Palestinismi (< engl. Palestinianism) on palestiinalainen, Israelin vastainen oppi ja liike. Nimitystä ovat käyttäneet niin palestiinalaiset antisionistit kuin israelilaiset sionistitkin. Käsite on kiistanalainen, ja se on noussut 2000-luvulla näkyvästi esille sosiaalisessa mediassa.
Palestiinalaisten asian tukijoille palestinismi on kannanotto Palestiinan monietnisen ja moniuskontoisen historian uudelleen vahvistamisesta. Palestinismin vastustajien mukaan palestinismi on uusi antisemitismin muoto, jossa kaikki juutalaisiin ja juutalaisuuteen muinoin liitetyt pahat projisoidaan nyt Israelin valtioon.
Käsitteen popularisoijan, palestiinalaisen historioitsijan Edward Saidin mukaan palestinismi on poliittinen liike, jonka tavoitteena on ”arabipalestiinalaisen täysimääräinen integroituminen maahan ja ennen kaikkea poliittisiin prosesseihin, jotka 21 vuoden ajan ovat joko järjestelmällisesti sulkeneet hänet ulkopuolelle tai tehneet hänestä yhä vaikeammin hallittavan vangin.”
Israelilaisesta näkökulmasta palestinismi on valheellinen ja väkivaltaan kehottava antisemitistinen ideologia, joka pyrkii juutalaisen Israelin hävittämiseen. Israelin hävittämisen keinoina palestinismi suosii Israelilaisen kirjailija ja kolumnisti Jeffrey Levinen mukaan intifadaa eli palestiinalaisten kansannousua sekä terrorismia ja rauhansuunnitelmien torjumista. Palestinismiin kuuluu lisäksi vastarinnan, marttyyriyden ja kuoleman ihannointia, uhriutumista, poliittista agitointia, epävakauden luomista sekä ihmisoikeuksien aseeksi ottamista.
Israelilaisen journalistin Moshe Dannin mukaan palestinismi on ideologia, jossa Israel nähdään kolonialistisena valtiona.
David M. Weinbergin mukaan palestinismiin kuuluu historian väärentämistä väittämällä, että palestiinalaisten asutushistoria Israelin alueella ulottuisi aina raamatullisiin kaananilaisiin ja filistealaisiin asti. Siinä käännetään arabien suorittama Israelin itsenäistymisen torjuminen ja miehitys vuonna 1948 sekä juutalaisten karkotus arabimaista ylösalaisin ja kutsutaan sitä ”nakbaksi”, arabien karkotukseksi. Juutalaisten Temppelivuorta väitetään islamilaiseksi, ja kaikki Jerusalemin ja Israelin juutalainen historia kiistetään. Israelilaisiin kohdistuneet joukkomurhat nimetään juhlittaviksi sankariteoiksi. Weinbergin mukaan palestinismista on suoraan seurannut juutalaisiin kohdistuneita antisemitistisiä väkivallantekoja kautta maailman. Palestinistit ovat saaneet vaatimuksiaan läpi myös Yhdistyneissä kansakunnissa, kuten Jerusalemin nimeämisen yksinomaan islamilaiseksi maailmanperintökaupungiksi.
Jeffrey Levinen mukaan palestinismia esiintyy länsimaissa sekä laitavasemmiston että laitaoikeiston keskuudessa. Uskonnon ja islamin tutkija Tim Orrin mukaan palestinismista on tullut monelle maallistuneelle länsimaalaiselle uskonnon korvike, uskomusjärjestelmä tai kansalaisuskonto, jossa on omat pyhimyksensä, marttyyrinsä, pyhät symbolinsa ja kerettiläisensä. Palestiinalaiset nähdään siinä ikuisina uhreina ja israelilaiset ikuisina syntisinä. Palestinismissa nakba on luomismyytin asemassa, Gaza edustaa kärsimysnäytelmää, ja palestiinalaisuhrit edustavat kärsimyksen sakramenttia. Orr näkee palestinismin synnyssä myös vapautuksen teologian vaikutusta.