
Aivojen mielihyväkeskus eli nucleus accumbens (NAc, nucleus: tumake; accumbens: kallistuva, vastakkainen) on aivojen mielihyvää, motivaatiota ja päätöksentekoa ohjaava järjestelmä. Se liittyy olennaisesti esimerkiksi palkitsemisjärjestelmän kognitiivisiin prosesseihin, ja täten sillä on vahva vaikutus muun muassa riippuvuuksien syntymiseen. Se käyttää kortikaalisia ja limbisiä rakenteita säädelläkseen tavoiteperäisiä käytösmalleja.
Nucleus accumbens on osa tyvitumakkeita eli basaaliganglioita, jotka sijaitsevat aivokuoren alla aivojen etupuolella. Se on kooltaan pieni, mutta vaikutukseltaan voimakas. Kummallakin aivopuoliskolla on oma mielihyväkeskuksensa, joiden olinpaikat ovat lähellä etuotsalohkoa sekä aivojen dopamiiniteitä.
Rakenne jaetaan tavanomaisesti kahteen pääalueeseen: ytimeen ja kuoreen. Ydin yhdistää alueen aivojen toimintaa ja liikettä käsitteleviin osioihin, ja kuorella taas on yhteys emotionaalisiin ja limbisiin alueisiin. Kuori siis käsittelee tunteita ja motivaatiota. Yhdessä nämä osat muuttavat mielitekoja toiminnaksi.
Mielihyväkeskuksella on yhteys sekä mielihyvään että joidenkin tutkimusten mukaan myös välttämiskäytökseen. Motivaation oleelliset tekijät kuten palkkion tunne ja vastenmielisyyden kokemus ovat sen erikoisalaa, minkä vuoksi keskusta tutkitaankin esimerkiksi käytökseen liittyvien kysymysten saralta.
Nucleus accumbens on aktiivisena silloin, kun tehty toiminta on nautinnollista ja mielihyvää tuottavaa. Tällaista voi olla esimerkiksi musiikki, makeiset tai raha.
Palkitsemisjärjestelmän kautta hakeudutaan mielihyvää tuottavaan toimintaan. Kun hyvänolontunne on seurausta tietystä aktiviteetista (esimerkiksi päihteistä, seksuaalisesta kanssakäymisestä, uhkapelaamisesta tai ruoasta), todennäköisyys sen toistamiselle on suurempi.
Motivaation määrä on yhteydessä esimerkiksi kunnianhimoon. Päätöksentekoalueet määrittelevät sitä, ottaako ihminen riskejä helposti vai välttääkö hän niitä kokonaan.
Riippuvuus on sairaus, jossa ilmenee pakottavaa tarvetta tietylle käytökselle tai päihdyttävälle aineelle. Käyttö tai toiminta saattaa jatkua silloinkin, kun riippuvuus vaikuttaa elämään tai ihmissuhteisiin kielteisesti.
Riippuvuus alkaa silloin, kun mielihyväkeskus on ylivirittynyt. Aivot vastaanottavat ainetta, joka vapauttaa ylimääräistä mielihyvähormonia eli dopamiinia tai vaihtoehtoisesti estää sen uudelleen imeytymisen. Tämän seurauksena mielihyvän kokemus on voimakas ja pitkittynyt. Tilan jatkuessa aivot tottuvat päihdyttävään aineeseen, eivätkä sen loputtua toimi kunnolla – toisin sanoen aivot eivät enää vastaa tavalliseen dopamiinitasoon, minkä takia hyvänolontunteen saavuttamiseksi aivot vaativat ainetta, johon riippuvuus on muodostunut.
Päihteiden runsas käyttö muuttaa mielihyväalueen plastisuutta, jolloin ihminen ajautuu herkemmin toistuvaan päihteidenkäyttöön. Päihteiden lopettaminen taas muuttaa mielihyväalueen rakennetta, mikä kasvattaa retkahtamisen riskiä.
Mielihyvä, mielipaha ja ihmisen aivot. Duodecim-lehti. 2017.