


Olivan rauha oli yksi Pohjan sodan päättäneistä rauhansopimuksista, jonka allekirjoittivat keisari Leopold I, Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm, Puola-Liettuan kuningas Juhana II Kasimir ja Ruotsin alaikäisen kuninkaan Kaarle XI:n holhoojahallituksen päämies Magnus Gabriel De la Gardie Olivan luostarissa lähellä Danzigia 3. toukokuuta 1660.
Olivan rauhassa Juhana II Kasimir luopui vaateistaan Ruotsin kruunuun, jonka hänen isänsä Sigismund oli menettänyt 1599, ja tunnusti Preussin herttuakunnan suvereniteetin. Puola-Liettua luovutti Ruotsille Liivinmaan ja Riian, jotka olivat olleet ruotsalaisten hallinnassa jo 1620-luvulta. Puola-Liettualle puolestaan palautettiin eräitä Länsi-Preussin kaupunkeja. Olivan rauha lopetti vihollisuudet myös Brandenburgin ja keisarin kanssa. Lisäksi siinä vahvistettiin Westfalenin rauhan määräykset.
Hohenzollernin suvun vasallisuhde Puolan kuninkaaseen loppui, kun Preussin herttuakunta, jota Brandenburgin vaaliruhtinaat olivat hallinneet lahjoitusmaana, irrotettiin kuninkaan lääninherruudesta. Olivan rauha merkitsi yhdessä Kööpenhaminan ja Kardisin rauhansopimusten kanssa Ruotsin suurvalta-ajan huippukohtaa. Puola-Liettualle Olivan rauha teki mahdolliseksi sotimisen Venäjää vastaan.