| Norwichinterrieri | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 4539 |
| Rodun syntyaika | 1800-luvun loppupuolella |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira (rottien hävittäminen) |
| Nykyinen käyttö | Seura- ja näyttelykoira |
| Elinikä | keskimäärin 12 vuotta |
| Muita nimityksiä | norwich, Norwich Terrier, norwichi terjer |
| FCI-luokitus | ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 2 Pienet terrierit #72 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 5–8 kg |
| Säkäkorkeus | 25–26 cm |
| Väritys | punertava tai harmahtava, päältä joskus musta |
Norwichinterrieri (engl. Norwich Terrier) on brittiläinen terrierirotu. Se myös muistuttaa hyvin paljon norfolkinterrieriä, ja korvien asentoa lukuun ottamatta näillä roduilla on lähes sama rotumääritelmä.
Rodun kotimaassa Isossa-Britanniassa pentuja on rekisteröity vain noin sata vuosittain. Rotu on Ison-Britannian kenneljärjestön Royal Kennel Clubin haavoittuvaisten koirarotujen listalla, johtuen pienistä rekisteröintimääristä ja laskevasta suosiosta. Rotu juuri ylsi vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata norwichinterrieriä.
Norwichinterrieri kuuluu pieniin terrierirotuihin. Sen ihannesäkäkorkeus 25–26 cm ja paino noin 5–8 kg. Karvapeite on karhea ja kaksikerroksinen. Sallittuja värejä ovat kaikki punaisen, vehnänvärisen, mustan punaruskein (black & tan) tai harmahtavan sävyt. Valkoista väriä ei tulisi esiintyä. Norwichinterrierillä on pystyt korvat ja suora häntä. Aiemmin häntä on typistetty keskipitkäksi, mutta vuodesta 1996 typistäminen on ollut Suomessa kiellettyä.
Turkki nypitään muutaman kerran vuodessa.
Norwichinterrieri on pirteä, vahva ja reipas. Rotu on uskollinen omistajalleen ja kiintyykin perheeseensä syvästi. Käyttöhistoriansa takia norwichinterrierin tulisi olla sisukas ja reipas. Pienestä koostaan huolimatta se on energinen ja vahva eikä sovi pelkästään sylikoiraksi, kuten voisi olettaa. Yleisesti ottaen rotu on haukkuherkkä. Norwichinterrierit tulevat hyvin toimeen eläinten ja lasten kanssa.

Norwichia on aiemmin käytetty rotanmetsästyksessä, mutta alkuperäisessä tarkoituksessa sitä käytetään enää harvemmin. Nykyään norwichinterrierit ovat enimmäkseen seurakoiria.
Rotu on kotoisin Englannista East Anglian alueelta. 1900-luvun alussa oli useita paikallisia metsästyskoiratyyppejä. Vuonna 1932 rotu hyväksyttiin Englannissa omaksi rodukseen ja se sai nimen norwichinterrieri esiintymisalueen mukaan. Tuolloin myös luppakorvainen muunnos kuului samaan rotuun. Vuonna 1964 nämä muunnokset erotettiin omiksi roduikseen ja luppakorvainen sai nimen norfolkinterrieri. Suomeen rotu tuli vuonna 1965.
Norwichinterrieri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä hengitystiesairaudet. Norwichinterrierin tyypillisimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, epilepsian kaltainen kouristeluoireyhtymä CECS, hengitystieongelmiin liittyvät sairaudet ja synnytysongelmat.
Johtuen norwichinterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Norwichinterrieri on matalaraajainen koirarotu, mikä voi altistaa käyrille eturaajoille. Käyräjalkaisuus taas voi altistaa koiran iän myötä nivelongelmille, esimerkiksi nivelrikolle. Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 7 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja norwichinterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Norwichinterriereissä esiintyvä cramping syndrome (CECS) on koirien epilepsian kaltainen kouristeluoireyhtymä. Kohtauksen aikana koira ei menetä tajuntaansa, vaan krampit kohdistuvat tyypillisimmin takaraajoihin, joskus eturaajoihin ja koordinaatioon.
Joillakin norwichinterriereillä esiintyy ylempien hengitysteiden rakenteellista ahtautta. Tästä voi seurata erinäisiä oireita harmittomasta krohinasta, nielutulehdusten ja lämpöhalvausherkkyyden kautta aina leikkaushoitoa vaativaan ahtauteen ja jopa tukehtumiskuolemaan. Hengityksen ollessa voimistunutta limakalvoturvotus pahentaa ahtautumista entisestään.
Norwichinterriereillä synnytysongelmat ovat kovin tavallisia. Suomessa jopa lähes 50 % synnyttäneistä nartuista joutui keisarileikkaukseen. Huomattavan suuri osa nartuista keisarileikattiin myös ns. automaationa, eli leikkausaika varattiin hyvissä ajoin.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Norwichinterrierit ovat keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Norwichinterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 34 %.