Dunkerquen evakuointi

Dunkerquen evakuointi
Osa taistelua Ranskasta toisessa maailmansodassa
Pelastuveneisiin evakuoituja brittijoukkoja
Pelastuveneisiin evakuoituja brittijoukkoja
Päivämäärä 26. toukokuuta – 4. kesäkuuta 1940
Paikka Dunkerque, Ranska
Lopputulos Liittoutuneiden onnistunut vetäytyminen
Osapuolet
Liittoutuneet:

 Yhdistynyt kuningaskunta
 Vapaa Ranska
 Puola		  Saksa
Komentajat
Yhdistynyt kuningaskunta John Vereker
Yhdistynyt kuningaskunta Bertram Ramsay
Yhdistynyt kuningaskunta Harold Alexander
Yhdistynyt kuningaskunta William Tennant
Yhdistynyt kuningaskunta Robert Pewerell-Hichens		 Saksa Gerd von Rundstedt
Tappiot
68 111 sotilasta, joista haavoittuneita noin 9 300 ja vangiksi jääneitä noin 40 000

177 lentokonetta
235 laivaa		 yli 250 lentokonetta
20 000–30 000 sotilasta

Dunkerquen evakuointi, koodinimeltään operaatio Dynamo, oli liittoutuneiden toisessa maailmansodassa 26. toukokuuta – 4. kesäkuuta 1940 suorittama evakuointioperaatio, jossa Dunkerquen (engl. Dunkirk) rannalta Ranskasta kuljetettiin kaikkiaan yli 338 226 sotilasta Englannin kanaalin yli Isoon-Britanniaan.

Evakuointi oli osa 10. toukokuuta alkanutta taistelua Ranskasta, jossa Adolf Hitlerin johtama Saksa panssarijoukkoineen oli nopeasti saanut liittoutuneista yliotteen. Brittiläis-ranskalaiset joukot olivat joutuneet saksalaisten piirittämiksi Dunkerquen taistelussa. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Winston Churchill kutsui saarroksiin joutumista pahimmaksi sotilaalliseksi tappioksi vuosisatoihin.lähde?

Jo ennen varsinaista operaatiota oli 26. toukokuuta 1940 kello 24 mennessä siirretty 27 936. Aikaisemmin siirrettyjen ja operaation yhteydessä siirrettyjen kokonaismäärä oli 366 162, mistä liittolaisia oli 139 911. Kokonaisevakuointi avorannoilta koski 98 671 sotilasta. Muut evakuoitiin aallonmurtajilta ja satamista.

Tausta

Pääartikkeli: Taistelu Ranskasta

Saksalaiset käynnistivät 10. toukokuuta hyökkäyksen Alankomaita, Belgiaa ja Ranskaa vastaan. Sen seurauksena noin 400 000 liittoutuneiden sotilasta jäi saarroksiin Dunkerquen alueelle Saksan 2. panssaridivisioonan päästyä Englannin kanaalin rannikolle Abbevillessä.

Panssarijoukkojen pysäytyskäsky

Motti kiristyi nopeasti, kun saksalaiset panssarivaunut pääsivät noin 25 kilometrin päähän Dunkerquesta. Kenraali Franz Halder ja kenraalieversti Walther von Brauchitsch kannattivat etenemistä, mutta kenraalieversti Gerd von Rundstedtin ehdotuksesta panssarijoukot jätettiin lepäämään, jotta ne voisivat nopeasti jatkaa Ranskan valtausta etelässä, ennen kuin ranskalaisjoukot ehtisivät järjestäytyä uudelleen. Adolf Hitler yhtyi näkemykseen, että jalkaväelle tulisi antaa aikaa saavuttaa panssarijoukot. Lisäksi ilmavoimien ylipäällikkö Hermann Göring vakuutti ilmavoimien riittävän tuhoamaan piiritetyt viholliset Dunkerquessa. Hitler määräsi panssarit pysähtymään 24. toukokuuta.

Huono sää ja Britannian ilmavoimat vaikeuttivat kuitenkin merkittävästi Saksan ilmavoimien toimintaa, eikä Luftwaffe kyennyt aiheuttamaan merkittäviä tappioita. Saksalaisilla pommikoneilla ei ollut riittävää hävittäjätukea, ja ne joutuivat toistuvasti brittihävittäjien uhreiksi. Hitler kumosi pysäytyskäskyn 26. toukokuuta estääkseen evakuoinnin, mutta kahden päivän viive osoittautui ratkaisevan pitkäksi ja mahdollisti Britannian siirtoarmeijan evakuoimisen Englantiin. Saksalaisten hyökkäystä vahvistettiin jalkaväellä, mutta britit ja ranskalaiset ehtivät rakentamaan vahvan puolustuksen.

Tapahtumat

Tilanne 21. toukokuuta 1940. Saksalaisten hallussaan pitämä alue vaaleanpunaisella.

