen verran norwichia mukautuvampana ja rauhallisempana.

Ulkonäkö

Pienestä koostaan huolimatta norfolk on järeä, vanttera ja vahvaluustoinen koira. Se on matalaraajainen, korkeuttaan pitempi. Norfolkin pää on melko leveä, päälaki on kevyesti pyöristynyt. Sen voimakas kuono on kalloa lyhyempi. Norfolkeilla on tummat silmät, ja niiden pyöristyväkärkiset korvat roikkuvat etureunoistaan ohimoita myötäillen. Niillä on myös vahvat leuat ja kokoonsa nähden suuret hampaat. Norfolk liikkuu terhakkaan ryhdikkäästi takaraajojen työntäessä.

Norfolkin turkki on kovaa, karkeaa ja suoraa. Sillä on kaulassa ja lavoissa pidempää ja pörröistä karvaa, joka muodostaa pienen röyhelön. Väriltään se on yleensä punertava tai harmahtava tai se voi olla selästään ja päälaestaan musta.

Norfolkinterrieri

Alkuperä

Alun perin norfolk oli tarkoitettu rottien hävittämiseen, ja siinä työssä ne olivatkin tarpeellisen sisukkaita ja sinnikkäitä. Norfolk on kotoisin Englannista, missä se yleistyi 1900-luvun alussa erityisesti hevostiloilla. Hevosharrastajien mukana rotu levisi nopeasti ympäri maailmaa. Sekä riippu- että pystykorvaiset pienet terrierit rekisteröitiin vuodesta 1932 alkaen norwichinterriereinä, vaikka kasvattajat jalostivat niitä erillään. Vasta vuonna 1964 riippukorvaisille annettiin oma rotunimi, norfolkinterrieri. Sitä ennen molempia rotuja yhteisesti kutsuttiin myös trumpingtonninterriereiksi.lähde?

Norfolkinterrierin pää

Terveys

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä sydänsairaudet. Norwichinterrierin tyypillisimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet ja myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma.

Johtuen norfolkinterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.

Norfolkinterrieri on matalaraajainen koirarotu, mikä voi altistaa käyrille eturaajoille. Käyräjalkaisuus taas voi altistaa koiran iän myötä nivelongelmille, esimerkiksi nivelrikolle. Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 10 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja norfolkinterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia, näköhermon vajaakehitystä (mikropapilla) ja etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA).

Rodun yksi yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Krooninen mitraaliläpän eli hiippaläpän myksomatoosi rappeuma on yksi yleisimmistä koirien sydänsairauksista. Tätä läppävikaa esiintyy yleisesti pienikokoisilla koiraroduilla ja se yleensä alkaa vasta vanhemmalla iällä. Sydämen vajaatoiminta todetaan sydämen kuuntelun avulla, mutta tarkkaan diagnoosiin päästään vasta sydämen ultraäänitutkimuksen avulla.

Norfolkinerrierit ovat keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama kuin keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Norfolkinterrierin jälkeläisen luku on jopa 42 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.

Katso myös

Lähteet

Viitteet:

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 11.8.2016)
  2. 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  3. 1 2 3 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.3.2026.
  4. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  5. ↑ Norfolkinterrieri Suomen Norwichin- ja Norfolkinterrierit ry. Viitattu 16.3.2026.
  6. ↑ Yhteinen historia Suomen Norwichin- ja Norfolkinterrierit ry. Viitattu 16.3.2026. (englanniksi)
  7. ↑ C. Wallis, L. J. Holcombe: A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs. Journal of Small Animal Practice, 2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540. doi:10.1111/jsap.13218 ISSN 0022-4510 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Katariina Mäki: Koiran lyhyet raajat voivat aiheuttaa terveysongelmia Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 24.5.2023. Viitattu 9.3.2026.
  9. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  10. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  11. ↑ Sydänsairauksia kartoitetaan sydänkuuntelun ja ultraäänitutkimuksen avulla 28.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.3.2026.
  12. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla