

Otto IV (1175 tai 1176 – 19. toukokuuta 1218 Harzburgin linna, Goslar, Ala-Saksi) oli vuodesta 1198 lähtien toinen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kahdesta kuninkaasta ja keisari vuosina 1209–1215. Hän oli ainoa Welf-sukua edustanut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari sekä Italian kuningas että Burgundin kuningas vuosina 1208–1212. Valtaistuimella häntä seurasi keisari Fredrik II.
Oton vanhemmat olivat Baijerin ja Saksin herttua Henrik Leijona ja Saksin herttuatar Matilda Englantilainen. Hänen äidinäitinsä oli kuningatar, herttuatar Eleonoora Akvitanialainen. Hän oli keisari Lothar III:n pojanpojanpoika. Hän vietti nuoruutensa Englannissa, isoisänsä kuningas Henrik II:n luona, jolloin hän ystävystyi muun muassa enonsa Rikhard I Leijonamielen kanssa. Rikhard Leijonamieli piti Otosta siinä määrin, että teki tästä Yorkin jaarlin vuonna 1190.

Keisari Henrik VI kuoli vuonna 1197, minkä jälkeen syntyi kiista hänen seuraajastaan. Maaliskuussa 1198 Hohenstaufenin sukua kannattaneet saksalaiset ruhtinaat valitsivat kuninkaaksi Filip Schwabenilaisen. Kesäkuussa Hohenstaufenin suvun vastustajat puolestaan valitsivat Kölnin arkkipiispan Adolfin johdolla kuninkaaksi Otto IV:n. Kahden kilpailevan kuninkaan välille puhkesi sota. Vuonna 1201 Otto sai puolelleen paavi Innocentius III:n suostuttuaan paavin aluevaatimuksiin Keski-Italiassa, mutta vuonna 1204 Kölnin arkkipiispa ja useita muita Oton tärkeimmistä saksalaisista kannattajista siirtyi Filip Schwabenilaisen puolelle. Myös paavi tunnusti lopulta vuonna 1208 Filipin kuninkaaksi. Sen jälkeen Filip kuitenkin murhattiin, ja tilanne kääntyi taas Oton hyväksi. Otto kruunattiin keisariksi Roomassa 4. päivänä lokakuuta vuonna 1209.
Otto avioitui vuonna 1209 tai 1212 Beatrice von Hohenstaufenin (k. 1212) kanssa, joka oli Saksan kuningas Filip Svaabilaisen ja bysanttilaisen prinsessa Irene Angelinan tytär.
Vuonna 1214 hän avioitui Maria Brabantilaisen (n. 1190–1260) kanssa, joka oli Brabantin herttua Henri I:n ja Boulognen Matildan tytär. Liitto jäi lapsettomaksi. Oton kuoltua Maria avioitui uudelleen vuonna 1220 Hollannin kreivi William I:n kanssa ja jäi uudelleen leskeksi vuonna 1222.
Otto aloitti Italian valloituksen miehittämällä aluksi Toscanan ja siirtyi sitten sotajoukkoineen Fredrik II:n hallitseman Sisilian kuningaskunnan alueelle Etelä-Italiassa. Aluevaltaukset uhkasivat jo pakottaa Fredrik II:n pelastautumaan Afrikan puolelle, mutta silloin paavi puuttui asiaan. Innocentius III, joka vastusti Italian ja Saksan yhdistämistä, julisti Oton pannaan. Maaliskuussa 1212 Otto joutui palaamaan Saksaan, missä oli puhjennut kapina. Joukko Welfien sukua vastustavia ruhtinaita oli julistanut Oton viraltapannuksi ja valinnut hohenstaufilaisen Fredrik II:n kuninkaaksi. Taistelun Fredrikiä vastaan englantilaisten tukema Otto hävisi kärsittyään ratkaisevan tappion Bouvinesissa 27. päivänä heinäkuuta vuonna 1214. Virallisesti Otto joutui luopumaan kruunusta seuraavana vuonna. Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.
| Edeltäjä: Henrik VI |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1209–1215 |
Seuraaja: Fredrik II |