Ohto Oksala

Ohto Antero Kaarle Oksala (5. lokakuuta 1905 Jyväskylä – 16. syyskuuta 1984 Helsinki) oli Teknillisen korkeakoulun ja Suomen ensimmäinen työpsykologian ja työnjohto-opin professori. Hän toimi myös johtajana VR:n psykoteknillisessä laboratoriossa, josta siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriön vasta perustetun ammatinvalinnanohjaustoimiston päälliköksi. Oksala toimi myös Työterveyslaitoksen psykologian osaston johtajana.

Teoksessaan Työn psykologia Oksala kehui tieteellisen liikkeenjohdon menetelmiä ja sen perustana olevaa rationalisoimista. Hän totesi, että on paitsi teknillistä rationalisoimista, myös biologista rationalisoimista, joka edelleen oli psykologista tai fysiologista rationalisointia. Oksala oli vakuuttunut Hawthorne-tutkimusten perusteella siitä, että sosiaalisten suhteiden luoma kokonaisuus vaikutti olennaisesti työn tuottavuuteen. Oksala tutki teoksessaan muun muassa sitä, miten työntekijää voitiin estää kyllästymästä työhönsä. Yhtenä lääkkeenä tähän hän toi vapaa-ajan harrastukset, jotka voivat kompensoida tylsää työtä. Oksala kuului ihmissuhdekoulukuntaan.

Hänen isänsä oli professori Kaarle Oksala.

Teokset

Lähteet

  1. ↑ Kuolleita: Professori Ohto Oksala. Helsingin Sanomat, 29.9.1984, s. 22. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
  2. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 510. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, p. 628. Otava 1966.


Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.