Evakuointioperaatio alkoi toukokuun 26. ja 27. päivien välisenä yönä. Britannian amiraliteetti toivoi, että Ranskasta ehdittäisiin evakuoimaan 45 000 sotilasta. Ensimmäisenä päivänä saatiin evakuoitua vain 7 000 liittoutuneiden sotilasta, mutta yhdeksäntenä päivänä eli kesäkuun 4. päivään mennessä jo yli 338 000 sotilasta oli saatu pelastetuksi sadoilla eri aluksilla: Britannian merivoimien yli 200 aluksen lisäksi käytettiin yli 600 pientä siviilialusta, kuten huviveneitä, hinaajia ja kalastusveneitä.

Englantilaisia joukkoja evakuoidaan.

Kommodori Stephen Wentworth Roskillin kirjasarjansa The War at Sea, 1939–1945 ensimmäisessä osassa esittämän mukaan yhteensä 848 brittiläistä ja liittoutuneiden alusta osallistui evakuointiin. Yhdistyneen kuningaskunnan sotaministeriön kuljetusosaston mukaan aluksia oli 1 040, missä ei ole mainittu ranskalaisten osuutta täysin. Richard Collier pääsi vuonna 1961 julkaistussa teoksessaan The Sands of Dunkirk alustavaan tarkentamattomaan määrään 1 210 kaikkien osalta, mikä lienee vähäinenselvennä.

29. toukokuuta Saksan ilmavoimat käynnisti huomattavan hyökkäyksen hankaloittaakseen brittien vetäytymistä. Hyökkäyksessä upotettiin ja vaurioitettiin tärkeitä aluksia, muun muassa kymmenen brittiläistä hävittäjää. Kaksi ranskalaista divisioonaa jäi suojelemaan evakuointia, mutta joutui pian vangiksi. lähde? Liittoutuneiden välille syntyi jännitteitä, kun britit pyrkivät antamaan etusijan omille kansalaisilleen ja ranskalaissotilailta evättiin toistuvasti pääsy brittiläisiin evakuointialuksiin. Kaikkiaan noin 338 000 evakuoidusta 193 000 oli brittejä ja loput ranskalaisia.

Dunkerquesta evakuoituja sotilaita.

Eniten joukkoja evakuoitiin 30.–31. toukokuuta (68 014 sotilasta) sekä 1. kesäkuuta (64 429 sotilasta). Rannoilta evakuoitiin sumuisena toukokuun 30:ntena 29 512 miestä. Satamista evakuoitiin eniten 1. kesäkuuta, kun kenraalimajuri Wolfram von Richthofenin komentamien Saksan ilmavoimien hyökkäys oli kovimmillaan, 47 081.

Tappiot

Vaikka operaatiossa onnistuttiin pelastamaan suurin osa mottiin jääneistä liittoutuneiden joukoista, noin 40 000 jäi saksalaisten vangiksi, suurin osa heistä ranskalaisia. Lisäksi vetäytyvien joukkojen oli hylättävä paljon varusteita, kuten kypäriä, sekä kaikki raskas kalusto ja ajoneuvot. Britit tuhosivat suurimman osan varastoistaan, tykistöstään sekä panssari- ja miehistönkuljetusvaunuistaan.

Kuninkaallinen laivasto ja Ranskan laivasto

Kuninkaallinen laivasto menetti kuusi hävittäjää: HMS Grafton, HMS Grenade, HMS Wakeful, HMS Basilisk, HMS Havant ja HMS Keith. Ranskan laivasto menetti kolme hävittäjää: Bourrasque, Siroco ja Foudroyant. Näiden lisäksi 19 hävittäjää vaurioitui.

Matkustaja-alukset ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppalaivasto

Evakuointiin osallistuneista matkustaja-aluksista kahdeksan upposi ja yhdeksän vaurioitui. Siviilialuksilla ja kauppalaivoilla kuoli 125 ja haavoittui 81. Roskill ilmoittaa 848 laivasta menetetyiksi 235 suorassa vihollisten toiminnassa ja muista syistä. Yhdistyneen kuningaskunnan sotaministeriön mukaan tappiot olisivat olleet vain 121 alusta.

Ilmavoimat

Ilman Kuninkaallisten ilmavoimien tukea liittoutuneiden tappiot olisivat olleet vielä suurempia, eikä operaatio olisi todennäköisesti edes onnistunut. Ilmavoimien evakuointia tukeneista 32 laivueesta puolet, 16, oli samanaikaisesti jatkuvasti mukana. Ne ilmoittivat lentäneensä yhdeksässä vuorokaudessa 4 822 tuntia 101 sotalennolla ja tuhonneensa 265 vihollisen lentokonetta. Laivasto ilmoitti tuhonneensa 35 ja vaurioittaneensa pahasti 21 vihollisen lentokonetta. Ilmavoimilla oli 30. toukokuuta Etelä-Englannissa korjauksia vaatimattomia nousukuntoisia lentokoneita enää 283 ja niihin 362 taistelulentäjää. Ilmavoimien kokonaistappioiksi laskettiin 177 lentokonetta yhdeksässä vuorokaudessa, joista 106 oli hävittäjiä.

