| Nuolikot | |
|---|---|
Tulinuolikko (Nemateleotris magnifica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Tokkokalat Gobiiformes |
| Alalahko: | Gobioidei |
| Heimo: | Tokot Gobiidae |
| Alaheimo: | Nuolikot Ptereleotrinae Regan, 1912 |
| Suvut | |
| Katso myös | |
Nuolikot (Ptereleotrinae) on tokkokalojen lahkon ja tokkojen heimon alaheimo. Siihen kuuluu kahdeksan sukua ja yhteensä noin 62 lajia.
Ne ovat kotoisin Karibialta ja Indopasifiselta merialueelta, ja niitä pidetään yleisesti meriakvaariokaloina.
Aiemmassa luokituksessa nuolikot luettiin osaksi matotokkojen heimoa (Microdesmidae) ahvenkalojen lahkossa (Perciformes).
Nuolikot ovat 6–18 cm pitkiä vartaloltaan puikkomaisia kaloja.
Useimmat nuolikot ovat melko aggressiivisia lajitovereitaan kohtaan, joten niitä pidetään akvaariossa joko yksin tai parina.
Nuolikot viihtyvät parhaiten, kun niille on tarjolla kivenkoloja lymypaikoiksi, ja mielellään ainakin jossakin kohti viisi senttiä paksu kerros hiekkaa, johon voi kaivautua. Säikähtäessään ne säntäilevät päättömästi, joten on syytä varmistua, ettei akvaariosta ole helppoa hypätä ulos. Hyppäämisen riski on suurin, kun kala on sille vieraassa ympäristössä: sekä aivan uusien kalojen kohdalla, että silloin jos ne joutuu tilapäisesti nostamaan esimerkiksi ämpäriin.
Nuolikot syövät eläinplanktonia.