Novozybkov

Novozybkov
(Новозы́бков)
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Brjanskin alue Venäjällä
Brjanskin alue Venäjällä

Novozybkov

Koordinaatit: 52°32′13.3″N, 31°55′59.8″E
Valtio Venäjä
Subjekti Brjanskin alue
Väkiluku (2010) 40 552
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 243020
Suuntanumero(t) +7 48343

Novozybkov (ven. Новозы́бков) on kaupunki Brjanskin alueella Venäjällä. Se sijaitsee 207 kilometriä Brjanskista lounaaseen. Länteen Valko-Venäjälle on sekä maanteitse että junalla runsaan 25 kilometrin matka. Kaupungissa asui 40 552 henkeä (vuonna 2010). Kaupunki on myös 12 415 asukkaan Novozybkovin piirin keskus, mutta ei itse kuulu sen yhteyteen, vaan muodostaa erillisen kaupunkipiirikunnan.

Kaukokulkeumana levinneen hitaasti puoliutuvan cesium-137:n aiheuttama aktiivisuus Tšernobylin voimalan ympäristössä 1996. Venäjällä Novozybkovin piirin läntinen osa saastui tässä vuoden 1986 onnettomuudessa paikoin merkittävästi.

Paikkakunta on saanut alkunsa vainoja paenneiden vanhauskoisten perustamasta Zybkajan kylästä. Vuonna 1807 siitä tuli Tšernigovin lääniin kuulunut kihlakuntakaupunki. 1800–1900-lukujen vaihteessa se oli suuri tulitikkuteollisuuden keskus. Vuonna 1887 rakennettiin Brjanskin ja Gomelin välinen rautatie. Toisen maailmansodan aikana Novozybkov oli saksalaisten miehittämä. Nykyisin siellä on mm. sähköteknistä ja konepajateollisuutta. Kaupunki on yksi Venäjän vanhauskoisten hengellisistä keskuksista.

Asukasluvun kehitys

VuosiNovozybkovin
asukasluku
195925 852
197038 513
197945 287
198944 854
200243 038
201040 553

Liikenne

Kaupungin eteläpuolitse kulkee M13-valtatie (Brjansk–Valko-Venäjän raja–Homel). Venäjän ja Valko-Venäjän rautateiden päärataverkojen osuus Brjansk–Unetša–Klintsy–Novozybkov–Dobruš–Homel kulkee kaupungin kautta (Novozybkovin asema), ja siltä haarautuu sivurata kaakkoon Ukrainan puolelle.

Lähteet

  1. ↑ Brjanskaja oblast: oblast: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 26.3.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ Brjanskaja oblast: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 26.3.2012. (venäjäksi)
  3. 1 2 3 Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  4. 1 2 3 Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 310. (Artikkelin nettiversio) Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
  5. ↑ Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России». ISBN 978-5-902339-98-4 Viitattu 26.3.2012. (venäjäksi)
  6. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  7. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  8. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  9. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  10. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 5.3.2013. (venäjäksi)
  11. ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  12. ↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230313-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla