Tausta
Brittijoukot olivat joutuneet perääntymään kokonaan pois Libyasta syksyyn 1941 mennessä, koska saksalaiset olivat tulleet avustamaan brittien kanssa taistelleita italialaisia. Saksalaisjoukkoja johti Erwin Rommel, joka oli onnistunut ottamaan koko alueen haltuunsa nopeasti. Tämän jälkeen britit olivat kuljettaneet tarvikkeita Egyptiin, ja saaneet kasattua uuden taistelujoukon, kahdeksannen armeijan. Marraskuulle 1941 suunnitellun hyökkäyksen, operaatio Crusaderin, oli tarkoitus saada akselivaltojen eli Saksan ja Italian joukot pysyvästi pois Libyasta. Operaation suurin haaste oli brittien mielestä Rommel itse, joten he päättivät murhata hänet.
Lokakuussa 1941 kuusi upseeria ja 53 miestä 11th Scottish Commando -yksiköstä sijoitettiin 8. armeijan alaisuuteen suorittamaan tehtävä, jonka tavoite oli tunkeutua vihollislinjojen taakse, tuhota Rommelin päämaja ja mahdollisesti myös tappaa Rommel. Lisäksi kohteisiin kuului muita päämajoja sekä puhelin- ja lennätinpylväitä. Iskun ajankohta oli suunniteltu yöksi 17.–18. marraskuuta 1941 eli operaatio Crusaderin alkamisen aatoksi. Joukon johtajina toimivat everstiluutnantit Robert Laycock ja Geoffrey Keyes: Keyesin johdossa oli rynnäkkö Rommelin huvilalle ja Laycockin johdossa koko laajempi operaatio. Monien brittiupseerien mielestä suunnitelma oli uhkarohkea ja brittien epätoivoa osoittava itsemurhatehtävä. Operaatio päätettiin kuitenkin toteuttaa.
Operaatio
Tiedustelua tehnyt kapteeni John E. Hasselden hyppäsi laskuvarjolla odottamaan suunnitellun maihinnousurannan alueelle. Iskujoukko nousi Aleksandriassa sukellusveneiden HMS Torbay ja HMS Talisman kyytiin 10. marraskuuta. Keyes matkusti Torbayn kyydissä kahden upseerin ja 22:n miehen kanssa, Laycock Talismanilla kahden upseerin ja 24:n miehen kanssa. Suunnitelma ja iskun tavoite kerrottiin miehille matkalla. Sukellusveneissä oli kaksi taittovenettä ja yhteensä 14 kumivenettä maihinnousua varten. Iskujoukko saapui Libyan rannikolle 13. marraskuuta 1941. Sää oli myrskyisä. Hasselden oli saapunut maihinnousurannalle samaan aikaan paikallisen oppaan avustamana. Hän näytti merkkivaloa merelle, jotta saapuva joukko löytäisi maihin oikeassa kohtaa.
Yksi taittoveneistä lähetettiin tutkimaan rantaa myrskyssä. Osa kumiveneistä putosi kannelta veteen, osa kaatui. Kesti yli kuusi tuntia, että Keyesin sukellusveneen seitsemän kumivenettä pääsivät rannalle miehet kyydissään. Tämän jälkeen toisen sukellusveneen ryhmä aloitti siirtymisen maihin. 11. miestä putosi veteen ja jouduttiin pelastamaan. Vain Laycock ja seitsemän miestä pääsivät rannalle. Aamun koittaessa miehet kuivattivat vaatteitaan ja huolsivat aseensa. Alle puolet tavoitellusta vahvuudesta pääsi maihin, joten hyökkäyssuunnitelmaa oli muutettava. Pääkohteeksi valittiin saksalaisten päämaja ja Rommelin majapaikka, ja italialaisten päämajojen annettiin olla. Eteneminen maastossa oli vaikeaa, ja joukko saapui ensimmäiselle etapille 15. marraskuuta. Pelokas arabiopas hylkäsi heidät yhtäkkiä, mikä toi ongelmia suunnistukseen.
Iskujoukko pääsi yöpymään luolaan noin kahdeksan kilometrin päähän kohteesta 16. marraskuuta. Aamulla 17. marraskuuta nuori arabipoika lähetettiin tarkkailemaan kohdetta sen jälkeen, kun huono sää oli pakottanut alkuperäisen tiedusteluryhmän palaamaan majapaikkaan. Poika palasi tarkkojen tietojen kanssa. Joukon johtaja Keyes teki kohteesta kartan ja kertoi suunnitelmansa miehilleen. Joukko lähti etenemään illalla. Pienempi ryhmä lähetettiin toisaalle tuhoamaan lennätintolppa.
Keyes ja kersantti Jack Terry menivät tunnustelemaan päärakennukselle. Rynnäkkö meinasi epäonnistua heti, koska joku kommandoista sai koirat haukkumaan ja erään asukkaan huutamaan potkaistuaan maassa ollutta tölkkiä. Italialainen upseeri ja arabi saapuivat paikalle tutkimaan tilannetta. Palestiinalaistulkki käänsi italialaisen kysymykset saksaksi, joten britit onnistuivat väittämään olevansa tukikohtaansa myöhään palaava saksalainen partio.
Keyes leikkasi aukon huvilan puutarhaa kiertäneeseen vaijeriaitaan. Vartija oli sateen vuoksi sisällä, mutta ulkona oli silti yksinäinen tarkkailija, jonka Keyes tappoi nopeasti veitsellä iskemällä takaa päin. Taaempana olleet kommandot kutsuttiin paikalle. Joukko kiersi rakennusta, mutta sopivaa sisäänmenokohtaa ei löytynyt. Campbell meni etuovelle ja vaati saksaksi päästä sisään. Vartiomies avasi oven. Campbell työnsi revolverinsa vartiomiestä vasten ja joutui pian ampumaan, koska vartiomies otti kiinni aseen piipusta ja alkoi huutamaan. Siinä vaiheessa tunkeutujat oli varmasti huomattu.
Brittijoukko meni sisään ja ampui joitain paikalle tulleita saksalaisia. Yhdessä läpi käytävistä huoneista oli 10 saksalaista, joita Keyes ampui konepistoolillaan. Campbell heitti käsikranaatin huoneeseen, mutta saksalainen ampui Keyesiä, sillä huoneen ovea ei ehditty sulkea ajoissa. Kranaatti räjähti, mitä seurasi hiljaisuus. Cambell siirsi Keyesin ulos. Keyes kuoli, ja Campbell lähti kiertämään talon taakse. Hän oli unohtanut antamansa käskyn vartioon jääneille briteille ampua kaikki suunnasta tulijat ja haavoittui jalkaan omiensa tulituksesta. Campbell määräsi Terryn johtoon.
Terry johdatti miehet takaisin rannalle vielä samana päivänä. HMS Torbay näkyi merellä, mutta epäonnistuneen viestinnän vuoksi sieltä ei lähetetty veneitä hakemaan väsyneitä miehiä rannalta. Illalla 19. marraskuuta joukko italialaisia ja arabeja hyökkäsi brittien kimppuun. Tämän jälkeen britit hajaantuivat aavikolle. 22:sta rynnäkköön osallistuneesta miehestä kaikki muut paitsi Terry ja Laycock jäivät vangeiksi. He tapasivat kahdeksannen armeijan hyökkäävät joukot noin 40 päivän aavikolla olon jälkeen. Yhteensä koko operaatiossa kuoli kaksi brittiä ja jäi vangiksi 28, joista kolme haavoittuneina. Saksalaisia kuoli neljä ja haavoittui kolme.
Yhdistynyt kuningaskunta
natsi-Saksa
Italia