
Offa (k. heinäkuu 796) oli Mercian kuningas vuosina 757– 796. Hän tuli valtaan Ethelbaldin salamurhaa seuranneen sisällissodan jälkeen. Hän onnistui suostuttelemaan paavi Hadrianus I:n jakamaan Canterburyn hiippakunnan kahtia, jolloin luotiin toinen arkkihiippakunta Lichfieldiin. Valtakautensa lopussa koko Humberin eteläpuolinen Englanti kuului hänen valtakuntaansa. Hän rakennutti Walesin rajalle ”Offa’s Dyke” -nimellä tunnetun suojavallin, joka ulottui ”merestä mereen”.
Offa, joka kuului muinaiseen mercialaiseen hallitsijasukuun, nousi valtaan serkkunsa kuningas Aethelbaldin (hallitsi 716–757) murhaa seuranneessa sisällissodassa. Kukistettuaan häikäilemättömästi vastarinnan, jota tekivät useat pienet kuningaskunnat Merciassa ja sen lähialueilla, hän loi yhtenäisvaltion, joka kattoi suurimman osan Englantia nykyisen Yorkshiren eteläpuolella. Alueen pienemmät kuninkaat osoittivat hänelle uskollisuutta, ja hän nitti tyttäriään Wessexin ja Northumbrian hallitsijoille.
Offa pyrki tiettävästi saavuttamaan Manner-Euroopan hallitsijoiden hyväksynnän vertaisenaan. Frankkien kuningas Kaarle Suuri ajautui riitoihin Offan kanssa, mutta hallitsijat solmivat kauppasopimuksen vuonna 796. Lisäksi Offa ylläpiti ystävällisiä suhteita paavi Hadrianus I:een; paavi sai vahvistaa valtaansa Englannin kirkossa, mutta suostui samalla Offan pyyntöön perustaa Lichfieldin arkkihiippakunta. Tämä merkittävä – joskin väliaikainen – muutos kirkollisessa organisaatiossa vapautti Mercian kirkon Canterburyn arkkipiispan alaisuudesta; arkkipiispa kuului Offan vihollisiin ja piti istuintaan Kentin kuningaskunnassa.

Offa ei ollut Englannin ensimmäinen kuningas. 500-luvulta lähtien Mercia oli yksi Englannin kuningaskuntaa edeltäneistä anglosaksien kuningaskunnista. Mercian naapureita olivat Northumbria, Powys, eteläisen Walesin kuningaskunnat, Wessex, Essex ja Itä-Anglia, joilla Mercian tavoin oli useasti omat hallitsijansa. 800-luvulla Wessexin kuningas Egbert yhdisti suurimman osan Englannin silloisista eri kuningaskunnista. Koska on kuitenkin epäselvää, käyttikö hän arvonimeä ”Englannin kuningas”. Englannin monarkian voidaan katsoa alkavan aikaisintaan Alfred Suuren tai seuraavan kuninkaan Edvard Vanhemman jälkeen.
Offan aikana lyötiin myös kultarahoja, joihin on todennäköisesti puutteellisten arabian kielen taitojen takia lyöty kolme riviä Koraanin suurasta 112. Offan nimissä lyödyissä rahoissa on kuitenkin jonkin verran kirjoitusvirheitä ja kolikot on oletettavasti lyöty Abbasidien kalifi Al-Mansurin lyöttämien rahojen innoittamana.
Hänen hallituskautensa kenties pysyvin saavutus oli uudenlaisen rahajärjestelmän luominen: kolikoissa oli kuninkaan nimi ja arvonimi sekä kolikoiden laadusta vastanneen rahapajanhoitajan nimi. Hänen rahajärjestelmänsä periaatteita noudatettiin Englannissa vielä vuosisatojen ajan.
Offa kuoli vuonna 796, jonka jälkeen hänen poikansa Ecgfrith hallitsi noin viiden kuukauden ajan ennen kuin Coenwulfista tuli kuningas.

Offan vaimo oli Cynethryth, ja heillä oli viisi lasta: Ecgfrith , Ælfflæd, Eadburh, Æthelburh ja Æthelswith.
Offalla tiedetään olleen erimielisyyksiä Canterburyn arkkipiispan Jænberhtin kanssa, koska hän oli sekaantunut Kentin kuningaskunnan asioihin ja Jænberht oli Kentin kuninkaan Egbert II:n kannattajia.