Norwichinterrieri

Norwichinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 4539
Rodun syntyaika 1800-luvun loppupuolella
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira (rottien hävittäminen)
Nykyinen käyttö Seura- ja näyttelykoira
Elinikä keskimäärin 12 vuotta
Muita nimityksiä norwich, Norwich Terrier, norwichi terjer
FCI-luokitus ryhmä 3 Terrierit
alaryhmä 2 Pienet terrierit
#72
Ulkonäkö
Paino 5–8 kg
Säkäkorkeus 25–26 cm
Väritys punertava tai harmahtava, päältä joskus musta

Norwichinterrieri (engl. Norwich Terrier) on brittiläinen terrierirotu. Se myös muistuttaa hyvin paljon norfolkinterrieriä, ja korvien asentoa lukuun ottamatta näillä roduilla on lähes sama rotumääritelmä.

Rodun kotimaassa Isossa-Britanniassa pentuja on rekisteröity vain noin sata vuosittain. Rotu on Ison-Britannian kenneljärjestön Royal Kennel Clubin haavoittuvaisten koirarotujen listalla, johtuen pienistä rekisteröintimääristä ja laskevasta suosiosta. Rotu juuri ylsi vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata norwichinterrieriä.

Ulkonäkö

Norwichinterrieri kuuluu pieniin terrierirotuihin. Sen ihannesäkäkorkeus 25–26 cm ja paino noin 5–8 kg. Karvapeite on karhea ja kaksikerroksinen. Sallittuja värejä ovat kaikki punaisen, vehnänvärisen, mustan punaruskein (black & tan) tai harmahtavan sävyt. Valkoista väriä ei tulisi esiintyä. Norwichinterrierillä on pystyt korvat ja suora häntä. Aiemmin häntä on typistetty keskipitkäksi, mutta vuodesta 1996 typistäminen on ollut Suomessa kiellettyä.

Turkki nypitään muutaman kerran vuodessa.

Luonne ja käyttäytyminen

Norwichinterrieri on pirteä, vahva ja reipas. Rotu on uskollinen omistajalleen ja kiintyykin perheeseensä syvästi. Käyttöhistoriansa takia norwichinterrierin tulisi olla sisukas ja reipas. Pienestä koostaan huolimatta se on energinen ja vahva eikä sovi pelkästään sylikoiraksi, kuten voisi olettaa. Yleisesti ottaen rotu on haukkuherkkä. Norwichinterrierit tulevat hyvin toimeen eläinten ja lasten kanssa.

Norwichinterrieri

Alkuperä

Norwichia on aiemmin käytetty rotanmetsästyksessä, mutta alkuperäisessä tarkoituksessa sitä käytetään enää harvemmin. Nykyään norwichinterrierit ovat enimmäkseen seurakoiria.

Rotu on kotoisin Englannista East Anglian alueelta. 1900-luvun alussa oli useita paikallisia metsästyskoiratyyppejä. Vuonna 1932 rotu hyväksyttiin Englannissa omaksi rodukseen ja se sai nimen norwichinterrieri esiintymisalueen mukaan. Tuolloin myös luppakorvainen muunnos kuului samaan rotuun. Vuonna 1964 nämä muunnokset erotettiin omiksi roduikseen ja luppakorvainen sai nimen norfolkinterrieri. Suomeen rotu tuli vuonna 1965.

Terveys

Norwichinterrieri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä hengitystiesairaudet. Norwichinterrierin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, patellaluksaatio, epilepsian kaltainen kouristeluoireyhtymä (CECS), ylempien hengitysteiden ahtaus ja synnytysongelmat.

Pienikokoisilla koiraroduilla esiintyy keskimääräistä useammin parodontiittia eli hampaiden kiinnityskudosten tulehduksellista sairautta. Parodontiittia voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.

Norwichinterrieri on matalaraajainen koirarotu, mikä voi altistaa käyrille eturaajoille. Käyräjalkaisuus taas voi altistaa koiran iän myötä nivelongelmille, esimerkiksi nivelrikolle. Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 7 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja norwichinterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.

Norwichinterriereissä esiintyvä cramping syndrome (CECS) on koirien epilepsian kaltainen kouristeluoireyhtymä. Kohtauksen aikana koira ei menetä tajuntaansa, vaan krampit kohdistuvat tyypillisimmin takaraajoihin, joskus eturaajoihin ja koordinaatioon.

Joillakin norwichinterriereillä esiintyy ylempien hengitysteiden rakenteellista ahtautta. Tästä voi seurata erinäisiä oireita kuten krohinaa, nielutulehduksia, lämpöhalvausherkkyyttä ja pahimmillaan harvinainen tukehtumiskuolema. Hengitysteitä voi korjata kirurgisesti. Hengityksen ollessa voimistunutta limakalvoturvotus pahentaa ahtautumista entisestään.

Norwichinterriereillä synnytysongelmat ovat kovin tavallisia. Suomessa jopa lähes 50 % synnyttäneistä nartuista joutui keisarileikkaukseen. Huomattavan suuri osa nartuista keisarileikattiin myös ns. automaationa, eli aika keisarileikkaukseen varattiin etukäteen. Rodussa esiintyy myös keskimääräistä korkeampaa pentukuolleisuutta.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Norwichinterrierit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25 %. Vastaavassa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25 %, joka vastaa keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuuslukua. Norwichinterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 34 %.

Katso myös