Saksan ilmavoimien osalta majuri Lionel Ellis ilmoittaa teoksessaan The War in France and Flanders, 1939–1940 tuhoutuneeksi tai vaurioituneeksi 240 lentokonetta yhdeksässä vuorokaudessa. Eteläafrikkalainen David Divine ilmoittaa kirjassaan The Nine Days of Dunkirk vaurioituneiden tai tuhoutuneiden määräksi vain 156. Luftwaffen oma sisäiseen käyttöön tarkoitettu tappioluettelo antaa lentäjien kaatuneiden ja kadonneiden yhteismääräksi 727 kymmenen päivän aikana 21. toukokuuta ennen operaatiota ja 31. toukokuuta saakka 727, mistä voidaan arvioida, että operaation yhdeksän päivän aikana myös lentokonetappiot olisivat olleet suuret.

Seuraukset

Dunkerquen onnistuneen evakuoinnin seurauksena englantilaisten taistelumotivaatio nousi selvästi. 4. kesäkuuta Winston Churchill puhui parlamentin alahuoneelle vannoen muun muassa seuraavasti:

»Vaikka suuret osat Euroopasta ja monet vanhat valtakunnat ovat sortuneet tai voivat sortua Gestapon ja natsikomennon koko koneiston kouriin, me emme horju emmekä väisty. Me taistelemme loppuun saakka, me taistelemme Ranskassa, me taistelemme vesillä ja valtamerillä, me taistelemme kasvavassa luottamuksessa ja kasvavalla voimalla ilmassa, me puolustamme saartamme, maksoi mitä maksoi, me taistelemme rannoilla, me taistelemme lentokentillä, me taistelemme pelloilla ja kaduilla, me taistelemme vuoristoissa. Me emme koskaan antaudu, ja vaikka – mitä en hetkeäkään usko – tämä saari tai osia siitä kukistuisi ja joutuisi nälänhätään, silloin merentakainen imperiumimme Englannin laivaston aseistamana ja suojaamana jatkaisi kamppailua siihen asti, kunnes Uusi maailma koko voimallaan ja mahdillaan aikanaan astuisi pelastamaan ja vapauttamaan Vanhaa maailmaa.»
(– Winston Churchill)

Historoitsija Ian Kershaw’n mukaan Iso-Britannia olisi todennäköisesti alkanut neuvotella Saksan kanssa rauhasta, jos siirtoarmeija olisi menetetty.

Evakuointialusten yhdistys

Vuonna 1966 perustettiin Association of Dunkirk Little Ships vaalimaan evakuoinnin ja siihen osallistuneiden pienten alusten muistoa. Lukuisia evakuointiin osallistuneita aluksia on säilynyt ja kunnostettu. Evakuoinnin muistoksi yhdistys tekee joka vuosi purjehduksen Dunkerque'iin. Kenties tunnetuin aluksista on RMS Titanicin kakkosupseeri Charles Lightollerin Sundowner, jota Lightoller itse kipparoi evakuoinnissa.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Collier 1964, s. 342–343
  2. ↑ Killen, John: Luftwaffe, s. 49. (Alkuteos The Luftwaffe: A History) Suomentanut Risto Lehmusoksa. Porvoo: WSOY, 1969.
  3. ↑ Holland, James: The Second World War: An Illustrated History, s. 23. Michael Joseph, 2023. ISBN 9780241601327 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. 1 2 3 4 Collier 1964, s. 341
  5. ↑ McCarthy & Syron 2003, s. 285
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 132, 137–141. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
  7. 1 2 3 Kershaw, Ian: Hitler, s. 546–547. (Alkuteos Hitler (2008) on lyhennetty laitos kaksiosaisesta teoksesta Hitler 1889–1936: Hubris (1998) ja Hitler 1936–1945: Nemesis (2000). Ensimmäinen suomenkielinen painos julkaistu 2009.) Suomentanut Ilkka Rekiaro. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24915-3
  8. ↑ Gerrard, Howard: Dunkirk 1940 : Operation Dynamo, s. 9. Oxford: Osprey, 2010. 422760168 ISBN 978-1-84603-457-2 OCLC:422760168 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.3.2022.
  9. ↑ McCarthy & Syron 2003, s. 86
  10. 1 2 3 Fischer, Rolf: Toisen maailmansodan kuva-atlas, s. 61–64. (Alkuteos Bildatlas Zweiter Weltkrieg.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Köln: Vemag, 2010. ISBN 978-3-625-12413-9
  11. ↑ Admiral B. H. Ramsey, The Evacuation of the Allied Armies from Dunkirk and Neighbouring Beaches, s. 3314, 3317.
  12. 1 2 Collier 1964, s. 343
  13. ↑ Churchill, Winston: Sotakronikka, s. 70–71. WSOY, 1946.
  14. ↑ The Association of Dunkirk Little Ships adls.org.uk.

Aiheesta muualla