Oikofobia

Platon

Valtion rapistumista kuvasi Platon 300-luvulla eaa. teoksen Valtio kahdeksannessa dialogissa. Demokraattisessa valtiossa vapauden henki ulottuu kaikkialle, jolloin lapset eivät enää kunnioita vanhempiaan, muukalaiset ovat samanarvoisia kansalaisten kanssa, eläimet ihmisten kanssa ja opettajat pelkäävät ja mielistelevät oppilaitaan, jotka puolestaan halveksivat opettajiaan. "Riemusaatossa ja seppelpäin saapuvat paikalle röyhkeys ja mielivalta, hillittömyys ja häpeämättömyys." Vapauden loputon kasvu johtaa mullistukseen jossa demokratia korvautuu tyrannian paluulla. Beckeld toteaa, miten Platonin kuvauksessa patologinen käsitys vapaudesta ja tasa-arvosta johtaa auktoriteetin katoamiseen, minkä myötä hiipuu myös lojaalisuus omaa sivilisaatiota kohtaan.

Ibn Khaldun

Ibn Khaldun kuvasi 1300-luvulla teoksessa Muqaddimah, miten sivilisaatio rappeutuu, kun miehet luopuvat uskostaan ja muuttuvat naisten ja lasten kaltaisiksi. Kun Jumala haluaa tuhota valtakunnan, ensimmäinen asia, jonka hän poistaa, on ihmisten välinen kunnioitus. Barbaarivalloitus tekee tällaisesta yhteiskunnasta lopun, mutta sen pohjalta syntyy uusi järjestys, missä uskonto palautetaan entiseen asemaansa.

Nykyaika

Pessimististä ja syklistä historiakuvaa edusti Länsimaiden perikadon kirjoittaja Oswald Spengler (1880–1936). Spengler katsoi, että uskonto lujitti yhteiskuntaa ja piti sitä koossa. Yhteiskunta lähestyi rappiotaan, kun se luopui uskonnosta ja siirtyi kohti rationalismia.

Historioitsija E. H. Carr (1892–1982) korosti edistysuskon tärkeyttä yhteiskunnan elinvoimaisuudelle. Hän kirjoitti: "yhteiskunta, joka ei usko enää tulevaisuudessa kykenevänsä menemään eteenpäin, lakkaa pian tuntemasta kiinnostusta niitäkään edistysaskelia kohtaan, joita se on tehnyt menneisyydessä."

Ruotsalais-amerikkalainen filosofi Benedict Beckeld julkaisi vuonna 2022 teoksen Western Self-contempt. Oikophobia in the Decline of Civizations. Beckeld näkee sivilisaatioiden historian syklisenä liikkeenä, jossa kulttuurit kehittyvät muihin vihamielisesti suhtautuvasta ksenofobiasta kukoistusvaiheen kautta loppuaikojen itseinhoon. Oikofobinen vaihe on myös länsimaisen kulttuurin kehityksen viimeinen askelma. Kulttuurin kukoistusvaiheessa luotu vauraus on tällöin synnyttänyt joutilaan luokan, joka ei enää joudu taistelemaan olemassaolostaan. Toimettomuudessaan se alkaa sotimaan omaa kulttuuriaan vastaan, mikä johtaa yhteiskunnan hajoamiseen keskenään sotiviksi eturyhmiksi. Beckeld katsoo kehityksen väistämättömäksi, eikä sitä hänen mielestään voi kuin hidastaa. Beckeld esittää sivilisaation nousuvaiheeseen liittyvän ksenofobian vaiheesta esimerkkeinä Ateenan persialaissotien jälkeen, Rooman toisen puunilaissodan jälkeen ja Saksan Preussin–Ranskan sodan jälkeen. Oikofobia alkaa, kun sivilisaation huippu on saavutettu, kuten Ateenassa klassisella kaudella, Roomassa keisarivallan alkaessa, Ranskassa ennen vallankumousta, Britanniassa viktoriaanisen ajan keskivaiheilla ja Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen.

Viitteet