Nyugat

Nyugat-lehden ensimmäisen numeron kansi

Nyugat (’Länsi’) oli unkarilainen kirjallisuuslehti, joka ilmestyi vuosina 1908–1941. Siinä kirjoittivat useat aikansa merkittävimmät unkarilaiset kirjailijat, ja se leimasi kokonaista aikakautta Unkarin kirjallisuuden historiassa.

1900-luvun taitteessa kirjallisuuden uudet tuulet saapuivat myös Unkariin, missä yhteiskunnan ja kulttuurin uudistumista vaativista nuorista runoilijoista tunnetuimmaksi nousi pian Endre Ady. 1900-luvun alkuvuosina perustettiin useita, enimmäkseen lyhytikäisiä modernille kirjallisuudelle omistettuja lehtiä, joista useiden toimittajat ja avustajat lopulta yhdistivät voimansa Nyugatin julkaisemiseen.

Nyugatin painosmäärä oli pieni, aluksi vain muutamia satoja. Vasta 1930-luvun alussa se ylitti 2000 kappaleen rajan, ja ilmestyminen oli mahdollista vain mesenaattien ja tukijoiden ansiosta. Lehden vaikutus Unkarin kulttuurielämään oli tähänkin nähden kuitenkin huomattava.

Nyugatin ensisijaisena päämääränä oli alusta alkaen nostaa Unkarin kirjallisuus kansainväliselle, länsieurooppalaiselle tasolle ja avata sen ikkunat kansainvälisille modernin kirjallisuuden vaikutteille. Ideologisesti tai poliittisesti sillä ei ollut yhtä selkeää linjaa, vaan sen kirjoittajista esimerkiksi Endre Ady ja Zsigmond Móricz olivat paljon selkeämmin vaatimassa poliittisia uudistuksia ja edistyksellisempää, tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa kuin Mihály Babits tai Dezső Kosztolányi, joiden päämäärät olivat paremminkin taiteelliset ja esteettiset. Lehden toimintaan liittyikin jatkuvia väittelyjä ja kiistoja. Nyugatissa oli jo sen alkuvuosina edustettuina monenlaisia taiteen ja taiteenfilosofian suuntauksia, impressionismista ja symbolismista realismiin ja naturalismiin.

Nyugatissa julkaisi ja sen piirissä vaikutti suuri osa 1900-luvun alun merkittäviä unkarilaisia kirjailijoita, jotka on tapana jakaa ”Nyugatin kolmeen sukupolveen”. Ensimmäiseen kuuluivat esimerkiksi Endre Ady, Zsigmond Móricz, Margit Kaffka, Gyula Juhász, Dezső Kosztolányi, Frigyes Karinthy, Béla Balázs ja Mihály Babits. Toista sukupolvea edustavat esimerkiksi Áron Tamási ja Gyula Illyés, kolmantena Nyugatin sukupolvena tunnetuiksi tulivat esimerkiksi Sándor Weöres, Miklós Radnóti ja Géza Ottlik.

Nyugatia toimittivat aluksi Ignotus (Hugo Veigelsberg), Ernő Osvát ja Miksa Fenyő. Myöhemmin päävastuun toimittamisesta kantoi Osvát, jota pidetään Nyugatin moniarvoisen ja ennen kaikkea taiteelliseen tasokkuuteen pyrkivän toimituksellisen linjan pääarkkitehtinä. Osvátin itsemurhan jälkeen 1929 toimittajina olivat Mihály Babits ja Zsigmond Móricz, vuodesta 1933 lähtien Babits toimitti Nyugatia Oszkár Gellértin kanssa, sittemmin yksin. Nyugatin historia päättyi Babitsin kuolemaan elokuussa 1941. Viranomaiset eivät poliittisista syistä enää sallineet lehden jatkaa ilmestymistä entisellä nimellä, mutta Gyula Illyésin johdolla samoja periaatteita noudattava kirjallisuuslehti ilmestyi nimellä Magyar Csillag (’Unkarin tähti’) vuoteen 1944 saakka.